Enron: Tuhokapitalismin oppitunti näyttämöllä

Enronin konkurssi kohahdutti maailmaa vuonna 2001, kun menestyväksi ylistetty firma paljastui kuplaksi miljardivelkoineen. Näytelmä onkin mustan huumorin sävyttämä tuhokapitalismin oppitunti.

Enron-yhtiön nousu ja tuho on uskomaton tarina ahneudesta ja yli-ihmisyydestä. Näytelmä päähenkilö Jeffrey Skilling julistaa, kuinka hän on saanut yhtiön toimimaan darvinismin periaatteilla.

- Bisnes on luontoa. Ihmisiä motivoi raha ja seksi. Raha on se, joka irottaa niiden kädet mulkusta ja pistää ne töihin!, julistaa Skilling näyttämöllä. Häntä esittää Eero Aho.

- Oman edun tavoittelu ja kilpailu ovat siis ok, säestää vierellä Enronin rahoitusjohtaja Andy Fastow, roolissa Ilkka Forss.

Miten kupla syntyi?

Enronin johto vedätti kurssia ylös pitkin 1990-lukua täysin keinotekoisesti. Kun firma julisti aloittavansa tämän tai tuon energiabisneksen, se kirjasi heti oletetun tuloksen voitoksi.

Analyytikot nostivat kuplan arvon miljardeihin, mikä taas nosti osakkeen arvon 70-kertaiseksi. Velat peiteltiin osakkuusyhtiöihin keinoilla, jotka kehitti Fastow. Tilinpäätös saatiin näin näyttämään huimia tuloksia. Ja johtajat tietysti maksoivat osakekaupoista itselleen miljoonien bonukset.

Miksi tämä oli mahdollista? Siksi, että tilintarkastusyhtiö Arthur Andersen oli eettisesti täysin kelvoton. Siksi että finanssivalvonta petti tyystin. Ja siksi, että poliitikot sokeutuivat Enronin hulluuden äärellä

- Jos on kosmisia määriä rahaa ja omaisuuksia, niin sehän on valtaa ihan suoranaisesti. Ja nämä herrathan halusivat tehdä sen niin, että heillä oli hyvin vahvat poliittiset kytkennät. Enron tuki (George W.) Bushin vaalikampanjaa kaikkiaan miljoonalla dollarilla, pohtii ohjaaja Kari Heiskanen.

Sodat käydään rahalla, ei aseilla

Pian Bush juniorin valinnan jälkeen mätä haisi kuitenkin niin pitkälle, että Fortune-lehti paljasti vedätyksen - ja konkurssihakemukseen kirjattiin tyrmäävä 31 miljardin dollarin velka. 20 000 yhtiön työntekijää menetti työnsä ja kaikki sijoituksensa.

Taitaa olla niin, että länsimaissa käydään sodat ja tehdään ruumiit nykypäivänä rahalla - ei aseilla?

- Olen aika varma, että se on juuri näin. Opiskelin tätä aihetta rooliani varten ja opin tajuamaan, että näitä kuprujahan tulee vääjäämättä aina muutaman vuoden välein. Aina ihminen keksii laista jonkun porsaanreiän, jolla voi vedättää rahaa itselleen ja muille, pohtii pääosin esittäjä Eero Aho.

- Minulle tämä näytelmä on paljastanut asioita, joita en ole aiemmin ymmärtänyt. Että näin se liike-elämä toimii ja vaalirahaahan jaetaan Suomessakin. Aika karmeat voivat olla seuraukset, kun ruvetaan poliitikoilta ostamaan valtaa.

Opetusnäytelmä? - Kyllä

29-vuotiaan britti Lucy Prebblen kirjoittama näytelmä on onnistunut julistus raa´asta kapitalismista, jossa ihminen on vain ahneuden väline. Enron muun muassa lobbasi rajusti poliitikkoja energiamarkkinoiden vapauttamiseksi Kaliforniassa. Sen jälkeen voitiin taas tehdä kovalla "hinnalla" kauppaa katteettomasti.

Enron on kiistämättä myös synkän talouden oppitunti. Ohjaaja Heiskaselle sopii tässä tapauksessa hyvin, että taide myös opettaa katsojaa.

- Aivan ehdottomasti! Siis näinhän se pitäisikin olla. Tavalla tai toisella emotionaalisesti tai älyllisesti on jotakin, joka panee ajatusprosessin liikkeelle katsojassa. Jos näin on nyt näyttämöllä, olen hyvin tyytyväinen, vakuuttaa ohjaaja.

Katso Kari Pyrhösen juttu