(GAIN/Sony)
Onkohan musiikkimaailmassa samanlaista yhtyettä kuin Crashdïet? Siis sellaista, joka on julkaissut muutaman vuoden sisällä kolme pitkäsoittoa ja jokaisella on eri laulaja. Ja nuo laulajat ovat olleet ihan täyspäiväisiä bändin jäseniä eivätkä mitään sessiovokalisteja. No, ruotsalaiset rokkikukot tähän ovat pystyneet, toki hieman olosuhteidenkin pakosta.
Perustajajäsen ja pääbiisinikkari Dave Lepard teki rokkitähdet ja hirtti itsensä ensilevyä Rest in Sleaze seuranneiden keikkojen jälkeen vuonna 2006. Hän oli vasta 26-vuotias. Bändin muut jäsenet päättivät jatkaa ja Lepardilta vapautuneisiin bootseihin astui härmäläinen, nyttemmin Reckless Lovesta tunnettu H. Olliver Twisted. Tuolla kokoonpanolla julkaistiin levy The Unattractive Revolution, joka ei sisältänyt samanlaista hittiputkea kuin Rest in Sleaze ja pian tulikin uutinen, että Olli oli päättänyt lähteä bändistä ja keskittyä Reckless Loven uran kohentamiseen.
Nyt mikinvarressa on tukholmalaisessa Jailbaitissa aiemmin laulanut Simon Cruz. Generation Wild on selkeästi lähempänä debyyttiä kuin Unattractive Revolution. Vielä introa (442) seuraava avausraita Armageddon ei sitä täysin paljasta, mutta sitä seuraava So Alive sen tekee. Levyn nimibiisi Generation Wild kuulostaa ihan Kissin Thrills in the Nightilta.
Crashdïet pitää ihan mukavasti yllä 1980-luvun lopulla vallalla ollutta glamrock-tyyliä. Tukat on tupeerattu pystyyn, pillifarkut ja nahkahousut ovat kireitä ja jalassa on bootsit. Hattukin varmasti löytyy ja jenkkihuivi. Biisit ovat myös samaa kauraa. Hyviä rallatuksia, mutta yhtäkään niin kovaa hittiä kuin Riot in Everyone ei kummaltakaan Dave Lepardin jälkeiseltä levyltä löydy.