Minun nuoruudessani makkara oli makkara, Hurriganes rokkia ja hipit huonoryhtisiä. Nyt makkara on lihaisa vaihtoehto, Kemopetrol rokkia ja teknonuoret huonoryhtisiä. On lohdullista nähdä, että ainakin yksi asia pysyy kuosissaan. Tämän lyhyen nostalgiakatsauksen jälkeen isketään tiskiin elintarviketeollisuuden tuotekehittelyn viimeiset saavutukset, uuden sukupolven grillimakkarat.
Ero 70-lukuun on valtava. Tuolloin kasvavaa nuorisoa ei hemmoteltu valikoimilla, vaan pussin kyljessä luki yksinkertaisesti Camping (lausutaan: kämpping) tai Käristemakkara (lausutaan: makkara). Kaksikon testaus oli yksinkertainen tapahtuma. Tehtiin nuotio ja tikku. Tikkuun tökkästiin makkara ja tikkua pidettiin nuotion päälle. Kunnes pasahti. Otettiin tikusta puolikypsä makkara ja poltettiin sillä suu. Taustalla kaikui Hurriganes tai Kekkosen puhe.
Nyt makkaralaatuja ja - merkkejä on silmänkantamattomiin, nimet ovat vaikeita ääntää ja tuoteselostuksissa on vaikeita kirjainyhdistelmiä. Eikä niitä tietenkään millään kapisella nuotiolla käristetä, vaan vähintäänkin kaasugrillillä ja hyvässä seurassa. Naapurin hajuhaittaista ja humalahakuista Peraa ei huudeta orapihlaja-aidan takaa mukaan. Ihminen kehittyy rinnan lihateollisuuden kanssa.
Makkarasta(kin) on tullut merkkituote. Enää ei puhuta jauhoisesta jätetangosta, vaan keskustellaan maustemakkaroista, niiden lihapitoisuuksista ja ravinto-arvoista. Lehtien kesäsivuilla gourmet-kokit vaihtavat makkarakokemuksia ja -reseptejä iskelmätähtien ja juontajien kanssa, tunnelma on keveä ja yleiseurooppalainen. Jutustelun lomassa unohtuu se kirvelevä tosiasia, että makkara on epäterveellinen, visuaalisesti kyseenalainen jötikkä, poliittisesti epäkorrekti eines, josta olisi syytä vaieta.
Kabanossi tämän kaiken aloitti. Se oli ensimmäinen makkara, johon oli sotkettu lihaa sen verran, että kunnanjohtajan vaimon oli helppo erottua junttimassasta plokkaamalla kylmä-altaasta lihaisen vaihtoehdon. Sen jälkeen tavallinen jauhomakkara oli historiaa. Nyt altaista saa etsimällä etsiä sitä tavallista, jauhoista ja erittäin epäterveellistä bulkkitavaraam, joka nautitaan epäilyttävässä seurassa tikun nokasta.
Tähän on tultu. Ruoka on uskonto ja harrastus, kohta golfin syrjäyttävä vapaa-ajan hössötys. Kivikautinen kannikanjärsijä ei olisi voinut kuvitella, että joillekin maksetaan rahaa ruoasta puhumisesta. Jos kaikkien neljän tv-kanavan ruokaohjelmat yhdistetään, saadaan yksi kokonainen ruokakanava. Jos suhteellista laskutapaa jatketaan, vuonna 2045 meillä on makkarakanava, jossa 65-vuotiaat ex-teknonuoret muistelevat ensimmäisiä nauttimiaan maustemakkaroita, jotka oli valmistettu Saksan Baijerissa, makkaran sydänmaalla, satoja vuosia vanhan, salaisen reseptin mukaan.