Suorasukaisesta tyylistään tuttu Jörn Donner ei peittele kokemaansa masennusta tai itsemurha-ajatuksia. Uteliaisuus elämää kohtaan on pitänyt hengissä.
Ei ole ihme, että Jörn Donnerilta on ilmestynyt jälleen uusi kirja.
Kuinka tärkeää kirjoittaminen teille on?
– Se on mun elämäni keskeinen kohta. Jos en kirjoittaisi, en eläisi.
– Mun on välillä vaikea ilmaista itseäni puhumalla. Sen takia en ole enää eduskunnassa ja kohta en Helsingin valtuustossakaan, koska mä kirjoitan ja ilmaisen itseäni mieluummin kirjoittamalla.
86-vuotias ei karta päiväkirjamerkintöihin pohjautuvassa kirjassa Viimeinen taisto vaikeitakaan aiheita: kokemaansa masennusta, itsemurha-ajatuksia, syövän vaikutusta elämään.
– Mutta mä olen silti elävä esimerkki siitä, että pysyy hengissä aika kauan, vaikka mulla on ollut vakavia sairauksia kuten eturauhassyöpä ja keuhkosyöpä.
Missä iässä tällaisia itsemurha-ajatuksia on ollut ja onko niitä enää?
– Kun täyttää kahdeksankymppiä, niin alkaa tulla tällaisia kohtauksia, mutta kuten kuvasta näkee, mä pystyn kyllä välttämään ne, Donner hymyilee.
Mahdollisesti viimeinen kirja
Viimeinen taisto voi olla Donnerin viimeinen kirja tai sitten ei. Hän kirjoittaa edelleen päivittäin.
– Mä kirjoitan joka päivä, mutta se jää nähtäväksi, onko siinä mitään laatua. Jos kustantaja ei halua enää kustantaa mun kirjoja, on parasta lopettaa.
Donnerin perhesuhteet ovat aiheuttaneet julkista kauhistelua. Eikä Donner kaihda sitä sanoa. Parasta elämässä on työ.
– Parasta elämässä on se hetki, kun kirja valmistuu tai pitempi työ tulee tehtyä. Se on se valmistumishetki, tuotteen syntymishetki.
Mitä ajattette kuolemasta?
– En ajattele muuta kuin, että se on ikävä juttu.