Laulaja Janne Tulkin mielestä musiikki tuo niin hyvää fiilistä, että sitä iloa pitää jakaa muillekin kuin vain nuorille.
Janne Tulkki singahti nopeasti musiikkiviihteen korkeimmalle huipulle. Hänestä leivottiin mediassa Sillanpään Jarin kaltaista komeettaa.
Janne pysyikin huipulla yli kymmenen vuotta, kunnes keikat alkoivat hiljalleen vähetä. Sen myötä hänen yrityksensä raha-asiat ajautuivat pahasti umpisolmuun.
Jannen oli pakko katsoa totuutta silmiin ja hakeutua tavallisiin töihin rekkakuskiksi. Hänestä oli hienoa ajaa rekkaa ja ajatella elämää pintaa syvemmältä. Joskus on hyvä mennä kauas nähdäkseen lähelle.
Yllättäen Jannea toivottiin tauon jälkeen keikoille uudestaan. Laulava rekkakuski oli enemmän yleisön mieleen kuin julkkis-Tulkki.
Romahduksen syövereissä Janne löysi itsensä uudelleen, sen myötä paljon muuta arvokasta. Hän tajusi eläneensä menneet vuodet niin kokonaisvaltaisesti musiikille ja faneille, ettei kiireen keskellä ehtinyt antaa aikaa edes iäkkäille isovanhemmilleen.
– Kun putosin omasta oravanpyörästä, tapahtui selvä selkiintyminen. Pystyin näkemään itseäni myös toiselta kantilta. Silloin päätin, että jonain päivänä laulan myös vanhuksille. Ja nyt se toteutuu, kun alan keikkailla akustisesti bändini kitaristin, Mika Rämän, kanssa päivisin myös vanhainkodeissa.
Nostalgisia muistoja
Janne Tulkilta ilmestyy toukokuussa äänilevyllinen Tapio Rautavaaran lauluja. Esimakua tulevasta antaa tuore single Toiset on luotuja kulkemaan.
