Kirjailija, taiteilija, blogisti ja moottorisahajonglööri, joka on esiintynyt Pohjois-Koreassa. Uskoisitko jos kuulisit?
40-vuotias Juha Kurvinen passitettiin Kupittaalle, kuten Turussa asia ilmaistaan. Hän kirjoitti kokemuksestaan blogin Tositarinoita hullujenhuoneelta. Siitä lähti purkautumaan vyyhti, jolla saattaa olla vaikutuksia Suomen psykiatrisen hoitoon. Turun Sanomat kertoi viime viikolla Kupittaan sairaalan potilaiden kaltoinkohtelusta. Tapaus on nyt jo edennyt poliisin ja Valviran selvitykseen.
Pahoinpitely aiheutti aivovamman, joka aiheutti kaksisuuntaisen mielialahäiriön
Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ja nykyisin Turussa asuva Juha Kurvinen päätti helmikuun alussa kirjoittaa blogipäivityksen kokemastaan. Ensimmäistä kertaa Kurvinen ei ollut niin sanotusti hoidossa.
Kurvinen kertoo kokemuksistaan MTV Uutisten haastattelussa. Kursiivilla kirjoitetut osat tekstissä ovat suoria lainauksia Kurvisen Tositarinoita hullujenhuoneelta -blogista.
– Ensimmäisen kerran jouduin laitokseen vuonna 2008 pahoinpitelyn jälkeen. Kollegani huumepäissään pahoinpiteli minut sairaalakuntoon. Silloin lääkärillä tuli puhuttua sekavia.
Sekavuuden syyksi selvisi jälkeenpäin, että Kurvinen oli saanut pahoinpitelyn yhteydessä lievän aivovamman, joka aiheutti lääkärin mukaan hänelle kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hänen hoitosuhteensa on kunnossa ja päällä on lievä lääkitys.
1:14
Sekavat puheet johtivat vuonna 2008 kuitenkin siihen, että Kurvinen passitettiin jatkotutkimuksiin.
– Jostain syystä lääkäri ei silloin uskonut, että olen koomikko, jonglööri, kahlekuningas ja taikuri, kertoo Kurvinen.
” Pääteltiin, että elän harhassa, koska moottorisahajonglöörejä ei voi olla olemassa. En sitten tiedä mitä televisio-ohjelmia turkulaiset lääkärit seuraavat? Myös eräs mielenterveyspuolella työskentelevä hoitaja tunnistaa ongelman: ”Jos kerran joku tieto on tallennettu järjestelmään, se on siellä ikuisesti ja se liikkuu eri viranomaistahojen välillä: poliisi, lääkäri, osasto jne..” Silloinen vuoden 2008 hoitokertani ja tämä migreenilääkkeen hakureissu eivät liity toisiinsa millään tavalla.”
"Lääkäri repi todistukseni"
Toisen kerran hän joutui pakkohoitoon vuonna 2011. Tuolloin hän oli hakemassa migreenilääkkeitä terveyskeskuksesta.
– Lääkäri katsoi tietokoneelta vanhoja tietoja. Joudun sairaalaan tarkkailuun M1-lähetteellä ilman mitään syytä. Kaverit kävivät katsomassa siellä hoitojakson aikana ja tekivät kirjallisia todistuksia siitä, että kuinka kauan olemme tunteneet ja että olin ollut täysin normaali oma itseni, kertoo Kurvinen.
Hän esitteli todistuksia viikoittaisissa hoitokokouksissa, mutta vastaanotto oli tyly.
– Silloinen ylilääkäri repi todistukset nenäni edessä, sanoo Kurvinen.
Hän kertoo, että on tyytyväinen epäkohtien paljastumiseen, koska se on tuonut uskottavuuden takaisin potilaille, jotka ovat hoidossaan kohdanneet epäoikeudenmukaisuutta.
