Jonne Virtanen ja Taavi Vartiainen murtavat ryminällä suomikiekon tabuja – Marko Jantunen auttoi päihteiden kanssa painineen kohuhyökkääjän oikealle tielle: "Huomasin, että täällähän on muitakin meitä"

Vaasan Sportissa pelaava Jonne Virtanen päätti valita yllättävän hetken omalle puheenvuorolleen. Vierasottelussa Tapparaa vastaan ottelun voittomaalin jatkoajalla iskenyt voimahyökkääjä alkoi kysymättä ladella tekstiä viimeisen vuoden aikana kokemastaan pelin jälkeisessä hikihaastattelussa.

– Olisi varmaan pitänyt kokeilla tuota raittiina olemista aiemmin, niin olisi tilillä muutakin kuin katevarauksia, Virtanen kommentoi värikästä vuottaan, johon kuuluivat hämärissä olosuhteissa tapahtuneet potkut TPS:stä ja lähtö Tanskan liigaan.

– Sanotaanko näin, että ryyppäsin niin paljon, ettei ole tarvinnut ryypätä sen jälkeen enää ollenkaan. Tässä on menty raittiina ja elämä maistuu aika nätiltä. Kotiasiat ovat hyvin ja lätkä on kivaa, Virtanen jatkoi.

Tilanne vaikutti foorumi huomioon ottaen koomiselta, mutta taustalla oli tarkkaan harkittu päätös julkisesta ulostulosta.

– Ainoa, kenelle minun tarvitsi ilmoittaa ennen kuin tulin ulos, oli seura. Tiesin, mikä se reaktio on, koska tiesin, miten meidän seuramme toimii, Virtanen sanoo nyt.

Päihdehoidossa löytyi muitakin kiekkoilijoita

Jonne Virtanen on tunnettu suorasanaisuudestaan, joka TPS-sotkujen aikaan tuntui vaikuttavan negatiivisestikin hänen työsopimuksensa purkamiseen. Katastrofikauden jälkeen viina maistui edelleen, kunnes hänen oma 7-vuotias poikansa sai isän lopulta heräämään.

– Luulin, ettei hän tiedä mitään minun menemisistäni. Poika kysyi, että miksi käyn mieluummin kavereiden kanssa saunomassa kuin olen hänen kanssaan. Se loppui siihen kuin seinään. Hän oli ainut ihminen, joka voi sen sanoa minulle niin, Virtanen sanoo.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

LUE MYÖS: Kommentti: Jonne Virtasen tapauksessa vain yksi voittaja – eikä se ole "Monsterimonni" itse

Isä oli saattanut touhuta lastensa kanssa jo ennakkoon asioita, jottei omatunto soimaisi liikaa. Sama toistui treenaamisen suhteen. Virtanen ei ollut peleissä krapulassa, mutta jatkuva väsymys vain kasaantui, kun juopottelua oli paikattava vielä kovemmalla harjoittelulla.

Ongelmana oli vain, ettei häntä osattu tuolloin ohjata sopivan avun piiriin. Lopulta hän löysi ratkaisun huumeongelmistaan avoimesti puhuneen entisen huippukiekkoilijan Marko Jantusen kautta. Jantunen neuvoi hänet avominne-hoidon pariin.

– "Jarna" sanoi, että hän voi tulla hakemaan minut sinne. Sanoin, ettei minua tarvitse hakea, kun olen päätökseni tehnyt.

– Hänhän oli enemmän kuin tärkeä linkki siinä, että löysin sinne. Sitten huomasin siellä, että aha, täällähän on muitakin meitä – lätkän pelaajia, urheilijoita, lääkäreitä ja yritysjohtajia, Virtanen kertoo.

Unilääkkeet ovat yksi ongelma kiivaassa pelirytmissä eläville kiekkoilijoille. Virtanen tunnistaa niiden hyödyt, kun pelin jälkeen unen päästä on vaikea saada kiinni ja seuraavana päivänä pitäisi olla taas virtaa täynnä.

– Ne ovat taas niin helposti koukuttavia, kuten meikäläisellä. Ei niitä sitten juhannuksena kuulu popsia.

Ei tartte auttaa

Marko Jantunen on ollut rajulla huumetarinallaan uranuurtaja monen jääkiekkoilijan henkisen lukon avaamisessa. Maskuliinisessa kiekkokulttuurissa heikkouksien tunnustamista on pelätty liikaa, jotta asioihin olisi voitu vaikuttaa jo peliuran aikana.

Nyt Jonne Virtanen ja bipolaarisesta mielialahäiriöstään tällä viikolla julkisesti kertonut Ilves-hyökkääjä Taavi Vartiainen ovat madaltamassa avunhakemisen kynnystä ensimmäisten aktiivipelaajien joukossa.

– Se herättikin keskustelua, että näistä ollaan vähän liian hiljaa, Vartiainen sanoo MTV Urheilulle omasta Twitter-päivityksestään, jossa hän avasi rehellisesti oman poissaolonsa taustoja.

– Ja se supisuomalainen perikulttuuri, että kärsitään vaan, ja vittu mulla mitään oo. Ei tartte auttaa.

LUE MYÖS: SM-liigakiekkoilija Taavi Vartiainen painoi karmean kauden loppuun, kunnes seinä nousi pystyyn – "Muilla kausi loppui koronaan ja minulla psykiatriseen sairaalaan"

Silti kumpikin on tuntenut, että pukukopissa on saanut puhua ennenkin. Asiat eivät sieltä liiku ulos. Monen kohdalla tuki on ollut vieressä, mutta ongelmien mennessä vielä vakavammaksi, on päästävä ulkopuolisen avun piiriin.

