Hanna sairastui suolistosyöpään – Opetteli syömään, juomaan ja kävelemään uudestaan
Hanna ajattelee syöpää edelleen viikoittain, mutta uskoo tervehtymiseen. Kuvituskuva. Kuvan henkilö ei liity juttuun.Colourbox.com
Julkaistu 07.10.2012 12:00(Päivitetty 08.10.2012 09:13)
Hannalta* löydettiin suolistosyöpä rutiinitarkastuksessa. Leikkauksessa häneltä poistettiin sekä perä- että paksusuoli ja rakennettiin sisäinen avanne. Kuolemanpelko on hälvennyt vasta viime aikoina.
– Näenköhän enää huomista?
Tämä ajatus pyöri Hannan päässä, kun hän elokuun viimeisenä perjantaina vuonna 2008 istui sairaalan tutkimushuoneessa.
– Olin mennyt paksusuolen kontrollitähystykseen. Minun oli pitänyt käydä sellaisissa 18-vuotiaasta lähtien sairastuttuani paksusuolen krooniseen tulehdukseen. Tauti, colitis ulcerosa, aiheutti ripulia, kipua, kuumetta ja painon heittelyä. Elin pahimpina aikoina jatkuvasti vessan vieressä.
Uutista syövästä hän ei ollut kuitenkaan odottanut.
– En ollut huomannut mitään siihen viittaavia oireita. Kun minulle kerrottiin, että sairastan todennäköisesti syöpää, kysyin heti, voiko kasvain mitenkään olla hyvänlaatuinen. Lääkäri sanoi, että hän tunsi varmuudella kaksi hyvänlaatuista kasvainta, eikä tämä ollut kumpikaan niistä.
Leikkauksen odotus kidutusta
Käynnistyneestä hässäkästä Hanna ymmärsi, että tilanne oli vakava.
– Minut ohjattiin lisäkokeisiin laboratorioon välittömästi samana perjantaina ja varattiin maanantaille aika magneettikuviin. Tarkoituksena oli selvittää, oliko esimerkiksi maksassa tai munuaisissa etäpesäkkeitä. Kuvauksen jälkeen leikkausta alettiin järjestää kiireellisesti.
Hanna ei saanut mitään lääkehoitoja. Hän odotti leikkausta vajaat pari kuukautta lokakuun puoleenväliin asti.
– Odottaminen tuntui kidutukselta, koska tiesin kiireellisyysluokkani olevan kiireisin.
Paksu- ja peräsuoli poistettiin
Leikkauksessa Hannalta poistettiin kokonaan sekä paksu- että peräsuoli.
– Kun heräsin, kivut olivat pahempia kuin mikään, mitä olin aiemmin kokenut. Oksentelin, eikä suoli tahtonut toimia. Ohutsuolestani rakennettiin niin sanottu J-pussi eli j-kirjaimen muotoinen ulostesäiliö, joka toimii ikään kuin sisäisenä avanteena tai peräsuolena, Hanna kertoo.
Hannalta poistettiin leikkauksessa perä-ja paksusuoli. Kuvituskuva.Colourbox.com
Syöminen, juominen ja kävely täytyi kipujen takia opetella uudestaan. Patologien tutkimustulokset saapuivat kymmenen päivän päästä.
– Niistä selvisi, että yhdessäkään imusolmukkeessani ei ollut etäpesäkkeitä. Se oli hieno ja rauhoittava uutinen!
Pakotti itsensä kävelemään
Hannan sairasloma kotona kesti kaksi kuukautta.
– Ensimmäinen kuukausi oli aivan kauhea. En kyennyt nostamaan hanskaa lattialta – hyvä, kun pystyin pukemaan. Öisin oli kuitenkin mentävä vessaan monta kertaa. Nouseminen sängystä oli vaikeaa ja nukkuminen katkonaista.
Hanna pakotti itsensä kävelemään ulkona päivittäin.
