Koirilla on erityisasema eläinten mielen ja käyttäytymisen tutkimuksessa.
Syitä tähän on useita, eikä niistä ole vähäisin koirien sopeutumiskyky uusiin tilanteisiin. Koiria saa myös helposti testeihin, koska niitä on niin paljon lemmikkeinä.
– Omistajat myös tuovat koiriaan mielellään tutkimuksiin, ja eläimet itse suhtautuvat niihin myönteisesti. Koirat osallistuvat innokkaasti kaikkeen, varsinkin palkkioiden toivossa. Hevonenkin on yhteistyökykyinen eläin, mutta se ei yleensä mahdu tutkimustiloihin, kuvailee tohtorikoulutettava Sanni Somppi Helsingin yliopistosta.
Kissat hankalampia
Sen sijaan kissat ovat hankalampia tutkittavia. Vieraat ihmiset, äänet ja hajut voivat saada kissan sellaiseen stressitilaan, että se ei pysty toimimaan.
Koirien kognitiotutkimus sai vauhtia parikymmentä vuotta sitten, kun alettiin ihmetellä, miksi ne osaavat kommunikoida ihmisten kanssa jopa paremmin kuin apinat.
Syntyi kaksi koulukuntaa, joista toisen mielestä koiran sosiaalinen älykkyys on opittua ja toisen mielestä geneettistä. Nykyisin katsotaan, että niin ympäristö kuin perimäkin vaikuttavat.
– Monet koirat ymmärtävät jo pentuina, mitä ihminen tarkoittaa osoittaessaan jotain kädellä tai hakiessaan katsellaan kiinnostavia kohteita.
Rankaisu on turhaa
Somppi toivoo, että koiranomistajat ovat avoimia tutkimustiedolle, joka on myös murtanut vanhoja myyttejä.
Koira ei esimerkiksi koe niin monimutkaista tunnetta kuin syyllisyyttä, jos se yllätetään vaikka pureskelemasta sohvaa.
Syylliseltä näyttävä ilme johtuu reagoimisesta ihmisen vihaiseen käytökseen. Siksi myös koiran rankaisu on turhaa, koska se ei tiedä tehneensä väärin.
Toisaalta uusia tietoja koiran älykkyydestä ja tunne-elämästä ei pidä ylitulkita.