Esko Valtaoja: Tutkijan työ on mainiota hommaa

- Naiset tarjosivat minulle kotitekoista riisiviinaa aina silloin, kun johtaja oli työmatkoilla tai kun johtaja oli läsnä, mutta hänen vaimonsa oli poissa. Siellä oli oikein hauskaa. Oikeastaan niin hauskaa, että menin sinne vielä yhdeksi kesäksi, vaikka ei olisi enää tarvinnutkaan, professori muistelee.

Rehellistä ja tarkkaa työtä

Sodankylän tutkimuslaitoksessa tehtiin erilaisia mittauksia ja seurattiin esimerkiksi maanjäristyksiä ja ilmakehän ja maan magneettikentän vaihteluita. Valtaoja sai kesätyössä hyvän perustan tieteelliselle työlle.

- Se opetti rehellistä työtä ja sen, miten ollaan tarkka ja huolehtivainen. Kaikki kunnon tiede lähtee siitä, että tehdään tarkkoja havaintoja eikä fuskata. Mihinkään ei pääse, jos vain istuu ja fundeeraa. Pitää olla jotain kosketusta todellisuuteenkin: mittauksia, havaintoja, jotakin, Valtaoja listaa.

Tutkijan työn pohtiminen saa tähtitieteilijän syttymään.

- Kyllä se on mainiota hommaa: saa tyydyttää uteliaisuuttaan ja siitä vielä maksetaan! Se on tietysti epävarma ura, mutta jos vain uskallusta ja epävarmuuden sietämistä riittää, voi tehdä juuri sitä, mitä haluaa.

Palkkarahoilla vaihdepyörä

Ensimmäisen kesän palkoilla geofysiikan observatorion "kesätyttö" teki tarpeellisen hankinnan.

- Johtaja sanoi ensimmäisenä työpäivänä, että palkka on 350 markkaa. Mietin, että onko se koko kesältä vai kuukaudelta. Totesin tyytyväisenä, että kuukaudelta ja ryntäsin paikalliseen urheiluvälinekauppaan tilaamaan kymmenvaihteisen Raleigh-retkipyörän, Valtaoja kertoo.

Kyseiset pyörät olivat tuolloin harvinaista herkkua Suomessa. Jopa niin harvinaista, että pyörä oli koottu väärin.

- Meinasin lentää Kitisenjokeen, kun jarrutin ensimmäistä kertaa sillalla.

Raleighista tuli sittemmin Valtaojalle korvaamaton kumppani, jolla hän polki kesätöihin ja liikkui pitkin opiskeluaikojen Turkua.