"Terapeutti puhui vain itsestään". "Siellä vaan vellottiin lapsuudessa". Odotettu terapia voikin toisinaan tuntua suoranaiselta epäonnistumiselta. Mutta voiko terapiassa epäonnistua? Asiantuntija kertoo, mihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Osa ihmisistä hyötyy psykoterapiasta enemmän kuin toiset. Terapia voi myös tuntua junnaavan paikallaan tai pyörivän aina samojen aiheiden parissa. Toisinaan olo voi tuntua täysin epäonnistuneelta. Mutta voiko terapia edes epäonnistua?
– Totta kai voi, vastaa psykiatrikouluttaja ja psykoterapeutti Heli Paatero.
Useimmilla epäonnistumisen kokemus kuitenkin jää lieväksi. Ihminen havahtuu yleensä nopeasti huomaamaan, jos joku ei tunnu hyvältä.
– Käytännössä ihminen kenties käy terapiassa muutamia kertoja ja toteaa, ettei tästä tule mitään. Sitten hän hakeutuu terapiaan myöhemmin uudelleen. Tässä haitta ei ole niin iso, koska satsaus ei ehtinyt kasvaa isoksi, Paatero kuvaa.
Lue myös: Moni sinnittelee omien voimavarojensa rajoilla – mitä tehdä, kun luovuttaminen ei ole vaihtoehto?
Jos terapia on jatkunut pitkään, on vaikeampaa arvioida, onko se varsinaisesti täysin epäonnistunut.
Kenties terapiasta on saanut jotakin, vaikka kokemus ei tuntuisi menneen täysin putkeen.
– Usein psykiatrina törmää siihen, että ihmiset antavat palautetta vanhoista terapioistaan. Tavallista on, että ihminen tajuaa vuosia myöhemmin, että terapiassa keskityttiin vain hetkestä selviämiseen. Ei päästykään syvätyöstämään omia ongelmia.
– Terapia ei tuonut sitä, mitä odotti, mutta toisaalta tilanne oli niin rankka, ettei kuitenkaan olisi ollut resursseja syvempään työskentelyyn, Paatero kuvailee.
Kun terapeutti "puhui vain omista asioistaan"
Tyytymättömyys terapeuttiin voi kummuta myös hoitokertojen sisällöstä. Psykodynaamisessa työskentelyssä terapeutti ei Paateron mukaan suuremmin puhu itsestään – hän saattaa mainita jotakin puhtaasti ammatillisesta näkökulmasta, muttei juuri muuten.
Ratkaisukeskeisessä terapiassa taustalla on yhteistoiminnallisuuden näkökulma, joka voi johtaa toisenlaiseen ratkaisuun.
– Itse olen kuullut tyytymättömyyttä siitä, että terapeutti "puhui vain omista asioistaan". Ihminen kokee, että hänelle ei ollut terapiassa tilaa, Paatero kuvaa.
Harmitusta voi syntyä myös, jos terapiasta ei saakaan "läksyjä" tai harjoituksia, joita on toivonut.
– Kognitiivisessa terapiassa tyypillisesti käytetään enemmän tehtäviä. Psykodynaamisessa terapiassa on tavoitteita, mutta enemmän yritetään löytää toimintatapoja, joilla pystyisi muutokseen.
– Ei siis sanota "tee tämä harjoitus, jotta opit tuota". Se on enemmän itsen tunnistamista: mitä kautta etenemällä pääsisin sinne, minne haluan, Paatero kuvailee.
Lue myös: Espoolainen Evgeni, 37, sairastui työuupumukseen – kertoo hälytysmerkit, joita ei kannata jättää huomiotta
Mitä odotat terapialta?
Odotuksiaan olisi hyvä miettiä jo ennen terapiaan hakeutumista. Millaista terapiaa, kuinka pitkään tai usein? Millaisilla metodeilla?
– Ei sillä tavalla tarvitse olla valmis, että tietäisi asioita valmiiksi. Tietysti on hyvä, jos on vähän määritellyt odotuksiaan, jotta ne voi jakaa terapeutin kanssa. Jos terapeutti näkee odotuksen epärealistisena, hän voi heti alkuvaiheessa kertoa sen, Paatero sanoo.
– Jos odotuksiaan ei tunnista, helpommin voi käydä niin, että jää jokin kalvava pettymys, jos terapeutti ei ole osannut lukea asiakkaasta tätä asiaa ja ikään kuin houkutella sitä esille.
Katso myös: Moni pelkää ahdistusta, vaikka ei tarvitsisi – asiantuntija paljastaa, mistä hankala tunne kertoo. Juttu jatkuu videon alla.
1:57
Terapeutin ja suuntauksen valinnalla on molemmilla oma arvonsa. Paatero kuvaa terapiasuuntaista ikään kuin raameiksi, joiden sisällä työtä tehdään.
