Jos suomalaiset tuskailivat ennen vanhaan, että "ei sillä kumminkaan pää kestä, ja kumminkin se keskeyttää", Kalle Rovanperä on muuttanut ajatuksen muotoon "ei se kumminkaan keskeytä, ja kumminkin sen pää kestää" ja sysännyt sen muunmaalaisten murheeksi, kirjoittaa MTV Urheilun Mikko Hyytiä.
LUE MYÖS: Kalle Rovanperältä mykistävä paljastus voittoputkensa taustoista
LUE MYÖS: Kalle Rovanperä voitti Portugalin MM-rallin!
Rovanperällä on uransa viidennen MM-rallivoiton jälkeen edessään uusi haaste. Muut pitivät häntä suurimpana mestarisuosikkina jo ennen Portugalia, viimeistään nyt Rovanperä itsekin tajuaa, että niin se taitaa olla.
Se, miten hän tähän reagoi, vaikuttaa merkittävällä tavalla siihen, mitä kauden yhdeksässä jäljellä olevassa MM-rallissa tulee tapahtumaan.
Jos veikata pitää, niin mikään ei muutu.
Kyllä, heikompia kisoja, vastoinkäymisiäkin on aivan varmasti edessä. Ne kuuluvat väistämättä asiaan. Rovanperän tähänastisten näyttöjen perusteella on silti turha odottaa minkäänlaista murtumista tai sulamista henkisten paineiden alla – sitä, minkä jotkut ovat yhdistäneet suorastaan suomalaiseen dna:han.
Rovanperä on eri puusta veistetty. Isänsä poika, joka piirtää omalla tekemisellään mahdollisuuksien rajoja täysin uuteen uskoon.
Kylmäpäisyyden ylistys
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Video: C Moren selostamossa otettiin ilo irti Rovanperän uran viidennestä MM-rallivoitosta.
Kolmatta kauttaan MM-sarjaa ykkösluokan autolla kiertävän Rovanperän hätkähdyttävin ominaisuus, järkähtämätön kylmäpäisyys, käy vastaansanomattomalla tavalla ilmi, kun tarkastellaan hänen kirkkaimpia meriittejään viime vuosilta.
Ensimmäiset merkit nähtiin jo uran toisessa WRC-kilpailussa Ruotsissa helmikuussa 2020. Rovanperä starttasi tuolloin rallin päättäneelle Power Stagelle neljännellä sijalla, 0,5 sekunnin takamatkalta tallikaveriinsa Sébastien Ogieriin nähden. Ja mitäkö sitten tapahtui? Rovanperä pisteli päätös-ek:lla pohjat ja kuittasi uransa ensimmäisen palkintokorokesijoituksen, kolmossijan, Ogierin nenän edestä.
Kuukausi sitten Kroatiassa vastaavan kohtalon Rovanperän käsittelyssä koki toinen maailmanmestari, Ott Tänak, vieläpä voittotaistelussa ja renkailla, joilla kukaan ei uskonut Rovanperän yltävän pohja-aikaan ja voittoon.
Viidessä MM-rallivoitossaan Rovanperä on vienyt Power Stagen nimiinsä kolme kertaa (60 %). Rovanperä pois lukien MM-rallivoittajat ovat vieneet päätöspätkän nykyisen pistejärjestelmän aikana, vuosina 2017–2022, hieman harvemmin kuin joka neljäs kerta (23 %). Paineettomasti pistesijojen ulkopuolelta hyökänneiden kuljettajien lukema on lähestulkoon samaa luokkaa (20 %).
Uransa avausvoitossa viime vuonna Virossa Rovanperän sijoitus Power Stagella oli vasta viides. Hänen johtomarginaalinsa ennen päätöspätkää oli minuutin luokkaa, ja panokset olivat kerta kaikkiaan liian suuret. Kolme kuukautta sitten Ruotsissa hän taipui päätöspätkällä Tänakille 1,9 sekunnilla ja jäi ek-ajoissa toiseksi. Mutta ilman hybridiyksikön ongelmia sijoitukset olisivat mahdollisesti, jopa todennäköisesti menneet toisin päin.
Vanhan liiton meininkiä
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Video: Rovanperä nousi Kroatiassa voittoon huiman Power Stage -vedon ansiosta ja teki sen vieläpä huonommilla renkailla kuin kilpakumppaninsa Ott Tänak.
Numerolla 69 kiitävän Toyotan ratissa on nähty tällä kaudella kuljettaja, joka on sinut paitsi itsensä myös autonsa kanssa. Rovanperä itse sanoi, että kun auto istuu käteen, tekeminen on rentoa. Ei tarvitse puristaa yhtään ylimääräistä, kun hyvät ek-ajat tulevat puristamattakin.
Rovanperällä ei ole enää mitään syytä pitää kynttilää vakan alla. 21-vuotiaasta supertähdestä alkaa löytyä rohkeuden ja itseluottamuksen kautta täysin uudenlaista särmää ja persoonaa, joka nostaa hänen jo valmiiksi korkealla olevaa suosiota vielä entisestään.
Portugalissa tämä nähtiin useampaankin otteeseen. Ensin olivat paikat pöllönsilmää myöten täynnä soraa, ja seuraavaksi uitettiinkin jo Marcus Grönholmia kölin ali.
