Juhan vaimo katosi ensin rahapelien maailmaan, salaa ja vaivihkaa. Mukanaan hän vei perheen säästöt. Vyyhti oli kuitenkin vasta alkusoittoa isän ja lasten pitkälle piinalle. Pikkulasten äiti hävisi lopulta täysin.
Juha meni naimisiin vuonna 2001, ja vuotta myöhemmin pariskunnalle syntyi esikoispoika. Juha kuvailee heitä tavalliseksi perheeksi. He kävivät töissä, matkustelivat ja tulivat hyvin toimeen. Perhe muutti kerrostaloasunnosta paritaloon, ja kaikki sujui mukavasti.
Ensimmäinen kriisi odotti kuitenkin jo nurkan takana.
Vuonna 2005, hieman ennen perheen tyttären syntymää, Juha huomasi epämääräisiä siirtoja yhteiseltä tililtä. Säästöjä oli kadonnut. Kun hän kävi läpi tiliotteita, hän huomasi peräti 9 000 euron kadonneen puolen vuoden aikana.
Vaimo sivuutti kyselyt toteamalla, että varat ovat huvenneet elämiseen.
– Oltaisiin sitten kyllä aika leveästi eletty, Juha muistaa todenneensa.
Vauvan synnyttyä hän päätti antaa asian olla ja toivoi kriisin laantuvan.
Luottamuspulan takia tilit kuitenkin erotettiin, ja Juhan mieleen hiipui epäilys peliongelmasta. Vaimo kiisti ongelman täysin.
Pelaaminen ei kuitenkaan ottanut laantuakseen, ja esimerkiksi Juhan soittaessa lasten tarhasta hakemisesta vaimo saattoi olla uppoutunut täysin pelien maailmaan.
Työnsä takia Juha joutui ajoittain matkustamaan paljon, ja vuoden 2007 alussa tiedossa oli pidempi työmatkarupeama. Arjen sujumisen varmistamiseksi hän siirsi yhteiselle tilille rahaa lainanlyhennyksiin, laskuihin ja elämiseen. Summan tuli kattaa kulut helmikuun loppuun asti, mutta Juhaa odotti järkyttävä yllätys.
– Palasin viikon kuluttua kotiin. Yritin maksaa luottokorttilaskua, ja tilillä olikin katetta vain 34 senttiä, Juha kertoo.
Rahat olivat kadonneet nettipeleihin.
Ongelmavyyhti alkoi purkautua. Juha toivoi vaimonsa tunnustavan ongelman olemassaolon, mutta tämä ei myöntänyt pelaamisensa karanneen käsistä. Sen sijaan vaimo päätti hankkia uuden asunnon, ja eroprosessi käynnistyi.
Pariskunta pyrki hoitamaan lasten asiat mahdollisimman sujuvasti. Juha halusi turvata lastensa toimeentulon ja maksoi auliisti harrastukset, vaatteet, vakuutukset ja muut lastensa menot. Hän pelkäsi joutuvansa rahoittamaan elatusavulla peliongelmaa.
Lastenvalvojien kanssa sovittiin, että Juha maksaa elatusapua minimimäärän, mutta vastaa muuten kaikista lasten menoista. Vaimo myöntyi järjestelyyn, vaikka olisikin halunnut enemmän.
Enemmän varoja vaimo joka tapauksessa sai. Paritalon myymisessä kesti aikansa, joten Juha lunasti kärsimättömän vaimonsa osuuden. Talorahojen lisäksi vaimon mukaan lähti Juhan hänelle ostama uusi auto.
Hetken aikaa asiat tuntuivat sujuvan. Sitten postilla sattui sekaannus, joka paljasti tilanteen vakavuuden.
– Sain erehdyksessä hänen postinsa osoitteeseeni. Muutamassa päivässä perintätoimistojen ja velkojien kirjeitä kertyi useiden senttien pino, Juha muistelee.
Hän kysyi ex- vaimoltaan kirjeiden sisällöstä – turhaan. Isänä hän huolestui siitä, pystyykö äiti pitämään huolta lapsista.
Juha vei lapset ex-vaimonsa vanhempien luo viikkoa ennen pääsiäistä lomailemaan. Hänen oli tarkoitus jatkaa matkaa pohjoiseen, ja äidin saapua viettämään pääsiäistä sukunsa ja lasten pariin.
