”Pitääkö harkita itsemurhaa, että saa apua?” – nuorten itsetuhoisuus on lisääntynyt, mutta apua on saatavilla liian vähän | MTV Uutiset
"Pitääkö harkita itsemurhaa, että saa apua?" Itsetuhoisia nuoria on niin paljon, että osa nukkuu patjoilla osaston lattialla
7:53Mitkä kaikki asiat vaikuttavat nuorten mielenterveyteen? Katso koko haastattelu tästä.
Julkaistu 28.11.2021 10:36
Nina Malmberg
nina.malmberg@mtv.fi
Nuorten pahoinvointi näkyy rajuna itsetuhoisuuden lisääntymisenä maailmanlaajuisesti. Siitä huolimatta apua on vaikea saada, ja esimerkiksi Taysin nuorten akuuttipsykiatrian osasto on jatkuvasti niin täynnä, että potilaita nukkuu lattialla patjoilla.
Julia Koskimiehen kohtaamat paineet ja yksinäisyys opiskeluaikana olivat liikaa. Mielenterveysongelmat alkoivat, ja hän joutui kohtaamaan sen tosiasian, että apua oli todella vaikea saada ja löytää.
– Tuntui, että pitääkö harkita itsemurhaa saadakseen apua. Tuntui usein, että joutui anelemaan apua, niin että oma arvo särkyi siinä prosessissa. Olin todella yksin kaikkien niiden asioiden kanssa, Koskimies toteaa.
Nuorten elämä on monin tavoin paineistettua herkässä kasvuvaiheessa. Moni joutuu pärjäämään ilman perheen, ystävien tai mielenterveysalan ammattilaisten riittävää tukea.
– Vakavasti masentuneena oli todella vaikea järjestää opinnot, Kela-asiat ja mielenterveyden hoitaminen siihen pisteeseen, että pystyy yleensä käymään koulussa. En silloin tiennyt edes, mistä hakea apua ja saada palveluita. Silloin olisi ollut kiva, että joku olisi hakenut kotoa, Koskimies avautuu.
Hän toteaa, että asioista on tehty liian byrokraattisia ja niin hankalia, että se nostaa kynnystä hakea tai edes yrittää saada apua. Tutkimukset tukevat hänen kokemustaan. Nimittäin merkittävä osa itsemurhan tehneistä tai sitä yrittäneistä ei ollut koskaan hakenut apua pahoinvointiinsa.
Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorten akuuttipsykiatrian osaston apulaisylilääkäri Timo Holttinenkatselee nuorten itsetuhoisuuden ja pahoinvoinnin rajua lisääntymistä Taysista käsin. Paikat eivät riitä, ja osasto on jatkuvasti täynnä.
– Meillä näkyy jäävuoren huippu, eli huonoiten voivat nuoret. Lisäpaikoilla nukutaan välillä lattialla patjalla. Tilanne on usein niin akuutti, että potilaat eivät voi odottaa. Heille täytyy järjestää paikka osastolta, Holttinen avaa tilannetta.
Viesti psykiatrian ja mielenterveyden alan ammattilaisilta on, että nuorilla on enemmän itsetuhoisia ajatuksia ja puheita kuin ennen.
– Itsetuhoiset puheet ovat vakavoituneet. Tulin alalle vuonna 2006 ja silloin puhuttiin enemmän viiltelystä, nyt nuoret potilaat puhuvat lääkkeiden ottamisesta ja korkealta hyppäämisestä, Holttinen kertoo.
Tays on se viimeinen hoitopysäkki. Jo paljon ennen sinne päätymistä nuorelle pitäisi olla tarjolla matalan kynnyksen apua ja hoitoa.
– Osastohoito on viimeinen ratkaisu. Aina pitää yrittää käyttää avohoidon keinot ensin. Itse näen, että nuorten ja hoidon kannalta on parasta olla mahdollisimman lähellä normaalia arkiympäristöä. Siihen vaikuttamalla saadaan ratkaistua tilannetta paremmin koulussa ja perheessä kuin osastohoidossa, Holttinen toteaa.
Itsemurha on maailmanlaajuisesti toiseksi yleisin kuolinsyy 15–29-vuotiailla. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pari vuotta sitten tekemässä kyselytutkimuksessa useat itsemurhaa yrittäneistä tai sen tehneistä eivät olleet edes hakeneet apua.
Viikkohoito-osastolla lisäpaikkoja nuorille
Taysiin perustettiin hiljattain uusi viikkohoito-osasto. Sen avulla yritetään vähentää paineita akuuttiosastolta, ja se toimii osin myös osastohoidon jatkeena. Potilaat ovat siellä aamusta iltaan ja pääsevät yöksi kotiin.
– Siellä tarjotaan ryhmäpainotteista hoitoa. Lisäksi siellä on toiminnallisuutta enemmän kuin osastolla. Sen etuna on myös se, että kotona tulee nuorelle niitä arjen haasteellisia tilanteita ja tuntemuksia, joita voidaan sitten päivisin osastolla käsitellä, Holttinen kertoo.