"Itselleni iskettiin maaninen psykoosi -diagnoosi ja kroppani tungettiin täyteen hengenvaarallisia lääkkeitä: Litiumia, Seroguel Prolongia, Serenasea ja unilääke Tenoxia. Aina lääkkeidenjaon yhteydessä ilmoitin: ”Haluan hoitoraporttiin merkinnän, että otan nämä lääkkeet vasten tahtoani!” Hoitaja vastasi tähän: ”Otakin. Jos et ota tungen ne piikillä sieraimistasi aivoihisi, jolloin kuolet!” Ilmoitin hoitajille heti aluksi, että olen ilta- ja yöihminen. Siihen osaston psykopaattisin hoitaja totesi ilkikurisesti: ”Kyllä me kuule sinusta täällä aamuihminen saadaan!” Niinpä iltalääkkeiden jaon yhteydessä minut huumattiin niin sanotulla Norsun tyrmäys -lääkecocktaililla."
– Tämä kaltoinkohtelun julkituleminen on meille vanhoille potilaille lottovoitto. Meidän vanhemmat, kaverit tai kukaan muukaan ei ole uskonut, koska kaikki on laitettu psykoosin, harhaisuuden ja hulluuden piikkiin. Tämä on Suomessa edelleen iso tabu, kertoo Kurvinen.
Eristys ahdistavimpia kokemuksia
Hän sanoo, että entiset potilaat ovat perustaneet vertaistukiryhmän, jossa he käyvät läpi tapahtumia, joita potilaat ovat kohdanneet. Samat kokemukset yhdistävät. Erityisesti eristyksen käyttäminen hoitomenetelmänä on ollut monille ahdistava kokemus. Sinne kun saattoi joutua Kurvisen mukaan pienimmästäkin syystä.
– Syynä saattoi olla esimerkiksi, että hymyilee liikaa kävelee liian nopeasti tai elekieli oli liian vahvaa, kuvailee Kurvinen.
”Seinän yläosassa oli yksi kalteroitu ikkuna ja katossa hurisi maanisesti ilmastointilaite. Lattialla oli yksi ohut keltainen ja kova patja. Vessaa ei ollut, joten kaikki tarpeet piti tehdä nurkkaan. Sellin katonrajassa tilannetta vartioi valvontakamera ja vähän väliä joku hoitaja kävi katselemassa turvalasin takaa. Jo silloin mietin, että miten tällainen ”hoito” lisää potilaan terveyttä?”
”Pienestäkin eriävästä mielipiteestä he heittivät potilaan eristysselliin, niin että perseeseen iskettiin samalla rauhoittava piikki. Eräskin perheenisä ei suostunut ottamaan lääkkeitään, joten hänet heitettiin yli viikoksi eristyksiin. Siellä hän hakkasi paniikissa sellin ovea ja kun menin toimistolle sanomaan: ”Pekalla on nyt joku hätä”, hoitaja vaan tiuskaisi: ”Huolehdi vain omista asioistasi!” Vastapainoksi täytyy todeta, että oli osastolla mukaviakin hoitajia. Nämä mulkut vai myrkyttivät koko osaston tunnelman.”
Eristystä ei saisi käyttää heppoisin perustein. Se on äärimmäinen keino potilaan rauhoittamiseksi ja silloin potilaan pitäisi olla vaarallinen joko itselle tai ympäristölle.
Kurvinen toivoo, että julkisuuden myötä mielenterveyspotilaiden hoito tulisi paremmaksi, mutta pelko kaihertaa mieltä.
– Pahoin pelkään, että nämä ovat sisäisiä tarkastuksia, vaikka onhan siellä poliisi ja Valvira selvittävämässä.
– Suljettujen seinien sisäpuolella voi tapahtua mitä vaan, koska hoitajilla on diktaattorimainen suhde potilaisiin. He voivat tehdä mitä tahansa, mutta toivon että se loppuu. Mielenterveyslaissa sanotaan, että potilasta on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen. Sellaista siellä ei tapahtunut koskaan, sanoo Kurvinen. Hän haluaa, että vastuulliset henkilöt joutuvat teoistaan tilille.
