Kommentti: Kalle Rovanperä näytti Rovaniemellä uutta puolta itsestään – paljasti viimeisen ek:n maalissa sen, mikä oli käynyt rivien välistä jo aiemmin selväksi

Säätöjen lisäksi Rovanperän iskukyky kärsi olosuhteista, jotka söivät renkaita nopeammin kuin hän olisi halunnut. Ajaminen ei ollut sellaista kaasu pohjassa laskettelua, mistä Rovanperä vielä tammikuussa haaveili. Aggressiivinen hyökkääminen vaihtui konservatiiviseksi renkaiden säästämiseksi tai pahimmillaan selviytymistaisteluksi kuluneilla renkailla.

Kaikesta näki, että Rovanperä teki sen, mitä pystyi. Hän yritti paikata ongelmia ajamalla, mutta se ei ollut mahdollista. Hän ei päässyt missään vaiheessa nauttimaan ajamisesta, ja useissa haastatteluissa nähtiinkin täysin uudenlainen, äärimmäisen turhautunut suomalaiskuljettaja, joka kertoi turhautumisestaan silloinkin, kun siitä ei varsinaisesti edes kysytty.

Vaikka Rovanperä puhui ennakkoon vain ”palkintokorokevauhdista”, hänen turhautuneista lausunnoistaan ja kehonkielestään kävi kilpailun aikana hyvin nopeasti selväksi, että se todellinen tulostavoite oli vielä piirun verran korkeammalla. Ja viimeisen ek:n maalissa Rovanperä vahvisti tämän huomion oikeaksi.

– Halusin taistella voitosta tänä viikonloppuna. Tein virheen, emmekä olleet optimaalisessa vauhdissa. Puskin koko viikonlopun täysillä koko ajan, ja tämä olikin minun ja Jonnen osalta hyvä viikonloppu. Teimme kaiken mahdollisen, ja on kiva saada kakkossija. Ei tämä täydellinen viikonloppu ollut mutta aika kiva kuitenkin.

Tallipäällikkö Latvala muistutti ennen kilpailua Rovanperän mahdollisuuksista puhuessaan, että ralli on laji, jossa monen asian täytyy mennä MM-osakilpailuvoittoa ajatellen nappiin. Rovanperän kohdalla näin ei nyt käynyt, ja vaikka se miten tällä hetkellä harmittaisi, kokemus on kasvattava.

Selvää on, että mahdollisuuksia tulee kyllä.

Ja olisiko Rovanperä edes voittanut paremmalla autolla? Ehkä olisi, mutta ei välttämättä. Tänak oli nimittäin jäätävän kova. Jos Rovanperä oli haastatteluissa ärsyyntynyt ja turhautunut, Tänak oli täysin päinvastainen: rento ja puhelias – täysin erilainen kuin yleensä. Virolaisen meno muistutti kahdesta edellisestä Jyväskylän MM-rallista, jotka molemmat päättyivät hänen voitonjuhliinsa.

Rallia seuraavalta yleisöltä on kuitenkin nyt kahdesti viety mahdollisuus seurata, miten Rovanperä ja Tänak ottavat toisistaan mittaa maailman kovavauhtisimmilla teillä. Viime syksynä näin kävi Virossa, kun Rovanperä kärsi selittämättömän rengasrikon kilpailun kärjestä.

Toivoa sopii, että kolmas – tai edes neljäs – kerta sanoo tältä osin toden. Kesällä saattaa nimittäin olla tarjolla kaksikin Suomi–Viro-maaottelua, kun MM-sarja rantautuu ensin heinäkuussa Suomenlahden eteläpuolelle ja heinä-elokuun vaihteessa palataan vuoden tauon jälkeen Jyväskylään, Rovanperän kotiseudulle.

PS.

Tulevaisuudesta puhuttaessa on syytä nostaa esiin myös Oliver Solbergin nimi. Elämänsä ensimmäisen kilpailun WRC-autolla ajanut 19-vuotias ruotsalainen osoitti Rovaniemellä olevansa juuri niin hyvä kuin hänen uskottiin ja toivottiinkin olevan. Toisen polven ratinkääntäjä oli hämmästyttävän valmis hyppäämään R5-autosta WRC-autoon; hän hävisi maailman parhaille kuljettajille vain sekunteja.

Solberg kunniaksi on sanottava myös, ettei hän hätkähtänyt edes sitä, kun kartanlukija Aaron Johnston meni vaihtoon vain päiviä ennen rallin alkua. Toisaalta kokeneen Sebastian Marshallin läsnäolo saattoi tehdä impulsiiviselle nuorukaiselle vain hyvää. 

Sen lisäksi, että Solberg osaa ajaa, hän on myös erittäin viihdyttävä – kuin kopio isästään. Solbergin seuraavaa WRC-kilpailua ei tarvitse odottaa kovin kauaa.

Jos Rovanperä–Tänak-asetelma kuulostaa herkulliselta, samaa voi sanoa Rovanperä–Solberg-asetelmasta. Ja siitä herkusta päästäänkin nauttimaan vielä vuosien ajan.