Kielletty hedelmä

Ihminen on luonnostaan utelias, etenkin nuori ihminen. Valinnan vapauden tiukka rajoittaminen silloin, kun hormonit hyrräävät kiihkeimmillään, johtaa joko irtiottoon tai alistumiseen. Uutuuselokuva Kielletty hedelmä aaltoilee näiden kahden ääripään välillä.

Poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi Dome Karukosken ohjaustyön tekee raikkaan erilainen aihevalinta. Kysymys on kahden vanhoillislestadiolaisen perhetytön, Raakelin (Marjut Maristo) ja Marian (Amanda Pilke), kypsymisestä kohti naiseutta ja omaa tahtoa.

Elokuva alkaa pohjoispohjanmaalaisesta pikkupitäjästä, jonka yhteisön jäsenet ovat vanhoillislestadiolaisen seurakunnan tiukassa otteessa. Usko on omaksuttu jo äidinmaidossa, jota riittää yli kymmenpäisiksi venyvien perheiden pienokaisille. Teinejä pidetään tarkkaan silmällä, etteivät maalliset houkutukset vedä seuraavaa sukupolvea esiaviollisiin kokeiluihin.

Marian sisko Eeva (Malla Malmivaara) on jättänyt uskovaisten yhteisön ja karannut kaupunkiin. Helsinki vetää puoleensa myös Mariaa, joka pyytää Raakelia mukaansa kesän kestävälle keikalle pääkaupungin humuun. Raakel ei haluaisi lähteä, mutta seurakunnan vanhimpien pyynnöstä hän lähtee pitämään ystäväänsä silmällä.

Siinä missä Maria ei pidä pientä pussailua pahana, Raakel karsastaa jo tanssimista ja siiderin maistamista. Ennen pitkää tyttöjen erilaiset asenteet joutuvat törmäyskurssille paitsi toistensa myös ympäröivän todellisuuden kanssa. Makea maallinen hedelmä, ihanan kesäinen Helsinki, viettelee silti molempia omalla ovelalla tavallaan.

Kielletty hedelmä on Dome Karukosken uran tähän asti onnistunein elokuva. Suuri kiitos kuuluu myös elokuvan käsikirjoittajalle ja tuottajalle Aleksi Bardylle, joka ei ole sortunut tympeisiin vastakkainasetteluihin tai yksinkertaistavaan mustavalkoisuuteen.

Ylilyöntejä toki ilmenee, ikävimpänä esimerkkinä pinnalliseksi jäävä Eeva-ressukka, mutta muuten tarinaa seuraa kasvavan uteliaisuuden vallassa. Se, miten langat lopulta solmitaan, ei välttämättä tule yllätyksenä, mutta kuvattu prosessi on ehdottomasti vaivansa väärti.

Kielletty hedelmä ei hätäile johtopäätöksiinsä, vaan Karukoski antaa Tuomo Hutrin herkkien kuvien puhua omaa monimerkityksistä kieltään. Näe, koe ja oivalla itse, yllyttää rohkea elokuva myös katsojaansa.

Kielletty hedelmä on taatusti jo aiheensa puolesta monelle nykynuorelle silmät auki reväyttävä elokuva. Hyvä niin, sillä erilaista tietoa ja kliseetöntä tulkintaa tarvitaan aina. On myös virkistävää seurata tarinaa, joka ei kosiskele yleisöään väärin perustein tai sorru alatyylin ilmaisuun.

Karukosken ja Bardyn taidonnäyte on tyylikäs draama nuoruuden hurmaavasta houkutuksesta. Lopputuloksen kruunaavat elokuvan vahvat ja rohkeat naiset, Marjut Maristo ja Amanda Pilke. Vähemmän on enemmän, ymmärtää etenkin Maristo, jonka hiljainen karisma muodostaa Kielletyn hedelmän koskettavimman ytimen.

Teksti: Outi Heiskanen