(CMC)
(CMC)
Kun Lordi vuosi sitten voitti Eurovision laulukilpailut Ateenassa, pidettiin sitä mediassa suurena käännekohtana tälle puoli vuosisataa vanhalle laulukilpailulle. Nyt kaikki muuttuisi.
Tämän vuoden euroviisukappaleista koostuva kokoelmalevy osoittaa kuitenkin, että kovinkaan moni asia ei ole muuttunut. Viisuissa ollaan ehkä avoimempia uusille musiikkityyleillle, mallina esimerkiksi Bulgarian ja Georgian teknoa ja etnoa futuristisesti yhdistelevät viisukappaleet. Positiivisia yllättäjiä ovat lisäksi Unkarin karhea Blues Janis Joplinin tapaan ja Saksan Frank Sinatra –tyylinen swingkappale. Kukaan ei kuitenkaan ole lähtenyt mukaan heavymeininkiin Lordin voiton innoittamana Suomea ja Tsekkiä lukuunottamatta.
Vaikka näitä piristiviä poikkeuksiakin on, suurin osa maista luottaa vanhaan ja totuttuun viisukaavaan. Mukana on edelleen balkanilaista paatosta, 90-luvun eurodiskoa, välimeren maiden suklaasilmäisiä hurmuripoikia ja idästä tulevaa etnodiskoa. Herkun ja hutun suhdekin levyllä on jokseenkin sama kuin aiempina vuosina.
Euroviisujen kokoelmalevyn suuri ansio on tänäkin vuonna siinä, että se antaa mahdollisuuden tutustua edustuskappaleisiin ilman visuaalisia häiriötekijöitä. Esimerkiksi Kroatian kappale kuullostaa huomattavasti paremmalta, kun Dragonfly:n varsin rujonnäköinen lavaolemus ei pääse häiritsemään kuuntelukokekusta, niinikään Serbian jo ennenstään vakuuttavan kappaleen hienot yksityiskohdat pääsevät paremmin oikeuksiinsa ilman lavashowta. Toisaalta Tanskan ja Ukrainan dragshowlta putoaa pohja kokonaan, kun naiseksi pukeutuneen miehen pukuleikki puuttuu.
Kahdeksas perättäinen virallinen viisukokoelma on taivaan lahja viisujen ystäville, jotka ennen vuotta 2000 joutuivat metsästämään suosikkikappaleitaan epämääräisistä verkko- ja postimyyntikaupoista ympäri Eurooppaa. Kun vuosien varrella show ja tekniikka ovat tulleet yhä tärkeämpään asemaan Eurovision Laulukilpailuissa, muistuttaa jokavuotinen kokoelmalevy siitä, että kysymyksessä on, edelleen, musiikkikilpailu.
teksti: Mikko Suhonen