Rovanperä on selkeästi tutustunut suomalaiseen ralliperinteeseen, niin kuin entisen huippukuskin jälkikasvulta sopii tietysti odottaakin. Esapekka Lapin tavoin Rovanperässä on aimo annos vanhan liiton meininkiä: molemmat ovat paitsi nopeita auton ratissa myös sujuvia suustaan.
Jos tai kun sama tahti jatkuu, haastatteluiden viihdearvo alkaa vähitellen jo hipoa rimaa, jonka Grönholm nosti omana aikanaan äärimäisen korkealle.
Harvinaista herkkua
Rovanperän kolmen voiton putki on sanalla sanoen häkellyttävä saavutus, jollaiseen ei viime vuosina ole totuttu sen paremmin Suomessa kuin maailmallakaan.
Suomalaisittain edellinen vastaava putki oli vuodelta 2009, jolloin Mikko Hirvonen voitti neljä kisaa peräjälkeen. Viimeisiksi jääneiden WRC-autojen aikakaudella vuosina 2017–2021 kolmen voiton putkia nähtiin vain yksi, ja sen saavutti Tänak ensimmäisellä Toyota-kaudellaan 2018.
Paitsi että Rovanperä voitti kolme peräkkäistä kisaa, hän voitti kolme peräkkäistä kisaa, jotka kaikki ajettiin eri alustoilla. Tällaisen putken olivat ennen Rovanperää saavuttaneet vain Ari Vatanen kausien 1984–1985 taitteessa ja Ogier, joka teki sen kahdesti: kauden 2015 alussa ja kausien 2015–2016 taitteessa.
Ogier on tässä suhteessa oivallinen mittatikku, sillä ranskalainen on varsinkin viime vuosina opittu tuntemaan kyvystään maksimoida tuloksensa kisasta toiseen, olosuhteista riippumatta.
Sitä Rovanperä Portugalissa toden totta teki. Niin kuin teki itse asiassa jo kahdessa edellisessä voitossaankin.
Tämän kauden kaikki kolme voittoa tulivat niin, että Rovanperä starttasi rallin avauspäivänä reitille ensimmäisenä kuljettajana. Eikä kukaan odottanut hänen voittavan välttämättä mitään näistä kolmesta kisasta.
Ruotsiin Rovanperä lähti Monte Carlon -vaikeuksiensa jälkeen. Vaikka ongelmat aliohjaavan auton kanssa helpottivat Monten edetessä, tilanne ei näyttänyt missään nimessä hyvältä. Kroatiaan Rovanperä lähti edellisvuoden ulosajonsa jälkeen nollakokemuksella, ja Portugalissa aura-auton roolista voittoon nousemisen pitäisi lähtökohtaisesti olla lähestulkoon mahdotonta.
Kukaan ei vain tainnut kertoa sitä Rovanperälle, joka pisteli pätkäpohjia samaan aikaan, kun edellä kehuttu Ogier keskittyi purnaamaan rengasvalmistajalle ja ajoi vielä Toyotallaan uloskin.
Ei mikään yhden miehen show
Huiman menestysputken myötä hehkutus lähtee Rovanperän kohdalla viimeistään nyt lopullisesti lapasesta. Mutta vaikka hehkutus kohdistuukin pääosin Rovanperään, kartanlukija Jonne Halttusen ja Toyotan tiimin merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Se, millä tavalla Rovanperä tällä hetkellä alistaa kilpakumppaneitaan, ei olisi mahdollista ilman viimeiseen asti harkittua, täsmällisesti kohdalleen osuvaa nuottia. Se ei myöskään olisi mahdollista ilman autoa, joka on tällä hetkellä – varsinkin Rovanperän käsissä – paitsi ylivoimaisen nopea myös ylivoimaisen luotettava. Vastaavaa ei ole nähty sitten Ogierin Volkswagen-vuosien.
Tiimi, jonka Tommi Mäkinen on Toyotan tehtaalle kasannut – Tom Fowlerin johtama tekninen osasto, urheilujohtaja Kaj Lindström sekä kaikki kymmenet ja taas kymmenet muut – on kiitoksensa ansainnut.
Samaan aikaan Jyskän-tehtaalla on kuitenkin syytä muistaa, miten petollista jatkuva voittaminen voi olla; menestyksen aallonharjalla on mukava ratsastaa, mutta rallin kaltaisessa, äärimmäisyyksiin viedyssä lajissa sieltä on myös helppo pudota alas.
Yhtä lailla on syytä muistaa rallimaailman filosofin, vuonna 1981 ensimmäisenä suomalaisena maailmanmestaruutta juhlineen Vatasen sanat, kun hänelle esitettiin Portugalissa järjestettyjen MM-sarjan 50-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä kysymys: mikä tekee mestarin?
– Minulle jokainen mutka oli uusi mahdollisuus mennä sivuluisussa ja tuntea suurta mielihyvää.
Vaikka ajotyylit ovat vuosien ja vuosikymmenten saatossa menneet suoraviivaisempaan suuntaan, eiköhän ainakin tämä meidän driftaava ralliautoilijamme senkin muista.