MTV3:n Hockey Night -lähetyksistä tuttu Mika Saukkonen kirjoittaa tällä palstalla kolumneja MM-lätkästä.
Kauan odotetut kotikisat ovat vihdoin alkamassa. Suomen joukkueen kokoonpano on sitä luokkaa, että se kestää vertailun minkälaiseen porukan kanssa tahansa.
On käsiä, on jalkoja, on puolustavaa puolustajaa ja hyökkäävää puolustajaa, on kahden suunnan laituria ja puolustavaa sentteriä. On maailmanluokan maalintekijät ja maalivahdit jne. Mutta kestääkö kantti, ja onko tarpeeksi onnea?
Onnen ja sattumien merkitystä ei voi väheksyä, kuten historia on osoittanut. Nimimiesten loukkaantumiset, pikku pomppu väärään suuntaan tai kaatuminen pahaan paikkaan, ja se meni siinä. Kova työ kuitenkin usein palkitaan, ja jos sitä riittää, niin onni seuraa usein perässä.
Kantin kestäminen on MM-kisojen järjestäjämailla ollut aiemmin kyseenalaista. Vanha kunnon Neuvostoliitto on toistaiseksi viimeinen omissa kotikisoissaan kultaa voittanut joukkue. Silloin elettiin vuotta 1986. Tämän jälkeen lähimmäksi on päässyt Ruotsi, joka otti finaalissa kuokkaan Suomelta Tukholmassa -95. Nyt olisi korkea aika panna tilastot uusiksi.
Viime hetken tiedot kertovat melkoisesta kilpavarustelusta eri joukkueissa. Ruotsille Forsberg ja mahdollisesti Sundin, Slovakialle Svehla, tshekeille NHL:n tämän kauden maalikuningas Hejduk, Suomelle Berg ja mahdollisesti Lumme jne.
Suomen joukkueen kokonaisuudelle tosin tuskin on merkitystä, pelaako puolustuksessa Lumme vai Helenius. Palasista tärkein oli se, että saatiin johtavaksi pakiksi Niinimaa. Toivotaan vaan, että Jäälin miehen polvi kestää.
Tasaiselta näyttää, katsoo joukkueiden kokoonpanoja miltä kantilta vaan. Ykköskoriin laitan joka tapauksessa Ruotsin, Tshekin, Slovakian, Suomen ja Kanadan. Kakkoskoriin Venäjä ja USA.
Yllätyksiä tulee, se on varma. Niitä kaivataankin.