Komean jääkiekkouransa lopettanut Ilari Filppula ei kaipaa takaisin kaukaloon, mutta hän haluaisi olla auttamassa tulevaisuudessa urheilijoita. Omat kokemukset kiekkomaailmasta antavat hänelle hyvät lähtökohdat.
LUE MYÖS: Yllätysmestaruuden takuumies Ilari Filppula paljastaa: jääkiekkoura ohi, opiskelee jo uutta alaa
Ilari Filppula istuu aamupäivällä MTV:n studion lämpiössä, eikä hänellä ole kiire minnekään. Vanhassa elämässä sentteri sotkisi naama hiessä joukkueen harjoituksissa.
Filppula kertoi aiemmin MTV:lle lopettavansa uransa 39-vuotiaana. Nyt silmissä siintää psykoterapeutin ammatti. Filppula on ottamassa opiskeluissaan ensimmäisiä vauvanaskeleita avoimessa yliopistossa.
Missä näkisit itsesi kymmenen vuoden kuluttua?
– Minulla on oma praktiikka, jossa käy kaikenlaisia ihmisiä, mutta valtaosa on urheilijoita. Olisi hienoa toimia urheiluseuroissa.
"Jossain vaiheessa voi tulla haikeus"
Filppula sanoo, ettei hänelle ole vielä tullut kaipuuta takaisin kaukaloon. Tosin lopettaneet vanhat pelikaverit ovat varoitelleet, että se saattaa iskeä keväällä, kun kauden tärkeimmät pelit alkavat.
– Jossain vaiheessa voi tulla sellainen haikeus. Hienointa on se, kun kaikki pelaajat jakavat arjen ja tehdään töitä toisillemme.
Töitä toisille. Siinä se onkin se joukkuepelin idea, joka ei ole aina niin helppoa saavuttaa.
Huippujääkiekossa pyörii isoja rahoja, joille löytyy halukkaita ottajia. Jos omat intressit alkavat ajaa liikaa, voi joukkueen kemia kärsiä, vaikka yksilön ja joukkueen etu eivät välttämättä sulje toisiaan pois.
Filppula sanoo, että Suomessa hänen joukkueidensa yhteishenget ovat olleet kautta linjan hyviä, mutta AHL:ssä ja Venäjällä pelin henki on ollut raaempaa.
– Ruotsissa yhteishengen eteen tehtiin paljon töitä. Sveitsissä kaikki toimi sinänsä hyvin, vaikka sveitsiläisten ja ulkomaalaisten pelaajien erilaiset odotukset vaikuttivatkin.
– JYPissä oli paljon samanikäisiä pelaajia. Siellä joukkue tuntui tosi tiiviiltä.
"Virheitäkin tuli"
Urheilussa on pitkälti siitä, että miten urheilija saa itsestään parhaan irti itse suorituksessa. Filppula kokee onnistuneensa parhaiten paikoissa, joissa häneen luotettiin.
– En ollut pelaajana kuitenkaan kaikkein varmin, ja virheitäkin tuli. Oli tärkeää tietää, että jos se ensimmäinen tai toinen ylivoima ei suju, mahdollisuuksia tulee vielä loppupelin aikana.
– Toki mahdollisuuksia ei pidä antaa loputtomiin, jos tulosta ei tule.
Jim Paekin menetelmä jäi mieleen
Filppula nostaa esiin AHL-joukkkue Grand Rapids Griffinsissä valmentaneen Jim Paekin, joka voitti peliurallaan kaksi Stanley Cupia Pittsburgh Penguinsissa.
– Hän sanoi, että pelin aikana hän on aina oikeassa, vaikka olisi väärässäkin. Pelin jälkeen sitten keskustellaan, ja hän myöntää tarvittaessa virheensä.
Systeemi toimi hyvin, koska näin penkki pysyi rauhallisena, eikä energiaa kulunut turhiin kahnauksiin.
– Usein puhutaan yksilövalmentamisesta, mutta valmentajan on vaikea reagoida yksilöllisesti koko joukkueeseen. Pelaajallakin pitää olla iso vastuu, ettei hän ala kiukutella ihan kaikesta tai mene suppuun.
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
"Malttiakin pitäisi olla"
Filppula aloitteli SM-liigauraansa jo 2000-luvun alkupuolella, jolloin valmennuskulttuuri oli hyvin erilainen kuin nykyään. Monilla valmentajilla oli ylivaltiaan ote, kun tätä nykyä pelaajillakin on enemmän sananvaltaa.
– En olisi parikymppisenä tullut mieleenkään mennä kysymään, että miksi en pääse pelaaamaan.
– Nykyään soitetaan agentille, jos peliaikaa ei tule. Itse en olisi koskaan soittanut agentille. Tai jos olisin, hän olisi neuvonut menemään suoraan valmentajan juttusille.
Kääntöpuolena on se, että nykynuoret ovat monessa mielessä valmiimpia ammattilaisuuteen kuin Filppulan uran alkuaikoina.
– Kasvualusta on nykynuorilla parempi, mutta kaikki pitäisi saada nopeasti. Tavallaan se on ymmärrettävää, mutta malttiakin pitäisi olla.
Säännöllisyys viehättää
Urheilussa on alettu vuosien varrella käyttää yhä enemmän henkisen puolen ammattilaisten apua. Filppulankin palveluksille on varmasti aikanaan kysyntää, vaikka kilpailu alalla on koventunut.
Monille toimistoaikaan työskenteleminen tuntuu kuristavalta, mutta kiekkoransa lopettaneelle Filppulalle säännöllisyys on iso mahdollisuus.
Jääkiekkoilijallakin on vapaa-aikansa, mutta ne kuluvat usein palautuessa. Varsinkin keväällä ajatukset ovat niin vahvasti peleissä, että perhe-elämään keskittyminen voi olla vaikeaa.
– Kauden aikana ei voinut tehdä lomamatkoja perheen kanssa ja keväällä niitä ei voinut varata, kun ei tiennyt milloin kausi loppuu.