–Yritettiin soittaa hänelle, eikä hän vastannut. Hän oli hukassa. Ei hän vastannut edes oman äitinsä soittoihin, Juha kuvailee katoamista.
Äiti oli teillä tietymättömillä usean päivän ajan, ja lopulta poliisit kävivät hänen asunnollaan. Ex-vaimo ilmestyi paikalle juuri ennen pääsiäistä.
Tuo pääsiäinen jäi viimeiseksi ajanjaksoksi, jonka äiti vietti lastensa kanssa. Pyhien jälkeen hän katosi uudestaan.
Juha aloitti taistelun yksinhuoltajuuden saamiseksi. Hän tilasi myös ex-vaimonsa ulosottorekisterin, joka vahvisti hänen pelkonsa: pelkästään ulosottoon oli ehtinyt kertyä jo yli 40 000 euroa velkaa.
Juha halusi saada lapset nimiinsä ja joutui käymään pitkän prosessin yhteiskunnan kanssa. Sosiaalitoimessa hänet ohjattiin aina vain eteenpäin seuraavalle ja sitä seuraavalle ihmiselle – turhaan. Lopulta häntä kehotettiin kääntymään juristin puoleen.
Väliaikaispäätös huoltajuudesta tuli melko nopeasti, mutta varsinaisen yksinhuoltajuuden Juha onnistui saamaan vasta joulukuussa. Lasten äiti pysytteli kadoksissa koko tuon ajan.
– Koko prosessin aikana emme kertaakaan jutelleet, hän ei tullut kertaakaan käräjäoikeuteen paikalle. Vain kerran hän vastusti hakemusta avustajansa välityksellä, Juha kertoo.
Lopulta äidin asianajajakin oli ymmällään, kun ei saanut asiakkaaseensa yhteyttä.
Isä sai lastensa huoltajuuden.
Seuraavana keväänä äiti ilmoittikin itsestään ja halusi alkaa tavata lapsia. Sovittiin valvotuista tapaamisista, ja kesän yli tapaamiset sujuivatkin hyvin.
Toiseksi viimeisellä tapaamiskerralla Juha jätti lapset tapaamispaikkaan ja lähti itse lasten vanhempainiltaan. Hän oli juuri ehtinyt tarhalle, kun puhelin soi.
"Äiti ei ole tullut, eikä äitiä saada kiinni". Tapaamiset loppuivat siihen ja niin yhteydenpitokin.
Vuoteen 2010 asti lapset olivat yhteydessä äidin puoleisiin isovanhempiinsa, mutta äidinisän kuoltua ex-vaimon äiti soitti.
– Hän toivotti minulle ja lapsille oikein hyvää loppuelämää, Juha sanoo.
Isoäitikään ei halunnut olla enää tekemisissä lasten kanssa.
Nyt Juhalle ja lapsille kuuluu hyvää. He ovat muuttaneet Espooseen, ja poika on aloittanut koulun. Perhe on kasvanut entistä ehommaksi uuden parisuhteen ja vauvan myötä.
– Olen uskaltautunut vielä uudestaan naimisiinkin, ja lapset ovat innoissaan uudesta pikkuveljestä, Juha myhäilee.
Uudet isovanhemmatkin ovat ottaneet lapset omikseen.
Kaikkein raskainta rankassa kokemuksessa on ollut epätietoisuus ja sen aiheuttama kärsimys etenkin lapsille.
– Poika ihmettelee edelleen, eikä ymmärrä, miksi äiti ei voi olla tekemisissä normaalisti. Kun en isänäkään ymmärrä, Juha toteaa.
Rakastavalle isälle yksinhuoltajuus ei ollut itsessään rankkaa, vaikka se kummastusta ihmisissä herättääkin.
– Moni sanoo, että isä ei saa tukea sosiaalitoimesta, mutta omalla kohdallani tuki on kyllä toiminut, Juha sanoo ja rohkaisee muitakin hakemaan apua avoimesti ja hyvällä asenteella.
Apua Juha toivoisi myös ex-vaimolleen. Hän toivoo edelleen, että jonain päivänä lapset voisivat olla tekemisissä äitinsä kanssa.
– Rahaongelmia ei raha ratkaise, vaan pitää selvittää ne ongelmiin johtavat syyt. Jokainen kokee vaikeuksia, mutta niistä voi nousta, jos myöntää ongelman.
Studio55.fi/Milja Atu
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.