Arkkitehti Esko Pajamies (1931-1990) suunnitteli Koivutaru-tuolin tarkkaan harkittuun saumaan 1970-luvun öljykriisin jälkimainingeissa. Kriisin johdosta Askon tehtaiden oli otettava kotimaiset puulajit käyttöön mikä tarkoitti männyn ja koivun voimallista esiinmarssia. Koivu vaaleana, vaaleutensa säilyttävänä ja kovana puuna soveltui erinomaisesti huonekaluteollisuuden käyttöön. Pajamieheltä tilattiin kalusto tiukoilla reunaehdoilla jotka kuulivat seuraavasti: Markkinoille oli saatava tuoteryhmä, joka muuttaisi Askon imagoa plyyshi-linjasta raikkaaseen puuta suosivaan linjaan. Tulevan imagoesineen piti olla viilulaminaattia ja tulevan esinesarjan oli sovelluttava sekä julkisiin tiloihin että koteihin. Esineiden oli oltava toimivia ja lisäksi teknisten ratkaisuiden oli oltava sellaisia, että kilpailijoiden oli vaikea kopioida niitä. Kaiken tämän lisäksi Pajamieheltä odotettiin ennakkoluulottomuutta: oli luotava malli, jollaista ei koskaan aiemmin ollut olemassa.
Pajamies otti haasteen mieluusti vastaan vaikka tehtävä oli vaikea. Oli löydettävä ratkaisu joka kulki Bruno Matthsonin ja Alvar Aallon tuolien välistä.
Koivutarussa oli uusi rakenne idea: Kaksoiselementtirunko, jossa toinen oli kantavana ja toinen verhoiluelementtinä. Riippuva verhoilu takaa hyvän istumamukavuuden, koska se muotoutuu istujan mukaan.
Koivutaru esiteltiin Kööpenhaminan messuilla vuonna 1977 ja sen vastaanotto oli erinomainen. Koivutarusarjaan kuului alun perin 13 esinettä. Nyt Asko on valmistanut tätä legendaarista tuolia 185 kappaleen numeroidun sarjan.
Toimittaja Hanna Sumari
lähteet: Asko-Yhtymä 1966 -1976
T.i.l.a. 25.1.2004