Ile Kallio puhuu avoimesti urastaan kitaristina ja vauhdikkaasta yhteistyöstä Remun kanssa.
Kahdeksanvuotias Ile Kallio veistää kaarnalaivaa kesämökin pihalla, kun radiosta kajahtaa ihan outo kappale, All My Loving.
"Musiikki pysähdyttää minut täysin, syystä jota en tiedä. Koko loppupäivänä en ajattele mitään muuta. Illalla, kun menemme broidin kanssa telttaan, kysyn: Satuit sä huomaamaan, että tänään tuli radiosta jotain sellaista Beatlesia?"
Näin ytimekkäästi johdattaa Santtu Luodon kirjoittama elämäkerta, Ile Kallio (Minerva), tunnetun kitaristin ensimmäisiin fiiliksiin uudenlaisesta musiikkigenrestä.
Maailmalta vyöryi mahtavalla voimalla myös Suomeen uusi aika. Ile Kallion fanilistalle pääsi järeämpi Led Zeppelin ja sen kitaristi Jimmy Page. Bändin ensimmäisen albumin Ile opetteli soittamaan sähkökitaralla ulkoa.
– Kitara vangitsi minut täysin, ajattelin, että nyt aukeaa kaikki ovet. Sähkökitara oli siihen aikaan ihme-esine, muistaa Ile Kallio.
Myös huumeet kuuluivat nuorison kapinahenkeen. Neljäntoista ikäisenä Ile lähti kaverinsa kanssa ostamaan elokuvateatteri Bio-Bion aukiolta huumeita. Kymmenellä markalla irtosi kauppiaalta pieni palanen pilveä. Lähettyvillä seisoi kuitenkin pari huumepoliisia, jotka nappasivat pojat kiinni. Ile joutui sosiaalipsykologin juttusille.
– Polttelin myöhäisteini-ikään saakka muutamia piipullisia pilveä, tulipa sekin reitti katsottua. Teini-iässä näin surullisia huumekohtaloita. Itse en tykännyt olla sekaisin, alkoholinkäyttönikin on aina ollut kohtuullista, Ile Kallio toteaa MTV3.fille.
Hurriganes jyrää tähtiin
Ile Kallio harjoitteli kitarallaan yötä myöten yksin autotallissa. Fleetwood Mac, Jimi Hendrix, Eric Clapton ja monet muut biisit raikuivat tyhjille seinille, kaverit bailasivat muualla.
Joulukuussa vuonna 1971 kuusitoistavuotiaan kitaristin kotipuhelin soi. Luurin toisessa päässä oli Remu Aaltonen.
– Remu oli jo silloin hahmo ja alkuvoima. Kun hän soitti, vastasin, mitä sä mulle soitat? Remu oli kuullut kyvyistäni kitaransoiton mentorilta ja halusi tavata.
Hurriganes oli Remun bändi. Fanijoukkoja ei silloin vielä ollut, bändi kierteli keikoilla viikonloppuisin, keskiviikkoisin Helsingin nuorisokerhoissa.
– Remu oli minua seitsemän vuotta vanhempi, täysin eri sukupolvea. Jossakin vaiheessa minua alkoi häiritä jatkuva pojuna pitäminen. Minussa ei ollut ajanpatinaa, joten mitkään ehdotukseni eivät menneet läpi.
Ile lähetti lomamatkaltaan Rhodokselta Remulle kortin, jossa ilmoitti eroavansa puolen vuoden periodin jälkeen. Tilalle otettiin Albert Järvinen.
Vuonna 1975 Remu kysyi Ileä uudestaan Hurriganesiin. Albert oli lähtenyt omille teilleen.
"Sen neljän vuoden aikana, jonka olin bändissä, ei Remun ote lipsunut kertaakaan. Hän oli aina yhtä vaativa, ja duunijutut tehtiin säntillisesti. Se on iso osa bändin salaisuutta."
Pettymyksiä
Hurriganesien maine kiiri Suomen rajojen ulkopuolelle. Bändi haluttiin keikoille ensin pohjoismaihin, sitten rysähti: Hurriganes sai lämmittelybändipaikan Status Quon Euroopan-kiertueelle vuonna 1978.
"Kiertue käsitti 30 keikkaa Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa. Se oli todella iso rundi. "
Ennen rundia Hurriganes keikkaili Englannissa parin viikon ajan. Ensimmäisellä keikalla yleisöä oli sata, sitten vähemmän, minkä tähden Remu alkoi kiukutella.
"Menin koputtamaan Remun ja Cissen huoneen ovea. Ovi aukesi, ja huoneessa jätkät pakkasivat laukkujaan. Pariisista soitettiin, päästään Pariisiin! Vitut, me lähetään himaan, Remu sanoi. Tää on hoidettu päin vittua, me lähdetään helvettiin täältä.”
Lämmittelybändisopimus Status Quon kanssa peruttiin, Hurriganes koettiin epäluotettavaksi.
– Henkilökohtaisesti se oli minulle kova juttu. Se turhautti ja harmitti todella paljon, Ile Kallio sanoo.
Pojat matkasivat Englantiin klubikeikalle. Yleisöä oli paikalla parikymmentä henkeä. Pudotus oli rankka. Ile Kallio päätti lähteä kulkemaan omia polkujaan.
"Sitä, mitä Remu teki seuraavaksi, en ole antanut hänelle anteeksi. Sovimme, että hoidamme jutun iisisti ja teemme asiaankuuluvat lehtijutut yhdessä. Seuraavana päivänä lööpeissä kuitenkin luki: Ile Kallio sai kenkää Hurriganesista!"
Remulle bändi oli kaikki kaikessa, mikään ei mennyt sen edelle. Kyse oli henkiinjäämistaistelusta.
(MTV3–KIKKA ISOVIITA)