– Ensin en uskaltanut kulkea kuin sata metriä. Sitten rohkenin kauppaan noin 500 metrin päähän. Pikkuhiljaa toipuminen lähti etenemään.
Työkaverit itkivät
Hanna sai sairaslomalla kaksi suolitukkeumaa, jotka veivät hänet päivystykseen. Ne menivät kuitenkin itsestään ohi.
– Olin melko kipeä vielä töihin palatessanikin, mutta leikanneen lääkärin mielestä ajatusten saaminen muualle teki hyvää. Hän oli siinä aivan oikeassa, Hanna sanoo.
Kun Hanna kertoi tilanteestaan työkavereilleen, kaikki olivat hyvin vakavia.
– Jotkut itkivät. Useimmat koskettivat jotenkin, vaikka halasivat. Se oli tervetullutta raskaan kokemuksen jälkeen.
Kuvituskuva.Colourbox.com
Kontrollit hermostuttavat
Hannan viimeinen syöpäkontrolli on ensi keväänä.
– Silloin sairastumisesta on kulunut viisi vuotta. Olen käynyt kontrolleissa kolmen kuukauden, puolen vuoden ja vuoden välein.
– Kontrolliin meno jännittää aina. Edeltävänä päivänä reagoin herkästi vähän kaikkeen, vaikka luotankin siihen, että olen tervehtynyt.
Tilannetta on tarkkailtu verikokeilla.
– Kerran pääsin pyynnöstä sisäelinten ultraääneen. Myös J-pussia on tähystetty tulehdusten varalta ja leikkausniittien tarkistamiseksi. Se jää minulle toivottavasti pysyvästi.
"Mieluummin minä kuin lapset"
Hannan varsinainen kuolemanpelko on hävinnyt vasta viimeisen vuoden aikana.
– Tai ainakaan en ajattele syöpää enää päivittäin – viikoittain kyllä. Ensimmäinen talvi oli hankala, kun nuorempi lapseni kirjoitti ylioppilaaksi. Siskoni nimittäin kuoli syöpään heti hänen lapsensa ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
– Väkisinkin sitä mietti sairastaessa, että "miksi minä"? Toisaalta – mieluummin minä kuin omat lapset, Hanna sanoo.
Syy sairastumiseen on luultavasti selvillä.
– Kirurgi sanoi, että se aiheutui perustaudistani, paksusuolen tulehduksesta. Sekin jäi 30 vuoden lääkkeiden syönnin jälkeen leikkauspöydälle.
Colourbox.com
Vertaistuki auttoi selviytymään
Jotain hyvääkin sairastuminen toi mukanaan.
– Toisaalta se on naurettavaa – jokainenhan tietysti valitsisi mieluummin terveen elämän. Mutta en minä ollut koskaan ennen ajatellut, että sairauden ja vertaistuen myötä löytäisi näin monia ihania ihmisiä, joiden kanssa voi puhua paitsi tapahtuneesta, elämästä yleensä.
– Ne, jotka eivät ole tätä itse kokeneet, eivät välttämättä halua tai jaksa kuunnella. En myöskään halua rasittaa tai syyttää ketään, Hanna sanoo.
Ei stressaa valmiista maailmasta
Syöpä sai Hannan suhtautumaan elämään rennommin.
– En enää stressaa niin paljon. Tämähän on valmis maailma.
– Olen monessa asiassa armollisempi itseäni kohtaan. Yritän tehdä asioita, joita itse haluan tehdä – en asioita, joita joku muu haluaa minun tekevän. Tarpeelliset hommat kyllä hoidetaan, mutta paljon voi myös tehdä järkevämmin tai delegoida. Kyseenalaistan, onko jotakin pakko tehdä, vai voisiko asian siirtää huomiseen.
Luonto, lenkkeily, puutarha ja uiminen ovat muodostuneet Hannalle tärkeiksi.
– Huomioin paremmin omat tarpeeni ja elimistöni. Kunnioitan itseäni. Se näkyy myös ulospäin.
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
