Toivo* eli vuosikymmenet siinä uskossa, että pitkä avioliitto kantaa loppuun asti. Samaan aikaan ex-vaimo eli kaksoiselämää ja suunnitteli kaikessa hiljaisuudessa avioeroa.
Toivon 40-vuotinen avioliitto päättyi noin vuosi sitten. Avioero on fakta, jota on yhä vaikea uskoa todeksi.
Kaupoissa käydessä Toivon katse hakeutuu vanhoihin pareihin, jotka ovat ostoksilla yhdessä. Kateuden pisto viiltää rintaa. Jopa riitelevä pari herättää kaipuun siihen, mitä itsellä ei enää ole.
Paluuta entiseen ei Toivon kohdalla kuitenkaan ole. Liian paljon on ehtinyt tapahtua.
− Lehdissä julkkikset sanovat, että erosimme ystävinä. Se ei oikein mene minun kaaliin. Jos toinen tekee tämäntyyppisiä tempauksia, mitä ex-vaimoni teki, niin en tiedä, miten olisi mahdollista elää ystävinä, Toivo sanoo.
Avioliiton ongelmat harvemmin syntyvät yhdessä yössä. Toivon ja Marjan* yhteiseloa ehti kestää kolmisenkymmentä vuotta, kun kaksikon välille alkoi syntyä kitkaa.
Kiristynyt ilmapiiri oli monen tekijän summa. Marjaa kismitti puolison alkoholinkäyttö, jota Toivo taas ei itse nähnyt häiritsevänä. Myös kanssakäyminen makuuhuoneen puolella ei enää sujunut entiseen malliin.
Toivo vietti yhä enemmän aikaa yksin, kun järjestöaktiivina toiminut Marja kiirehti töiden jälkeen kokouksiin.
− Viimein paljastui, että osa kokouksista oli peitetarinoita. Hän seurusteli jo tuolloin muutaman vuoden ajan toisen miehen kanssa, Toivo kuvaa niskaan pudonnutta pommia.
Pihalle vaan, oli Toivon ensireaktio, kun vaimon uskottomuus kävi ilmi. Tunnekuohun tasaannuttua todellisuus alkoi kuitenkin hiipiä kuvaan. Halusiko hän jäädä tässä vaiheessa yksin, luopua kaikesta?
− Pitkien keskustelujen päätteeksi päätimme jatkaa yhdessä. Oletin, että pystyn antamaan anteeksi.
Tunnelma tasoittui joksikin aikaa. Pariskunta yritti parantaa suhdettaan myös aviovuoteessa.
− Pikku hiljaa ex-vaimoni alkoi vältellä yhä enemmän näitä asioita. Minulle puolestaan tuli yhä päivittäin monta kertaa mieleen, että mitä kaikkea hän olikaan toisaalla tehnyt.
Muutama vuosi uskottomuusepisodin jälkeen avioliitto alkoi jälleen luisua alamäkeen. Eläkkeelle jäätyään Marja alkoi kiertää erilaisissa järjestökokouksissa eri puolella Suomea ja jopa ulkomailla.
− Yhdessä vaiheessa hän alkoi puhua haluavansa kokeilla yksinasumista. En silloin ajatellut, että taustalla voisi olla kolmas henkilö, enkä ottanut asiaan sen kummemmin kantaa. Sitten hän alkoi valittaa, että minä kuorsaan yöllä ja muutti toiseen makuuhuoneeseen.
Seuraavaksi oli Toivon vuoro vetäytyä eläkkeelle. Hetkellinen mukava ajanjakso sai ikävän käänteen, kun Toivon isä sairastui ja joutui huonossa kunnossa sairaalaan. Omaishoitajaksi ryhtynyt mies matkusti satojen kilometrien päähän isänsä tueksi.
− Meni jonkun aikaa, ja sairastuin itsekin, Toivo huokaa.
Vuosi takaperin Toivon terveydentila teki tepposet juuri, kun hän oli lähdössä vaimonsa, heidän aikuisen lapsensa ja tämän perheen kanssa ulkomaanmatkalle. Toivon ei auttanut kuin jättäytyä kotiin.
Kesken lomaa Marja lähetti toiselta puolelta maailmaa sähköpostin. Viesti oli ytimekäs: haluan eron. Vahvistukseksi asialle Toivon käsiin sattui kirjahyllyä tonkiessa valmiiksi täytetyt, puolison allekirjoittamat eropaperit. Toivo tyrmistyi.
− Heidän palattuaan Suomeen näytin eropaperit ja kysyin, että mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Ex-vaimoni sanoi, että juuri sitä, mitä papereissa lukee. Sain kysyttyä, että liittyykö tähän kolmas osapuoli. Hän sanoi ykskantaan, että liittyy.
Totuus paljastui Toivolle kerrasta. Marja oli tapaillut uutta miesystävää jo usean vuoden ajan. Avioero oli hänen puoleltaan harkittu siirto, uusi asuntokin oli jo katsottuna.
Toivon kontolle jäi niellä tilanne ja allekirjoittaa eropaperit. Puolen vuoden harkinta-ajan päätteeksi lopulliseen eroanomukseen lyötiin leima yhdessä vuorokaudessa.
Toivo halusi jatkaa asumistaan rakentamassaan talossa. Hän joutui kuitenkin ottamaan asuntolainaa, koska kaikki rahavarat olivat menneet osituksessa ex-vaimolle. Yksin asuminen on niin kallista, että Toivo on harkinnut muuttamista pienempään asuntoon. Siten hän saisi elämiseen hieman ylimääräistä rahaa.
− Avioero on taloudellisessakin mielessä varsin kallista sille, joka jää yksin elämään.
Avioeron jälkimainingeissa Toivo myös haki keskusteluapua ammattilaiselta. Viiden tapaamisen päätteeksi Toivo totesi psykologin kanssa, että asiat ovat paranemaan päin.
Puheyhteys ex-vaimon kanssa on säilynyt, ja myös muutama hyvä ystävä tietää tilanteen laidan. Helppoa elämä eronneena miehenä ei silti edelleenkään ole.
− En ole tottunut olemaan yksin, puolet tauluistakin on hävinnyt seinältä. Monien miesten tavoin en ole myöskään tottunut laittamaan ruokaa. Uudesta parisuhteesta en silti haaveile.
Olisiko avioliitto ollut mahdollista pelastaa jo aikaisessa vaiheessa, on kysymys, joka vetää mietteliääksi.
− Ex-vaimon mukaan meidän olisi pitänyt harrastaa sivistynyttä parisuhdekeskustelua. Mutta ei meidän ikäiset kovin paljon keskustele seksistä, vaikka kaikenlaista apua olisi varmasti ollut tarjolla, Toivo pohtii.
*Nimet on muutettu
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.