Viikkohoito-osasto on tarkoitettu niille nuorille, joille avohoito ei riitä. Nuorilla pitää myös olla riittävän turvalliset olot kotona ja perheen tuki iltaisin ja öisin. Se edellyttää siis vahvaa yhteistyötä perheen kanssa.
Nuorten elämä on liian paineistettua
Syitä nuorten itsetuhoisuuteen ja pahoinvointiin on tutkittu ja pohdittu. Se on monisyinen vyyhti. Mitään yhtä yksittäistä tekijää ei voida nostaa päätekijäksi. Jenna Hilliahoyritti suoriutua koulusta ja paineista kymmenen vuotta. Sitten iski masennus.
– Yhteiskunta on jäljessä siitä, että minkälaista nuorten elämä on. Tulee valtavat paineet siitä, että ei saisi olla välivuosia ja pitäisi tehdä samaan aikaan töitä. Töihin ei pääse ilman työkokemusta. Opiskeluihin tehdään jatkuvasti uudistuksia ja se haastaa meitä nuoria erittäin rankasti, Hilliaho toteaa.
Nuorten paineita lisäävät osin oman mielen asettamat vaatimukset, osin yhteiskunnalta ja muilta tulevat odotukset. Taysin nuorten psykiatrian osastoilla näkyy koulumaailman uuvuttamia nuoria.
– Kouluissa paineet ovat kovat, ja nuorten pitäisi tehdä tärkeitä valintoja nuoressa iässä. Lisäksi toiset asettavat itse itselleen todella korkeat vaatimukset. Se kaikki on monelle liikaa, kun pitäisi samaan aikaan tutustua omaan itseen, Holttinen pohdiskelee.
Lisäksi harrastukset ja somemaailma lisäävät paineita. Harrastuksissa pitää pärjätä ja olla hyvä. Somessa yritetään kerätä tykkäyksiä ja nähdään muiden elämää tietynlaisten linssien läpi. Holttinen näkee potilaissa tietynlaisen suorituskeskeisyyden lisääntymisen, ja se voi aiheuttaa mielenterveysongelmia.
Osa paineista tulee myös perheestä
Hilliaho on vanhoillislestadiolaisesta perheestä, ja kun hän alkoi kyseenalaistamaan perheen tapaa elää ja irrottautumaan siitä, hänen voimansa uupuivat. Hän yritti jaksaa koulun paineissa, mutta sairastui masennukseen.
– Sain kyllä nopeasti koulupsykologilta apua. Mutta siinä vaiheessa, kun tilanteeni paheni, ja piti saada psykoterapiaa, niin se olikin todella vaikeaa. Kului vuosi, ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa tapaamaan psykoterapeuttia. Se kesti liian pitkään, Hilliaho kertoo.
Monille ei ole edes selvää, mistä apua pitäisi pyytää ja hakea, kun mieli särkyy. Tai esimerkiksi, mistä voi etsiä psykoterapeuttia ja miten sitä pitää hakea. Hilliaho toteaa, että on liian vaikea selvittää ylipäänsä, miten terapiaan pääsemisen prosessi etenee.
– Usein me ystävät autamme toisiamme. Psykoterapiaan pääsemiseen tarvittaisiin kevennystä ja helpotusta. Olen itse saanut apua esimerkiksi Tampereen kaupungin Ohjaamon matalan kynnyksen keskustelutuesta ja avusta, Hilliaho painottaa.
Hilliaho on myös Ohjaamon kehittäjänuori. Ohjaamo on paikka, josta alle 30-vuotiaat voivat hakea tietoa, tukea ja ohjausta arjen hallintaan, kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Koskimies työskentelee nykyään Ohjaamolla TOSI-hankkeessa. Hän on sekä nuorten tukihenkilö että kehittää nuorten osallisuutta.
Avohoidon palvelut ovat tukossa
Karu totuus on se, että avohoidon palvelut ovat riittämättömät kunnissa. Tarvittaisiin kipeästi matalan kynnyksen palveluita, joihin voisi vain kävellä sisään ja pyytää apua. Hoitoon pääsyn nopeus riippuu paljon siitä, millä alueella asuu. Ongelma on se, että osaajista on pulaa.
– Osassa kunnista on liian vähän psykiatrisia sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Kouluista voi puuttua koulupsykologeja tai -kuraattoreita, jotka tarjoaisivat apua matalalla kynnyksellä, Holttinen toteaa.
Kaikilla psykiatrisilla aloilla on pulaa lääkäreistä ja erikoislääkäreistä. Se on jatkunut jo pitkään. Nyt pula on laajentunut koskemaan muitakin työntekijöitä.
– Ongelma on, että kysyntää kyllä olisi tekijöistä, mutta osaajista on pulaa. Eikä heitä ole heti tulossa. Esimerkiksi nuorten kanssa työskentely vaatii kokemusta, koska heidän kanssaan pitää osata toimia eri tavoin kuin aikuisten kanssa, Holttinen avaa.
