Nato-maat eivät halua luvata Ukrainalle Vilnan huippukokouksessa asioita, joita myöhemmin pitäisi kovasti katua, arvioi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsberg.
Ukrainan vastahyökkäyksen täytyy tuottaa tulosta ennen 11.–12. päivä heinäkuuta järjestettävää Naton huippukokousta. Näin totesi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi 30. kesäkuuta.
Lausunto vaikutti tuoreeltaan rohkealta uhkapeliltä, ja nyt, muutama päivä ennen Naton huippukokousta, se näyttää vielä harkitsemattomammalta.
– En osaa tarkkaan tulkita, mikä lausuman tarkoitus oli. Sehän on helppo nähdä, että se kääntyy itseään vastaan, koska merkittävää edistystä ei ole näkyvissä, sanoo Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsberg MTV Uutisille puhelimitse.
– Ehkä Zelenskyi haluaisi saada ennen Vilnaa lupauksia uusista aseista. Toisaalta mikään lännen apu ei muuta rintamatilannetta ennen Vilnaa, hän jatkaa.
Ukrainan vastahyökkäys on monissa arvioissa tuomittu epäonnistuneeksi ja pettymykseksi. Näin siitä huolimatta, että Ukraina on kerta toisensa jälkeen väittänyt, ettei operaation pääiskua ole vielä nähty. Väite on helppo kuitata sotapropagandana, mutta sota-asiantuntijoiden konsensus tukee Ukrainan lausuntoa.
Selvää on, ettei viime syksyn nopeasti edenneen Harkovan vastahyökkäyksen uusinta ollut todennäköinen.
– Venäjä oli silloin täysin valmistautumaton. Nyt on toisin, on linnoitettu ja miinoitettu. Venäjän pääpuolustuslinjallekin pääseminen on ollut hankalaa, Forsberg sanoo.
1:57Ukrainan erikoisjoukkojen julkaisema video: Sotilaat rynnäköivät venäläisten juoksuhautaan ja käyvät raakaa lähitaistelua. Videota ei suositella herkille, eikä sen aitoutta ole vahvistettu.
"Jokainen päivä ja metri maksavat verta"
– Mutta me pidämme teidän hävittäjistänne, vitsaili Zelenskyi Suomessa vieraillessaan presidentti Sauli Niinistölle lehdistötilaisuudessa.
Zelenskyi, Niinistö ja toimittajat naurahtivat. Vitsin tausta oli kuitenkin haudanvakava. Ukraina on pyytänyt ja vaatinut länsihävittäjiä pitkään, eikä ole niitä vielä taistelukentille saanut.
Tutkijakollegiumin johtaja Forsberg pitää selvänä, että Zelenskyin ja länsimaiden välillä on "jännitettä". Zelenskyi haluaisi apua nopeammin, enemmän ja tehokkaampana.
Ukrainan armeijan ylipäällikkö Valeri Zaluzhnyi totesikin yhdysvaltalaislehti Washington Postille, etteivät länsimaat milloinkaan aloittaisi hyökkäystä ilman ilmaherruutta.
– Vihollinen käyttää eri sukupolven koneita. Meitä pidettäisiin hulluina, jos hyökkäisimme jousipyssyillä, mutta jostain syystä ilma-aseen saamisen suhteen vastaus on "ei, ei", Zaluzhnyi sanoi Washington Postille.
Vaikka Venäjän armeija on kärsinyt Ukrainassa raskaita tappioita, ovat sen ilmavoimat säilyneet verrattain haavoittumattomina. Ukrainan ilmatorjunta on pitänyt pintansa, mutta vastahyökkäyksen aikana Kremlin ilma-ase on ollut aktiivinen, Britannian puolustusministeriö arvioi.
Puheet hyökkäyksen hitaasta etenemisestä "ottavat päähän", Zaluzhnyi sanoo.
– Tämä ei ole show, jota koko maailma seuraa ja josta lyödään vetoa. Jokainen päivä ja metri maksavat verta.
3:06Presidentti Zelenskyi vitsaili Suomessa vieraillessaan kysymykseen hävittäjätarpeesta: "Me pitäisimme hävittäjistänne".
"Länsi voi sortua kaksinaismoralismiin"
Lännen aseavun laatua on Forsbergin mukaan ohjannut ajatus, että Ukrainan täytyy pystyä puolustautumaan mutta ei iskemään Venäjän puolelle.
Siksi niin sanottujen hyökkäysaseiden toimituksissa on jahkailtu. Argumentti ei juuri sotilaallista tarkastelua kestä. Jo asejärjestelmien jako puolustaviin ja hyökkääviin on kyseenalainen. Ja vaikka sen hyväksyisi, on tosiasia, että tehokas puolustustaistelu vaatii myös vastahyökkäyskykyä.
Hyökkäysaseiksi laskettiin aiemmin myös länsimaiset panssarivaunut, joita liki vuoden poliittisen arpomisen jälkeen alettiin toimittaa Ukrainaan tämän vuoden puolella.
– Länsimaissa voidaan katsoa, ettei Ukrainan vastahyökkäys suju tarpeeksi nopeasti, joten ei kannata auttaa. Hyökkäys olisi todennäköisesti kuitenkin sujunut paremmin, jos olisi autettu enemmän. Tämä keskustelu on hassu ympyrä, Forsberg sanoo.
