Jääkiekkovalmentaja Janne Tuunanen, 39, on rakentanut uraansa ja nimeään tasaiseen tahtiin Suomen kiekkokartalla.
Hänen tiensä on kulkenut pääkaupunkiseudun suurten seurojen juniorijoukkueista aikuisten tasolle Mestikseen ja viime kaudeksi nousijaseura Kiekko-Espoon ruoriin.
Kolmella päävalmentajakaudellaan Mestiksessä Tuunanen on päässyt nauttimaan myös menestyksestä, sillä kahdella niistä hänen joukkueensa on voittanut runkosarjan.
Toisaalta Tuunasen lyhyellä Mestis-uralla on nähty myös pettymyksiä kevään pudotuspeleissä, päävalmentajan mystisiä poissaoloja ja yllättävä lähtö Kokkolan Hermeksestä.
Kahden jälkimmäiseksi mainittujen syistä on pysytty vaiti – tähän asti. Nyt Tuunanen kertoo avoimesti Tulosruudulle, mikä häntä on vaivannut jo vuosia, ja mikä nosti päätään myös viime kaudella Kiekko-Espoossa.
– Varmaan viimeiset viisi vuotta on ollut siellä taustalla, varmaan aikaisemminkin, uupumusta ja stressin aiheuttamaa väsymystä. Sanotaan, että noin viitisen vuotta sitten se laukesi, kun oli perheen sisäisiä asioita, esimerkiksi lapsettomuus, mitkä vaivasivat. Se onneksi korjaantui tämän jälkeen, mutta sitten mä sain sellaisen antibioottikuurin, joka aiheutti todella pahoja oireita hermostoon. Mä en kunnolla pystynyt nukkumaan puoleen vuoteen ja heräilin yöllä. Aivosumua ja huimausta oli melkein kaksi vuotta. Sitten siinä kaikki stressi ja muu lisäksi, niin olin jossain vaiheessa niin puhki, että mun olisi varmaan kannattanut pistää peli aikaisemmin poikki, Tuunanen pohjustaa.
Tuunanen ei itse sitä vielä ymmärtänyt, mutta hän oli sairastumassa masennukseen. Tilannetta pahensi se, ettei hän puhunut asiasta – kenellekään.
– Oli pelko siitä, mitä käy, jos mä nyt tässä vihellän pelin poikki, kun olin päässyt päätoimiseksi valmentajaksi ja ura oli mennyt koko ajan eteenpäin. Saanko mä enää näitä töitä? Pelko kasvoi liian isoksi.
Lopulta pahasta olosta oli pakko puhua työnantajalle. Reaktio oli sellainen, jota Tuunanen oli pelännyt. Hänelle ei tarjottu enää jatkoa seuraavalle kaudelle.
– Se oli sellainen shokki itselle, että päätin, etten kerro tästä enää kenellekään tai multa loppuu työt täysin tässä hommassa. Kun tekee vuoden soppareita järjestään, joutuu joka syksy miettimään, että mistä mä saan työtä, voinko jäädä tänne, vai lähdenkö jonnekin muualle valmentamaan. Nekin asiat kuormittivat mieltä, koska Suomessa on paljon hyviä valmentajia ja kova kilpailu työpaikoista, Tuunanen kertoo.
"Se on hyvä, että se tulee nyt esille"
Tuunanen paahtoi muutaman vuoden hammasta purren, mutta toissa kaudella Kokkolan Hermeksessä hänen mittansa täyttyi. Raskas kausi ja sukkulointi Kokkolan ja pääkaupunkiseudulla sijaitsevan kodin välillä olivat liian raskas yhdistelmä.
– Se eskaloitui siihen ihan täysin, kun mä olin niin puhki ja jumissa. Jouduin sitten jäämään sairauslomalle siitä.
Hermes jatkoi kauttaan, Tuunanen jäi hermolomalle.
– Moni ihmetteli, miksi mä lähdin pois sieltä, eikä seurakaan voinut siitä kertoa. Se on hyvä, että se tulee nyt esille, miksi lähdin pois. Se oli ihan sairausloman takia.
Viime talven korvilla Kiekko-Espoossa vanhat ongelmat nostivat jälleen päätään, mutta tällä kertaa Tuunasella oli avaimia henkisen lukon aukaisemiseen.
Mentaalipuolen asioihin apua pyytäneiden ja sitä saaneiden kiekkojätkien Antti Pennasen ja Tony Salmelaisen esimerkit rohkaisivat Tuunasta. Nyt hän toivoo omalla tarinallaan kannustavan muita mielenterveysongelmien kanssa painivia.
– Kiekko-Espoossa oli hyvät työterveyspalvelut ja sain apua. Pääsin joulukuun alussa kertomaan ihan kunnolla ensimmäistä kertaa näistä asioista työpsykologille. Hänen sanansa olivat aika pysäyttävät: ”Kyllähän sä olet tehnyt tätä hommaa ihan liian pitkään terveyden uhalla”. Itsellekin avautui, että kyllä se taitaa oikeasti näin olla.
– Diagnoosi oli, että mä olen masentunut. Sitä oli jatkunut tosi pitkään, enkä ollut sitä edes tajunnutkaan. Nyt olen saanut käydä terapiassa ja myös lääkitystä, joka aluksi arvelutti, otanko, mutta päätin, että kokeillaan. Mulle se on toiminut todella hyvin. Olen huomannut, että vanha Janne on kaivautunut pikkuhiljaa sieltä esille, Tuunanen kertoo.
Avoimesti ongelmistaan puhuva Tuunanen ei pelkää leimautumista kiekkopiireissä, jotka ovat kokeneet muutenkin muutoksen parempaan viime vuosien aikana.
– Olen kääntänyt sen niin, että olen joutunut salailemaan tätä niin pitkään ja se on aiheuttanut mulle vain huonoa oloa. Nyt haluan olla mahdollisimman avoin. En tykkää pelata mitään peliä selän takana, koska sellainen vain ahdistaa minua, Tuunanen sanoo.
Ensi kauden valmennuskuviot ovat Tuunaselle toistaiseksi vielä arvoitus. Päätökset hän tekee joka tapauksessa oma terveys edellä.
– Ei mulla vielä ensi vuodeksi ole mitään hommaa, joten ainakaan työt eivät voi tästä enää vähentyä. Katsotaan tämä kevät, miten menee, ja pyritään palautumaan, Tuunanen suunnittelee.
Voit katsoa Janne Tuunasen haastattelun Tulosruudusta jutun pääkuvana toimivalta videolta.
Haastattelu kokonaisuudessaan on katsottavissa alta.
19:30