Raimo O Niemi: Kirjeitä Moskovasta. Miten minusta tuli elokuvaohjaaja (Musta taide 2024). 182 s.
Neuvostoliito oli monelle nuorelle suuri ja mahtava lupaus paremmasta 1970-luvulla.
Raimo O Niemi (s. 1948) tunnettaneen parhaimmin elokuvasta Poika ja ilves. Elokuva-alalla hän avasi ovet punaiseen Moskovaan. Hän vietti vuodet 1970-76 opiskellen siellä ensin kieltä valmistavassa koulussa, ja sen jälkeen viisi vuotta elokuvaohjaajaksi Vgik-elokuvainstituutissa.
Ennen kuin hän pääsi toteamaan olleensa ensimmäinen Vgikin läpäissyt ja diplomin kouraansa saanut suomalainen, Niemen täytyi uurastaa käytännön tekemistä, tahkota tentteihin sekä Leniniä että itse alaa, turhautua, reissata, ryypätä, rakastua ja erota, tavata Moskovan suomalaisia.
Puolueen jäsenkirja vaatimuksena
Moskovan junaan tarvittiin paitsi lippu, myös stipendi Suomen kommunistiselta puolueelta, ja käytännössä puolueen jäsenkirja. Toki ennen Moskovan-vuosia Niemi yritti päästä teatterikouluun, oli tekemässä hyllyyn jääneen elokuvan Julisteiden liimaajat, ja tuotti musiikkia huonolla menestyksellä.
Ilman kommunistin papereita ei siis ollut asiaa elokuvaoppiin Neuvostoliitossa.
Opiskellessaan Niemi ”laskettiin” SKP:n vähemmistöön eli taistolaisiin. Hän kertoo olleensa koululaisena vasemmistolainen, elokuvien ystävä, ja nuorisoteatterilainen. Toimittajana Niemi oli jonkin aikaa Sosialidemokraatissa – ja Ruotuväessä. Toki hän oli yrittänyt päästä Lahden porvarilliseen aviisiin Etelä-Suomen Sanomiin.