– Länsi voi sortua kaksinaismoralismiin.
Lisääkö Eurooppa aseapua?
Vaikka Kremlin armeija onkin osoittautunut suurhyökkäyksen aikana odotettua kesymmäksi karhuksi, on Venäjän pelko silti lännen asuavun pidäke, Forsberg arvioi.
Forsbergin mukaan on tosiasia, että Venäjän viestit eskalaation seurauksista ovat vähintään hidastaneet länsimaiden aseapua. Kremlin reaktiota on pyritty hillitsemään ja hallitsemaan nostamalla rimaa hiljalleen, ei kertarysäyksellä.
– Ydinaseet ovat tosiasia ja niillä on peloteltu. Sillä on ihan varmasti ollut merkitystä siihen, kuinka suuri halu lännellä on osallistua sotaan. Se on rajoittanut tukea, Forsberg katsoo.
– Jos Venäjän tiedettäisiin käyvän sotaa loppuun asti vain tavanomaisin asein, olisi helppo ajatella, että lännen tuki olisi ollut paljon voimakkaampaa, hän jatkaa.
Kävi Ukrainan vastahyökkäyksessä miten tahansa, uskoo Forsberg länsituen pysyvän nykytasolla. Siihen on sekä valmiutta että halukkuutta, hän jatkaa.
Suurempi riski Ukrainan kannalta on Yhdysvaltain vuoden 2024 presidentinvaalit. Republikaanien johtavat ehdokkaat ovat viestittäneet, ettei dollareissa mitattuna kallis tuki Ukrainalle välttämättä jatkuisi ainakaan nykytasolla.
Sotatieteilijä Ilmari Käihkön mukaan Yhdysvaltain tuen menetys on yksi kahdesta Ukrainan tulevaisuudessa mahdollisesti häämöttävästä kauhuskenaariosta.
Jos Yhdysvallat vähentää tai vetää tyystin asetukensa pois, on Forsbergin mukaan seuraava kysymys se, kuinka paljon Eurooppa pystyy tukkimaan Pentagonin jättämää aukkoa.
Euroopan maiden tuen hidasteena on jo nyt ollut se, ettei kylmän sodan päättymisen tyhjentämissä asevarastoissa ole ollut kovin paljoa, mistä antaa.
– Naton kokouksissakin on annettu viestiä, että Euroopalla on halukkuutta nostaa Ukrainalle annettavan tuen tasoa, Forsberg kertoo.
– Samalla vähenisi myös sen argumentin merkitys Yhdysvaltain vaaleissa, että aina joudutaan auttamaan eurooppalaisia ja maksamaan sodan kustannuksia. Se on osittain vääristynyt väite, mutta on siinä sen verran perää, että Yhdysvaltain taakan helpottaminen voisi vaikuttaa vaaleihin.
Nato ei halua tehdä sitoumuksia, joita joutuu katumaan
Suomen ex-pääministeri Sanna Marin (sd.) tunnetusti totesi, että "tie konfliktista ulos on se, että Venäjä lähtee Ukrainasta".
Nykyisen pääministeri Petteri Orpon (kok.) ja Viron pääministeri Kaja Kallaksen yhteisessä tiedotustilaisuudessa keskiviikkona sanottiin sama asia, joskaan ei yhtä mieleenpainuvin sanankääntein.
Orpo totesi, että Ukrainaa on tuettava niin pitkään, että se voi solmia rauhan omilla ehdoillaan. Kallaksen mukaan Ukrainalle annettavat lupaukset eivät saa jäädä "tyhjäksi puheeksi". Ukrainan Nato-tielle on annettava "selkeät askelmerkit", Orpo muotoili.
Mitä "selkeät askelmerkit" sitten tarkoittavat, jäi konkreettisesti sanomatta. Helsingin yliopiston Forsbergin mukaan Naton jäseneksi on yleensä päädytty täyttämällä poliittiset ja sotilaalliset kriteerit.
– Ukraina selvästi haluaa Vilnasta enemmän. On painetta luvata konkreettisempaa kuin perinteinen tie jäseneksi, hän sanoo.
– Tämä on hyvin vaikeaa, koska mitään suoraa jäsenyyttä ei voida luvata, eikä automaattia sodankaan päätyttyä.
Forsberg pitää todennäköisenä, että Vilnan huippukokouksessa haetaan "ympäripyöreitä muotoiluja", jotka antaisivat Zelenskyille vähän enemmän kotiin vietävää kuin viestin siitä, että Naton ovet ovat edelleen auki perinteisin ehdoin.
– Nato-maat eivät halua tehdä sitoumuksia, joita sitten pitäisi kovasti katua. Tämä on diplomatian sanojen ja lausumien muotoilupeliä. Ei varmastikaan päästä Ukrainan näkökulmasta kokonaan tyydyttävään ratkaisuun.
Jouko Luhtala työskentelee MTV Uutisissa uutistoimittajana.
Luhtala on erikoistunut kansainvälisiin suhteisiin, Ukrainassa käytävään sotaan, Venäjään liittyviin asioihin, kriiseihin sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
Luhtalaan voit olla yhteydessä juttuvinkkeihin liittyen.
