Hallituksen tavoittelema toimeentulotuensaajien määrän puolittaminen on teknisesti mahdollista, mutta toinen kysymys on, kuinka järkevää se on.
Näin sanoo Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari STT:lle.
– Jos se on periaatteellisesti tärkeä ja jos ei katsota tuottavuutta, niin saattaa onnistua, mutta jos sillä haetaan palkkaa vastaavaa korkeampaa tuottavuutta, se on haastava juttu, Saari sanoo.
Saaren mukaan määrän puolittamisessa olennaista on, miten viimesijainen turva, aktivointi ja sanktiot sekä työllistyminen sovitetaan yhteen. Olennaista on Saaren mukaan myös se, miten rajataan se ryhmä, joka toimeentulotuen piiristä halutaan pois.
Hallitus aikoo toteuttaa toimeentulotuen kokonaisuudistuksen, ja sen on tarkoitus valmistua puoliväliriiheen mennessä.
Kattavaa perustuslakipunnintaa ei ole
Hallitus on lisäämässä toimeentulotuen velvoittavuutta. Hallitusohjelman mukaan työkykyistä toimeentulotuen hakijaa voidaan velvoittaa työskentelemään julkisorganisaation osoittamissa työtehtävissä tuen saannin ehtona, jos työtehtäviä ja palveluita on saatavilla.
Lisäksi nuoren alle 30-vuotiaan ammatillista tutkintoa vailla olevan hakijan on hakeuduttava opiskelemaan ja vastaanotettava tarjottu opiskelupaikka tuen saannin ehtona. Hallitus selvittää lisäksi mahdollisuutta evätä toimeentulotuki hakijalta, joka on kieltäytynyt tarjotusta työstä, koulutuksesta, palvelusta tai velvoitteesta.
Lue myös: Asiantuntijan mukaan mielenterveyskriisi pahenee ja kustannukset paisuvat – "Hallitus ei uskaltanut luottaa tähän itsestään selvään kaavaan"
Toimeentulotuen epäämiseen voi liittyä perustuslaillisia ongelmia, sillä Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Vastikkeellistaminen itsessään ei Saaren mukaan ole välttämättä ongelma.
– Mutta meillä ei ole tästä kattavaa perustuslaillista punnintaa, koska tällaista viimesijainen etuuden ehdollistamista ja merkittävää tai täysimääräistä epäämistä ei ole nykyisen perustuslain olemassaolon aikana tehty, Saari muistuttaa.
Velvoite työskennellä julkisorganisaation osoittamissa tehtävissä tuo haastetta myös siksi, että toimeentulotukea hakevilla ei ole välttämättä tarvittavaa koulutusta tai kokemusta.
Lue myös: Oppositio tylyttää: Orpon hallitus kohtelee kaltoin heikoimmassa asemassa olevia – "Emme olisi jättäneet heitä pulaan"
Toimeentulotuensaajat ei yhtäläinen joukko
Yksi iso kysymys liittyy siihen, ketkä toimeentulotuen saajista halutaan pois toimeentulotuelta. Toimeentulotuen saajia on monenlaisia ja he ovat toimeentuloturvan piirissä erilaisia aikoja.
Ensinnäkin suuri osa toimeentulotuensaajista saa sitä täydentävänä etuna.
Osa taas on toimeentulotuen piirissä vain hetken aikaa esimerkiksi ennen opiskelupaikan saamista tai muuttaessaan uudelle paikkakunnalle.
Sitten ovat he, jotka saavat toimeentulotukea pitkäaikaisesti tai ovat työkyvyttömiä.
Lue myös: Professori hämmästyi hallitusohjelmasta: ”Hyvin radikaalia sosiaalipolitiikkaa, kovaa kepitystä on tiedossa”
Toimeentulotuelta ei välttämättä pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, jos tosiasiallinen työkyvyttömyys johtuu esimerkiksi suhteellisen lievästä ahdistuksesta tai masennuksesta, päihdeongelmasta tai muusta addiktiosta.
Osa toimeentulotuensaajista on tosiasiallisesti työkyvyttömiä suhteessa työnantajien asettamiin vaatimuksiin.
Osa tuen pitkäaikaissaajista poistuu sen piiristä ainoastaan eläkkeen tai kuoleman vuoksi. Lyhytaikaisten ja hyvin pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien väliin jää Saaren mukaan vain kohtuullisen pieni määrä väkeä.
– Heihin kohdistuu jo tällä hetkellä sosiaalihuoltolain mukaista sosiaalista kuntoutusta, kuntouttavaa työtoimintaa ja erilaista työkokeilua, mutta jotta he saadaan työmarkkinoille täysipäiväiseen työhön, se vaatii kohtuullisen intensiivisiä ja pitkäaikaisia toimenpiteitä.