USA 1999. Ohjaus: Mike Barker. Käsikirjoitus: Ted Griffin. Kuvaus: Ben Seresin. Lavastus: Sophie Becher. Musiikki: Craig Armstrong. Tuotanto: Sean Bailey, Betsey Beers, Chris Moore. Pääosissa: Alessandro Nivola, Reese Witherspoon, Josh Brolin, Rocky Carroll. Kesto: 94 min.
Toimivat pienimuotoiset jännityselokuvat ovat aina mukavia yllätyksiä ja juuri sellainen on Mike Barkerin ohjaama Helvetillinen suunnitelma. Henkilöhahmojen ja käänteiden uskottavuus sekä pettämätön tyylitaju tekee elokuvasta nautittava trillerivälipalan. Velkaa maksetaan nykyohjaajista ainakin David Mametille. Tarinassa rahapulassa ajelehtiva Nick (Nivola) käy koukkuun, jossa on täkynä helppoa rahaa. Rikoksen polku vie kuitenkin polvia myöten kuseen ja pian Nick joutuu pähkäilemään tuoreen rakastettunsa Lissan (Witherspoon) kanssa miten päästä kuiville. Epätoivoinen tilanne huutaa epätoivoisia tekoja.
Saarivaltakunnasta jenkkeihin rantautuneet Barker ja käsikirjoittaja Ted Griffin sijoittavat henkilöt tavallisten ihmisten kastiin, matalapalkkaisiksi kaduntallaajiksi, jollaisia ei jenkkitrillereissä juuri näy. Uskottavuuden leima pysyy myös tapahtumissa, joita ei revitellä yli hilseen, kuten myös on ollut tapana, viimeksi esimerkiksi leffassa Sairasta sakkia.
Barkerin osittain takaumarakenteella toimivaa kerrontaa leimaa vankka tyylitaju, mitä Ben Seresinin taidokas ja intensiivinen kuvaus tukee. Amerikkalaisen rikoselokuvan perinteen takaa tuulahtaa brittiläinen yhteiskuntadraama, syyt ja seuraukset ovat keskenään tasapainossa.
Näyttelijät ovat tehtäviensä tasalla. Kukaan ei revi rooliaan pienimuotoisen tarinan äyräiden yli. Alessandro Nivola on ihailtavan viileä vaikeuksissa rypevän Nickin roolissa, Witherspoon hoitaa hienosti avuliaan rakastetun roolin ja Josh Brolin on uskottava kuvioihin eksyvänä opiskelukaverina. Myös kaikki sivuosat toimivat kuin öljyttynä.
Helvetillinen suunnitelma ei ole mikään suuri mestarinäyte, mutta se on toimiva jännäri, jota on mielenkiintoista katsoa. Tarinankeronta ja tyylikäs toteutus on kunniassaan, mikä jo sinällään riittää pitkälle.
Teksti: Jari Rantala