Niihin kannattaa tutustua – jos haluaisi puhua lapsuudestaan, mutta hakeutuu ratkaisukeskeiseen terapiaan, pettymyksiä voi olla edessä.
– Jos tietyn terapiasuuntauksen tyypillisissä työskentelytavoissa on jotakin, mistä itse pitää älyttömänä – esimerkiksi ei halua "velloa lapsuuden asioissa" – silloin ei välttämättä kannata hakeutua psykodynaamiseen terapiaan, jossa lapsuuden käsitteleminen usein on työskentelyn lähtökohta, Paatero vinkkaa.
Ratkaisukeskeisessä terapiassa arvioidaan nykytilanne ja keskitytään siihen, mitä pitäisi tehdä, jotta haluttu tulos saavutettaisiin. Toisaalta monilla terapeuteilla saattaa olla useita koulutuksia, joita he voivat myös yhdistää työssään.
– Tässä tullaan siihen, että terapeuttia tavatessa on tärkeää, että juuri tämän terapeutin kanssa synkkaa, Paatero sanoo.
Lue myös: Suuret odotukset voivat hankaloittaa terapeutin löytämistä – myös liika auktoriteettikunnioitus voi estää aidon kohtaamisen
Terapeutin tapaaminen tärkeää: "Se on hyvä lähtökohta"
Uuteen ihmiseen tutustuminen on aina jännittävä haaste. Ymmärretyksi tuleminen ei terapiassa saisi olla ainakaan vaikeampaa kuin muissa ihmissuhteissa.
– Että tapaaminen olisi kokemuksena hyvä ja tuntuisi siltä, että terapeutti hahmottaa mukavasti kertomaani ja osaa kysyä sellaisia kysymyksiä, että itselle tulee hyvä tunne. Se on hyvä lähtökohta, Paatero vinkkaa.
Terapeutille voi myös suoraan kertoa, jos ei osaa puhua itsestään, kokee sen vaikeana tai jännittää terapiaa niin, ettei osaa tehdä aloitetta.
– Voi toivoa, että terapeutti kysyisi kysymyksiä, joilla pääsee vauhtiin. Esimerkiksi psykodynaamisessa terapiassa aloite on usein asiakkaalla, mutta kun tästä hankaluudesta on puhuttu, toki terapeutti auttaa sen yli.
Lue myös: "Eivät tässä yhteiskunnassa pienet lapset ja perheet ole etusijalla" – Anna yllättyi, kuinka yksin vanhemmat Suomessa jätetään
"Voi tulla tilanne, ettei uskalla paljastaa itseään"
Terapian tarkoituksena on puhua suoraan ja rehellisesti itsestään, kokemuksistaan ja ajatuksistaan.
Jos tähän ei kykene, ollaan epäonnistumisen kokemuksen äärellä.
– Tämä on yksi asia, josta voi minun silmissäni seurata niitä aitoja epäonnistumisia. Ei uskalleta sanoa terapeutille, mikä omasta mielestä terapiassa on pielessä. Silloin ei anna mahdollisuutta tehdä korjausliikettä tai huomata asiakkaassa jotakin piirrettä, mikä on aiemmin jäänyt piiloon. Menetetään mahdollisuus, joka terapiassa olisi ollut, Paatero sanoo.
Epäonnistumista toki on sekin, ettei ihminen saa apua, vaikka sitä tarvitsisi.
Kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsyssä näkyy eriarvoisuutta, kertoo tutkimus. Erityisesti korkeasti koulutetut saivat kuntoutuspsykoterapiaa, kun taas työttömien terapiaan pääsy oli erittäin vähäistä.
Jo usean vuoden ajan mielenterveyden häiriöt ovat olleet yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Suomen Psykologiliiton mukaan jokaisella oltava pääsy mielenterveyspalveluihin, mutta "nyt näin ei ole".
Jännittäminen on ymmärrettävää ja inhimillistä. Jos asiakas on nuori, hän voi jännittää auktoriteettia tai haluta totella tätä, vaikka jokin tuntuisi olevan vinossa.
– Terapiassa voi tulla tilanne, ettei uskalla paljastaa itseään. Nuori voi kokea, että on osaamaton eikä vielä "pätevä yksilö". Ei uskalla kertoa, miltä tuntuu, tai terapeutti heittää jonkun kommentin, joka vähän epäonnistuu, Paatero sanoo.
Kaikissa ihmissuhteissa tulee toisinaan väärinymmärryksiä – niin myös terapiassa. Terapeutti voi esimerkiksi ymmärtää sanotun asian väärin. Jos asiakas ei uskalla oikaista asiaa, seurauksena voi olla ikävästi nakertava kokemus.
– Ei uskalla tuoda esille, että nyt tuntui pahalta, kun sanoit tuolla tavalla, tai ihan kuin et olisi kuullut, mitä sanoin. Tällaisten ilmaiseminen on tosi tärkeää. Jos niitä ei ilmaise, on mahdollista, että terapeutille jää ihan väärä kuva tilanteesta.
