Jämijärvellä Satakunnassa tapahtui tasan neljä vuotta sitten kahdeksan ihmisen hengen vaatinut ilmailuonnettomuus. Turma ei sammuttanut siitä selvinneen Saku Lehtisen paloa laskuvarjohyppyyn. Onnettomuus kulkee kuitenkin elämässä rakkaan harrastuksen rinnalla – päivittäin.
– Tulen aamulla kuudeksi töihin, ja vasta illalla tulee lähdettyä kotiin, kuvailee tavanomaista päiväänsä 26-vuotias Saku Lehtinen.
Katso yllä olevalta videolta Saku Lehtisen haastattelu kahden vuoden takaa.
Lue myös:
Tiivis työtahti on vienyt rakennusalalla työskentelevän Lehtisen mukaan viime vuonna aikaa rakkailta harrastuksilta, laskuvarjohypyltä ja base-hyppäämiseltä.
Kiireet töissä tai opinnoissa voivat olla monelle parikymppiselle tuttuja, mutta harvan kiireistä elämää kuitenkaan on varjostanut sellainen turma, jossa menettäisi kahdeksan ystävää silmänräpäyksessä.
Lehtinen on yksi kymmenestä Jämijärven turmakoneessa olleesta laskuvarjohyppäästä. Vain Lehtinen ja toinen hyppääjä sekä lentokoneen lentäjä selvisivät turmasta.
Onnettomuudesta tulee tänään kuluneeksi neljä vuotta. Lehtisen mukaan onnettomuus on mielessä päivittäin. Tänään, niin sanottuna turman vuosipäivänä, tapahtunut pyörii tavanomaista enemmän hänen mielessään.
– Tietenkin sitä tänään miettii enemmän kuin muina päivinä, Lehtinen kuvailee huhtikuun 20. päivän merkitystä elämässään MTV Uutisille.
Ilmailuharrastajien rakentamasta koneesta jää maahan pudottuaan vain hiiltynyt kasa romua.
Muistomerkki vie takaisin onnettomuushetkeen
Vuodesta 2015 turmakoneen putoamispaikalla on seisonut metsän katveessä muistomerkki turmassa menehtyneille hyppääjille.
Huhtikuun 20. päivän läheisyydessä Lehtinen hiljentyy paikalla muistelemaan turmassa menettämiään ystäviään ja aikaa kohtalokkaan päivän ja tämän hetken välillä.
Lue myös:
– Se on minulle rauhallinen hetki, jolloin pystyn käymään tapahtumaa läpi ja muistelemaan ystäviä, jotka menehtyivät.
Lehtinen käy läpi tapahtumat onnettomuudesta tähän hetkeen omassa rauhassaan.
– Se on pysäyttävä, siinä hiljentyy koko maailmaa siksi aikaa, kun siinä on. Vietän sen ajan siinä muistomerkillä. Käyn ajatuksia läpi siitä päivästä tähän päivään asti läpi, Lehtinen kuvailee hetkiään muistomerkillä.
Palo hyppäämiseen syvällä sydämessä
– Elämäntapaa on tosi vaikea pyyhkiä pois, vaikka mitä olisi tapahtunut, Lehtinen pohtii suhdettaan laskuvarjo- ja base-hyppäämiseen.
Lehtinen teki ensimmäisen laskuvarjohyppynsä kesällä 2013, siis vajaa vuosi ennen onnettomuutta.
Lehtinen kertoo pohtineensa viime syksynä "luovan tauon" pitämistä rakkaista harrastuksista. Aurinko ja kevään tulo kuitenkin ovat herätelleet paloa lajeja kohtaan sydämessä.
– Ei se sisimmästä lähde oikein millään pois. Enkä haluakaan että lähtisi.