Janne Saarakkala: Tuhannen taalan paikka. (Like. 2024) 319 s.
Röntgenhoitaja Marjatta jättää alkoholistimiehensä Pentin tavattuaan Olarissa Espoossa asuvan Rolfin. Bisnesideoita ryöppyävässä liikemiehessä on maailmanvalloittaja vikaa, ja jolla on vaimonsa kanssa avoin suhde. Ja tämän kanssa kaksi lasta.
Marjatalla on Janne-poika. Pian Janne on matkalla, kuin säikähtäneenä matkalaukkuna. Lentokone vie uusperheen Amerikkaan, sen paremmitta valmisteluitta. Pohjakassa ei ole aarrearkun kokoinen.
Ennen suurta siirtymää Marjattaa velloo ristiriitaisuus. ”En halua lähteä”, hän kirjoittaa ylös, ja Amerikassa myöhemmin keskustelee kuvitteellisesti pettymyksistä äitinsä kanssa, mutta Rolf on vahvempi, ja rakastettava.
Yhdysvallat oli mahdollisuuksien maa myös 1970- ja 80-lukujen vaihteessa (ja Suomi ankea).
Lue myös: Kirja-arvio: Uhrien omaiset kannattavat sähkötuolin käyttöä, koska kuolema ei riittävä rangaistus
Rolfilla on rento suhde firmansa laskujen maksamiseen, yhtä luova kuin ideansa vuolla dollareita rapakon takana, Futuro-taloista joulukuusien myyntiin Montanan osavaltiosta Meksikoon.
Ja siellä, erityisesti Floridassa, Rolfilla on bisneksentekoon yhtä rehvakkaasti ja sääntöihin yhtä vapaamielisesti suhtautuvia kavereita, tai kusetettavia ja kusettavia liikekumppaneita. Vain vihreäselkäinen taala merkitsee.
Tarinan opetus ei ole se, että homma menee myttyyn, ja kotiin paluu ja avun pyytäminen isältä on nöyryyttävä. Amerikoissa yrittänyttä ei laiteta, ja Rolf on tämän tekemisen meiningin lihallistuma. Ei romaanissa ole opetusta, sellaisen antaminen elämässä kun on vaikeaa.