Eeva Lehtimäen kommentti: Keskaria demareille ja punavihreille – tekikö Pekka Haavisto virheen?

EU-komissaari Jutta Urpilainen (sd.) panttasi vielä perjantaina ilmoitustaan lähteä SDP:n ehdokkaaksi ensi vuoden presidentinvaaleihin.

Se ei menoa kuitenkaan haitannut ja puheessaan SDP:n puoluekokousväelle Urpilainen, puolueen entinen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri, maalaili jo tietä kohti presidenttiehdokkuutta. 

Urpilainen sanoi saaneensa tukea presidentti Tarja Haloselta.

– Vastatuulta ei saa säikähtää. Pitää luottaa omiin arvoihinsa ja puolustaa niitä. Tästä minua muistutti myös presidentti Tarja Halonen, joka kertoi ensimmäisistä presidentinvaaleistaan. Hän ei ollut gallup-kärjessä kesällä eikä syksylläkään, mutta sitkeästi hän jatkoi arvojensa puolustamista. Lopputuloksen tiedämme.

Näin rauhoiteltiin puolueväkeä. Muiden ehdokkaiden presidenttipeli pyörii jo julkisuudessa, mutta Urpilainen jumittaa Brysselissä. 

Lue myös: MTV:n kysely: Moni SDP:ssä ajattelee, että kannatusta pitäisi imuroida etenkin perussuomalaisilta

Komissaarin tehtävät hidastavat Urpilaisen starttia ja ilmoitus ehdokkuudesta on tulossa vasta marraskuuhun mennessä. 

Puoluekokouksen alla Urpilainen antoi haastattelun Demokraatille. Urpilaisen mukaan on tärkeää, että puolueesta löytyy tuki sille, että hän "avoimesti tunnustaa värinsä, näyttää oman punaisuutensa" ja asettuu ehdokkaaksi. 

Politiikan värianalyysiä 

Värillä näyttää olevan väliä tulevissa vaaleissa. 

Tämä liittyy valitsijayhdistyksen kautta ehdokkuutta hakevaan Pekka Haavistoon, Vihreiden entiseen ulkoministeriin, puheenjohtajaan ja kaksinkertaiseen presidenttiehdokkaaseen.

Haavisto veti Ilta-Sanomien haastattelussa reippaasti pesäeroa siihen, että hän olisi presidentinvaaleissa punavihreän blokin ehdokas.

– Minulle se on vieras ajatus, koska en ole yhtään punainen.

Tämä on totta. Vasemmalle valuneet nykyvihreät eivät ole Haaviston poliittinen koti.

Haastattelussa Haavisto asemoi itsensä keskustaliberaaliksi.

Miksi tällä on sitten väliä?

Keskustaliberaalissa ja oikealle kallellaan olevassa politiikan hiekkalaatikossa on tunkua. Miksi mennä Alexander Stubbin (kok.) Olli Rehnin (kesk.),  Mika Aaltolan (sit.) ja mahdollisen RKP:n ehdokkaan pelikentälle? 

Lue myös: Presidenttikisasta on tulossa poikkeuksellisen kiinnostava ja tasainen – näin Pöllöraati arvioi kärkiehdokkaat

Siellä päät kolisevat yhteen. Samaan aikaan punavihreältä liberaalitontilta ääniä olisi otettavissa ensimmäisellä kierroksella.

Presidentinvaalit ovat taktisen äänestämisen juhlaa, jossa ovelat kansalaiset pelaavat jo vaalien toista kierrosta. Haavistolle olisi nimenomaan tilaa vasemmalla laidalla. 

Ei sitten, jos ei kelpaa

Jyväskylän puoluekokouksessa Haaviston puheet oli pantu merkille.

Taustavaikuttajan mielestä Haaviston pesäero punavihreisiin oli "keson eli keskisormen heiluttelua demariäänestäjille".

Moni olisi saattanut olla valmis taktikoimaan Haaviston toiselle kierrokselle, mutta ei sitten, jos ei kelpaa.

Toki demaripuhujilla on ketunhäntä kainalossa.  Haavistoa mollaamalla omat joukot olisi mahdollista saada Urpilaisen taakse, jotta komissaari saisi siedettävän tuloksen vaaleissa. 

Paavo Lipposen ja Tuula Haataisen katastrofaaliset tulokset ovat vielä muistissa. Entinen pääministeri Lipponen sai vain 6,7 prosentin tuloksen vuonna 2012 ja Haataisen tulos oli vielä huonompi vuonna 2018 eli 3,2 prosenttia. 

Myös Vasemmistoliiton puheenjohtaja, presidenttiehdokkuutta harkitseva LiAndersson tarttui Haaviston ulostuloon. 

Anderssonin mukaan on mahdollista, että Haaviston kommentti voi vaikuttaa tai on jo vaikuttanut vasemmistoäänestäjiin. 

– Haaviston kommentti oli muotoiltu niin, että aika moni koki sen arvostelevana vasemmiston arvomaailmaa ja aatteita kohtaan, Andersson paalutti Ilta-Sanomissa.

Tekikö siis Pekka Haavisto ensimmäisen taktisen virheensä? Ääniä tarvitaan laajasti eri puolilta jo ensimmäisellä kierroksella, ei vasta kakkoskierroksella.

Liberaalilla pelikentällä Haavistoa vastaan astelee leveästi hymyilevä kokoomuksen Alexander Stubb. 

Ja jos Haavisto ja Stubb päätyisivät presidentinvaalien toiselle kierrokselle, pystyy Stubb värittämään itseään uskottavasti sinivihreän värin lisäksi myös pinkillä.

Stubb toimi ulkoministerinä mm. Helsinki Priden suojelijana vuonna 2010. Suvaitsevaisuudessa nämä kaksi politiikan konkaria eivät saa eroa toisiinsa.