Presidentti Mauno Koivisto tilittää herkimpiä lapsuuden ja nuoruuden tuntojaan sekä sotakokemuksiaan tänään julkistetussa kirjassaan Koulussa ja sodassa.
Koivisto sanoi kirjan julkistamistilaisuudessa, että hänellä on usein ollut "hyvin voimakkaana se tuntemus, että jonkunlainen varjelus on ollut minun päälläni ja meidän päällämme". Koivisto määritteli itsensä Katajanokan Kasinon Kenraalien salissa pidetyssä julkistamistilaisuudessa protestanttiseksi kristityksi.
Protestanttisuudessa on hänen mukaansa tärkeää yksilöllisen vastuun korostaminen ja pysyvä syyllisyyden tunne. Koiviston suhde uskontoon juontuu lapsuudesta. Hän kertoo uskonkysymyksissä ehdottomasta isästään, jonka mielestä sapattina eli lauantaina ei saanut lämmittää edes kylpyvettä.
Sota sai nuoren Mauno Koiviston miettimään elämänkatsomustaan syvällisemmin. Hän lainaa isälleen elokuussa 1944 rintamalta Tolvajärveltä lähettämäänsä kirjettä. Siinä Koivisto kiittää Korkeinta, ettei ryssä ole saanut häntä mitenkään vahingoitettua.
- Häneen minä edelleen luotan, vaikka suhteeni Häneen onkin muuttunut. Se olikin aikaisemmin luonnotonta, Isä kai ymmärtää. Otin sen väärin, rasitukseksi ja pakoksi, jota minun täytyi noudattaa säilyäkseni vahingoittumattomana. Siitä tuli eräänlainen taikausko, joka vaati minua aina hokemaan: Johdata meitä oikeaa tietä, Herra, Koivisto kirjoitti sodan loppuvaiheessa.
Koivisto kirjoitti isälleen lukeneensa Raamattua ja saavuttaneensa rauhallisen ja turvallisen mielen ja tunteneensa, että kyseessä on uusi elämänkatsomus. Sen jälkeen hän ei enää pelännyt vaaroja ja taisteluja vaan toivoi vain sodan loppumista.
Hallitus luotti kansaan ja kansa hallitukseen
Koivisto myös arvioi syitä, miksi Suomen ei käynyt kuin Baltian maiden, jotka Neuvostoliitto miehitti. Hänen mielestään Suomen armeijan tehtävä oli ilmeisen oikein ajateltu ja toteutettu. Hän antaa myös tunnustusta suojeluskuntajärjestölle arvokkaasta työstä.
-Tärkeä tekijä menetyksessämme oli se, että meillä oli ainakin välttävä määrä sisäistä, keskinäistä luottamusta. Hallitus luotti kansaan ja kansa hallitukseen, Koivisto kirjoittaa.
