Colson Whitehead: Harlem Shuffle. Otava. 2022. 381 s. (Suom. Markku Päkkilä).
Kjell Westön Helsinki. Meri Valkaman Berliini. Marcel Proustin Pariisi. Colson Whiteheadin Harlem.
Huonekalukauppias Ray Carneyn isää ei liikoja kotona näkynyt. Harlem vei hänet, pikkurikoksineen , ja isompine. Mitä isä, sitä ei poika Harlemissa. Mutta isän varjo kuitenkin saavuttaa pojan.
Ja kun serkkupoika, joka on kuin oma broidi, on vilppeihin helposti sotkeutuva söheltäjä - hän on niitä parantumattomia tyyppejä - ennemmin tai myöhemmin isän Harlem tulee käymään, serkun, ja isän tunteneiden kovaksi keitettyjen heppujen myötä.
Carney myy huonekaluja Harlemissa, bisnes ei mene huonosti, mutta parantamisen varaakin on. Toiveita siitä. Olisi myös hyvä saada huonekaluvalmistajien luomuksia kaupattavaksi kuilun toiselta rannalta, valkoihoisten puolelta.
1950- ja 60-luvun Harlemissa asiakaskunnan laajentaminen valkoihoisiin on kuitenkin työlästä. Kansalaisoikeustaistelun tulokset ovat vasta edessäpäin, kaduilla kuumottaa muukin kuin helle ja asvaltti.
Ja onhan Carneylla muutakin bisnestä, siellä se isän perintö luuraa. Hän luukuttaa varastettua tavaraa televisioista koruihin. Vaimo on tästä autuaan tietämätön.
Ja kun vaimon vanhemmat ovat itsetietoista parempaa porukkaa, Carney elää kahden kerroksen väen elämää. Niin se menee Harlemissakin.