Kukaan Vuoden 2011 Suuren Journalistipalkinnon saajaehdokkaasta ei pidä journalismin tilaa Suomessa toivottoman huonona. Sen sijaan heille lähetetystä kysymyspatteristosta kirvonneista vastauksista on tulkittavissa, että sen taso vaihtelee suuresti ääripäästä toiseen.
– Toisaalla näkyy erittäin ansioitunutta, asioihin perehtynyttä laatujournalismia, toisaalla taas nopeasti kyhättyä minuuttijournalismia mediatilan täytteeksi, kertoo toimittaja Susanna Kemppainen Kalevasta.
Kysyimme MTV3 Uutisten lukijoilta ja katsojilta asioita, mitä he haluaisivat maamme huipputoimittajilta kysyä. Kysymykset lähetettiin vuoden 2011 Suuren journalistipalkinnon 12:sta ehdokkaalle, joista 11 vastasi. Yhdessä kysymyksistä kysyttiin mielipidettä suomalaisen journalismin nykytilasta.
Kalevan päätoimittaja Markku Mantila on Susanna Kemppaisen kanssa samoilla linjoilla. He ovat yhdessä ehdolla Vuoden journalistinen teko -kategoriassa.
– Suomalaisessa journalismissa kriittinen ja perusteellinen, tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita koskeva journalismi ja puhdas juoru- ja skandaalijournalismi ovat entistä kauempana toisistaan, Mantila kommentoi.
Vuoden juttu -kategoriassa ehdolla oleva Ilta-Sanomien toimittaja Arja Paananen kokee, että suomalainen journalismi on yleisesti ottaen hyvällä tasolla. Internetin luoma informaatiotulva on kuitenkin hänen mielestään niin suuri, ettei kukaan pysty enää hallitsemaan koko uutiskenttää.
– Toimitukset taistelevat pienenevien levikkien, pirstaloituvien katsojakuntien ja vähenevien resurssien kanssa, Paananen sanoo.
Mari Paalosalo-Jussinmäki Oma Olivia / Olivia -lehdestä kertoo olevansa iloinen valelääkäriuutisoinnista, joka hänen mielestään kertoo journalismin voivan hyvin. Paalosalo-Jussinmäki kaipaa kuitenkin lisää kertovaa journalismia maahamme.
– Nyt tuntuu, että narratiivisuus tarkoittaa liian usein vain pitkää juttua. Toivoisin, että talot, joissa on hyvät resurssit, käyttäisivät niitä analyyttisen ja tarinallisen journalismin tekemiseen.