Lue myös: Uupumus vei Annican kahdeksan viikon sairauslomalle – tämän hän oppi: "Ei tarvitse aina painaa 180 lasissa"
Osasyynä suomalainen "niukkuuden systeemi"
Kun suun avaaminen ei onnistu, itsesyytöksiin on helppo sortua: olen niin saamaton ja nössö, etten onnistunut edes terapiassa. En uskaltanut edes nyt, kun oikeasti olisi tarvinnut!
Ruoskintaa ei Paateron mukaan kuitenkaan kannata harrastaa. Osasyy hankaluuksiin on suomalainen "niukkuuden systeemi".
– Monista paikoista, esimerkiksi psykiatrian poleilta, kirjataan ulos, kun terapia alkaa. Järjestelmässämme ei ole luontevaa paikkaa hakea tukea, jos ihmisellä olisi tarve ihmetellä terapiassa eteen tullutta tilannetta ammattilaiselle ja kysyä, mitä tekisi asialle, Paatero myöntää.
Epävarmuuden hetket kuuluvat asiaan. Uskaltaminen olisi kuitenkin tärkeää, koska se syventäisi terapiasuhdetta.
– Jos ihminen uskaltaa sanoa, että nyt minusta tuntuu pahalta ja se johtuu tästä, usein selviää tosi oleellisia juttuja elämän kokonaisuudenkin kannalta. Terapeutti ymmärtää ihmistä paremmin. Jos luovuttaa eikä yritä, voi pedata ilmiötä, jossa tulos jää laihaksi, Paatero kuvailee.
Lue myös: Kun läheinen sairastuu, perhe ei voi häntä parantaa – silti syyllisyys murskaa monet alleen: "Ihminen voi pohtia, onko oikeutta omaan elämään"
Psyykkinen kehitys vaatii paljon
Se, että terapia tuntuu junnaavan, ei ole epäonnistuminen. Persoonallisuuden piirteiden ja tapojen muodostuminen vie joskus vuosikymmeniä, eikä niiden muuttaminen käy niin nopeasti kuin moni toivoisi.
– On hyvä ymmärtää, että jos asia on iskostunut mieleen kymmenen vuoden ajan, ei se kuuden kuukauden yrityksellä lähde muuttumaan. Se on vähän kuin urheilulajit: kehitys vaatii paljon. Psyykkinen muuttuminen vaatii paljon enemmän työtä kuin ihmiset luulevat, Paatero kuvailee.
Katso myös: Moni oppii jo lapsena suojaamaan itseään elämän kolhuilta – miksi tavasta voikin myöhemmin olla haitta? Juttu jatkuu videon alla.
2:23
Ihmisillä on taipumusta nähdä itsensä järkiolentoina, joita viisaus ohjaa. Tässä ajatusmallissa ongelman voi ratkaista ihanan yksinkertaisesti: järki havaitsee epätoivotun toimintamallin ja ihminen lakkaa heti toimimasta tyylillä, jonka nyt ymmärtää haitalliseksi.
– Ihmisillä on tietynlainen tunnesetti ja perusvoimakkaat reaktiot, jotka ovat ihan samanlaisia kuin muillakin nisäkkäillä. Ne ovat pohjalla suuntaamassa kaikkea, ja niitä ei pystykään noin vain muuttamaan, Paatero muistuttaa.
– Ei auta, että tietää pelkäävänsä turhaan. Jos tuntuu siltä, että maailma tuhoutuu, jos kädet jättää pesemättä, kyllä ne sitten pesee. Pesee, vaikka järki miten sanoisi, että tämä on ihan typerää, olen ihan tyhmä.
Terapia voi tuntua hankalalta mutta toimia silti. Tärkeintä olisi luottamuksen syntyminen terapeutin kanssa. Jos syvää luottamusta ei synny, on kenties aika kokeilla toista ammattilaista.
– Esimerkiksi lääkäri voi ajatella, että tämä suuntaus on sinulle hyvä, mutta oma tunne on todella tärkeä. Jos lääkärin suosittelema suuntaus ei tunnu yhtään omalta, on tärkeämpää kuunnella omaa tunnetta. Löytää ihminen, jonka kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä.
Lue myös: Katri, 33, on elänyt vuosia itsetuhoisten ajatusten kanssa väsyttyään äitiyden vaatimuksiin: "Olen vain kellunut mustassa mönjässä"
Lue myös: Sanna-Kaisa kirjoitti kirjan siitä, millaista terapiassa oikeasti on – tätä kaikki eivät tiedä: "Oleellinen asia siinä, että terapia toimii"
Katso myös: Voiko pariterapiaan mennä yksin? Asiantuntija vastaa
1:15