Mainos

Ihalainen: Ei tupoa ilman yleissitovuuden vahvistamista

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen kytkee kattavan tulopoliittisen ratkaisun synnyn yleissitovuuden vahvistamiseen. Työehtojen vähimmäisturvasta huolehtiminen on suurimmalle palkansaajakeskusjärjestölle tuloratkaisun keskeisin laadullinen kysymys.

Ihalaisen mukaan SAK:laisen ay-liikkeen olisi syytä asettaa tavoitteekseen kolmas perättäinen kattava tuporatkaisu. Ellei työehtosopimusten yleissitovuuden kehittämisessä kuitenkaan edetä, kattavan ratkaisun pohja murtuu.

Ihalainen linjasi tupokantoja 100 vuotta täyttävän Metallityöväen liiton liittovaltuuston juhlakokouksessa Helsingissä tänään. Mikäli edellytykset tuponeuvotteluille ensi syksynä avautuvat, Ihalainen esittää tavoitteeksi noin kahden vuoden mittaista sopimuskautta ja samalle ajanjaksolle mitoitettuja palkkaverotuksen alennuksia. Palkkaratkaisun osuuden on oltava suurempi kuin veronkevennysten.

Ihalaisen mukaan keskitetty ratkaisu vaatii kaikkien keskeisten sopimusalojen mukaantulon. Hän vetosikin, että liitot ja työantajapuoli aloittaisivat "pöydänpuhdistusneuvottelut" alakohtaisten kysymysten ratkaisemiseksi.

Muutakin kuin markkoja

Ihalaisella oli myös viesti kokoomuksen puheenjohtajalle valtiovarainministeri Sauli Niinistölle, joka on torjunut yleissitovuuden laajentamisen kaltaisten "poliittisten kiista-asioiden" kytkemisen osaksi seuraavaa tuloratkaisua.

-Hallituksen tulisi säilyttää valmiutensa sopimusten yleissitovuutta vahvistavien lakimuutosten antamiseen eduskunnalle eikä sen tule sulkea etukäteen portteja tuloratkaisun keskeisimmiltä laadullisilta ratkaisuilta, Ihalainen opasti.
Ihalainen muistutti, ettei meillä ole koskaan tehty vain markkoihin keskittyvää tulopolitiikkaa. -Jos tulopolitiikassa ei ole laadullisia tavoitteita, voi kysyä, onko tulopolitiikkaakaan.

Lautakunta toteamaan yleissitovuus

Työehtosopimusta pidetään nyt yleissitovana, jos vähintään puolet alan työntekijöistä työskentelee työnantajaliittoon järjestäytyneissä yrityksissä. Ihalainen ei pidä hyväksyttävänä, että mittarina on työnantajapuolen järjestäytyminen.

SAK ajaa kunkin sopimusalan kattavinta sopimusta yleissitovaksi työehtosopimukseksi. -Tämä vastaa työehtosopimuslain alkuperäistä tarkoitusta ja alkuvuosien soveltamiskäytäntöä.
Yleissitovuus merkitsee sitä, että myös järjestäytymättömien yritysten on noudatettava työsuhteissaan sopimukseen kirjattuja vähimmäisehtoja palkoista ja muista asioista.

Ihalaisen mukaan voisi olla tarpeen perustaa erityinen lautakunta, jonka tehtävänä olisi todeta sopimusten yleissitovuus. Riita-asiat voitaisiin käsitellä alioikeuksien sijaan työtuomioistuimessa. Myös yleissitovuuden todentavia tilastoja olisi petrattava.
Ihalaisen mukaan yleissitovuutta on yrittänyt rapauttaa lähinnä Suomen Yrittäjät. Sopimuksia tekevät varsinaiset työnantajajärjestöt eivät ole tavoitelleet vähimmäisehtojärjestelmän tai yleissitovuuden murentamista. Lisämutkia yleissitovuuden määrittelylle ovat tuoneet mm. työelämän rakenteelliset muutokset, alihankinta ja verkottuminen.

Kohti runkosopimuksia

Työehtosopimusten kehittämisessä Ihalainen unohtaisi vanhanaikaisena jaon työntekijöihin ja toimihenkilöihin. Eri henkilöstöryhmien työsuhteiden perusehdot olisi yhtenäistettävä ja pyrittävä kattaviin runkosopimuksiin.
Myös paikallinen sopiminen lisääntyy asteittain, mutta siihen on aina saatava valtuutus liittosopijaosapuolilta. Ihalainen toivoi myös, että Suomi EU-puheenjohtajamaana nostaisi ay-oikeudet esiin, kun Suomen kaudella ryhdytään valmistelemaan uutta EU:n peruskirjaa.

-Juridinen pohja EU-alueella neuvotella, sopia ja tarvittaessa työtaistella yli kansallisten rajojen on heikko ja tämän korjaaminen vaatii näiden sosiaalisten perusoikeuksien kirjaamista EU-perusoikeuksien joukkoon.
STT)


Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.