– Minut on kasvatettu rehelliseksi, suoraselkäiseksi mieheksi. Tulen vasta nyt asian kanssa esiin, mutta onhan sitä paljon tuossa mietitty. En kuitenkaan häpeä tai koe, että varsinkaan meidän organisaatiossamme kukaan ottaisi sitä mitenkään kielteisesti. Nyt eletään kuitenkin jo 2020-lukua, Vartiainen näkee.

– Mutta edelleenkin on tällaisia tabuja, että on todella rohkea veto avata omat, tavallaan kipeät yksityisasiat. Jos tämä minun avautumiseni auttaa jotain muuta, se on ihan helvetin hieno homma. Se siinä vähän oli pointtinakin. Kuitenkin Suomessakin aika paljon kärsitään mielenterveysongelmista, Vartiainen muistuttaa.

Huutelijat lähinnä naurattavat 

Jokin muutos silti lajin sisällä on tapahtunut vuosien saatossa. Sen tunnistavat sekä Vartiainen että Virtanen, jotka ovat olleet huippujääkiekon parissa tarpeeksi pitkään. Pelaajat ovat voineet hypätä kaukaloon paikat hajalla puudutuksen voimalla, sylkeä verta ja hampaita jäälle, mutta hyvin harva on uskaltanut myöntää ääneen kärsivänsä psyykkisistä ongelmista tai päihderiippuvuuksista.

– Itse koen, että on enemmän vahvuutta myöntää, että tarvitsee apua. Sitten saat sitä, kun pyydät eikä tarvitse jäädä itsensä kanssa painiskelemaan, Vartiainen sanoo.

– Kyllähän meillä kulttuuri on muuttunut. Tai en tiedä, onko ennenkään ollut sellaista, Virtanen lisää.

– Kyllä meillä on sitä ollut, että pidämme toisistamme huolta. Luulen, että se on ulkopuolelta tullutta. Luodaan jotenkin sellainen kuva, että se olisi jotenkin huonoa, Sport-hyökkääjä pohtii.

Heikkoudet ovat olleet kaukalossa myös vapaata riistaa vastustajien hyödynnettäväksi. Omista ongelmistaan kertominen on saattanut tulla silmille seuraavissa otteluissa. Tätä Virtanen pitää kuitenkin huonona tekosyynä hiljaa olemiselle.

– Kyllä tässä on itsensä kanssa ollut sen verran kovilla, kun on käynyt tuota rehellisesti läpi, niin jos siinä nyt joku räkänokka huutaa juopoksi, niin voi kauheeta. Minua enemmänkin naurattaa. 

– Olin viime pelissä jäähyllä, ja joku huusi minua juopoksi. Otin pullon ja vähän huikkaa, niin sain taputuksetkin. Kyllä tässä on sen verran vakavampien asioiden kanssa ollut tekemisissä, että ei se ihan tommoisesta voi murentua, Virtanen tokaisee.

Ongelmat eivät jääkiekon syytä

Paineet kuuluvat huippu-urheilijan elämään. Vartiainen ja Virtanen kantavat kumpikin kovan jätkän roolia, josta ääriesimerkkinä käyvät monet surulliset tarinat päävammojen takia raiteiltaan suistuneista NHL-tappelijoista.

– Jos puhutaan rooleista, niin pistemiehillä on omat paineensa ratkaista pelejä ja minulla on omat paineeni oman roolini takia. Riippuu tosi paljon ihmisistä. Jotkut eivät ota paineita ollenkaan ja jotkut taas ottavat, Vartiainen sanoo.

– Toisilla on omat paineensa, että pääseekö porukkaan ja saako pelata. Se on myös osa sitä, että niiden kanssa täytyy elää, Virtanen komppaa.

– Ei se ole jääkiekon vika, että meillä on näitä ongelmia. Kyllä ihmiset ihan itse tekevät ne. Samalla tavalla on ongelmia lääkäreillä ja Prisman työntekijöillä, hän jatkaa.

Jonne Virtanen istuu nykyään myös Suomen jääkiekkoilijat ry:n hallituksessa. Sinne hän tuo arvokasta kokemusta siitä, millaista apua pelaajille voisi tarjota esimerkiksi päihderiippuvuuden takia.

LUE MYÖS: Pelaajayhdistyksen uusi puheenjohtaja Teemu Ramstedt valmistautuu oman uransa loppumiseen – seurojen vaikea taloustilanne teettää töitä: "En kehtaa edes laskea, miten monta Teams-palaveria on pidetty"

Yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi syksyllä valittu Teemu Ramstedt on ollut omalla urallaan murtamassa muureja puhuessaan IBD:stä eli haavaisesta paksusuolentulehduksesta. Hän ei koe jääkiekkoväen olleen erityisen vaikenevaista, mutta lajiin kohdistunut suurempi huomio on tuonut myös harvoille poikkeaville tarinoille kiinnostuneita kuulijoita.

– Näen sen itse niin, että yhteiskunta on muutenkin muuttunut avoimemmaksi ja siinähän urheilu menee muutoksen mukana aika vahvasti, Ramstedt toteaa.

– Oma toiveeni ja haluni on, että pystyisimme menemään siinä eturintamassa ja olisimme avaamassa portteja muille.

– Koen, että olemme monessa asiassa olleet eturintamassa – ei varmasti kaikessa, ja paljon on parantamisenkin varaa – mutta toisaalta meillä on myös mahdollisuus vaikuttaa asioihin näkyvyytemme takia, Ramstedt sanoo.