Edes taivaalta satanut kesäsade ei pyyhkinyt pois bändin karismaa ja yleisön hurmosta.
Ei uskoisi, että kyseinen new jerseyläinen kaveripoppoo on tahkonnut maailman keikkalavoja jo liki kolmen vuosikymmenen ajan. Tai että bändin keulakuva, Jon Bon Jovi täyttää ensi vuonna jo 50 vuotta, niin nuorekkaalta ja hyvinvoivalta naisten sydämet sulattanut laulaja näytti.
Olympiastadion oli pakkautunut täyteen kasarimusiikin ystävistä, jotka tempautuivat mukaan muistojen musiikkimatkalle jo ensitahdeista lähtien. Kello 20.08 alkoi musiikillinen tykitys, joka kesti uskomattomat kaksi ja puoli tuntia.
Bändi aloitti hittikimaransa Raise Your Hands -kappaleellaan, joka sai suomalaisyleisön jo villiintymään. Potti räjähti kuitenkin seuraavalla biisillä, kasarihitti You Give Love a Bad Name sai suurimmaksi osaksi keski-ikää lähestyvän yleisön hillittömään yhteislauluun ja Jon Bon Jovi katsoi hurmoksessa olevaa suomalaisyleisöä hämmentynyt, leveä hymy huulillaan. Bändin solisti ja katkaisuhoidossakin kesken kiertueen käynyt kitaristi Richie Sambora katsoivat jäyhinä pidettyjen suomalaisten yhteislaulantaa päätään pyöritellen. Meno jatkui heti perään soitetuilla klassikkohiteillä Born to Be My Baby ja In These Arms Tonight.
Jon Bon Jovi lämmitti suomalaisia myös kehumalla suomalaista kesäiltaa, josta oli päässyt nauttimaan torstai-iltana Helsingissä. Myös perinteinen "Hello Helsinki" -heitto kuultiin heti keikan alussa.
Ilmojen herra ei ollut suosiollinen amerikanvieraille, sillä taivaalta alkoi sataa vettä keikan puolivälin paikkeilla. Pitkän linjan ammattilaiset eivät vesisateesta välittäneet, vaan meno jatkui samanlaisena. Tilanne oli lähinnä sympaattinen, kun monien naisten suosikki lauloi tukka läpimärkänä, glamourin ollessa kaukana tilanteesta. Myös kitaristi Richie Sambora soitti vesisateessa urheasti, vaikka loppukeikasta kaverukset olivat kuin uitettuja koiria.
Bon Jovi antoi suomalaisille musiikillista nautintoa koko rahan edestä. Yli 130 miljoonaa albumia myyneen ja tuhansia keikkoja heittäneen bändin luulisi pitävän konserttinsa mahdollisimman lyhyenä, hintalapun ollessa kuitenkin kohdallaan. Näin ei ollut kuitenkaan näiden rockjumalien kohdalla, vaan vuonna 1983 perustettu bändi heitti huikean, yli kaksi ja puoli tuntia kestäneen keikan Olympiastadionilla.
Vaikka taivaalta satoikin vettä keikan loppuaikoina melkein kuin saavista kaataen, jaksoi suomalaisyleisö juhlia villisti loppusointuihin saakka. Keikka päättyi legendaariseen Livin' On a Prayer -kappaleeseen, joka sai Olympiastadionin repeämään melkein liitoksistaan. Yleisö lauloi täysin rinnoin Jon Bon Jovin mukana, jammaten villisti samaan aikaan. En yllättyisi, jos suomalaisten yhteiskaraoke maailmantähden vetämänä kuului kauas Olympiastadionin nurkilta.
Maailmantähtien näkeminen läpimärkinä teki keikasta ehkä vielä enemmän muistorikkaamman. Harva, tai tässä tapauksessa 40 000 muuta suomalaista, voi sanoa nähneensä Jon Bon Jovin läpimärkänä ja livenä. Vaikka märkä seksisymboli onkin piirtynyt verkkokalvoille pitkäksi aikaa, jää upeasta keikasta päällimmäiseksi muistoksi kuitenkin kasarihittien uskomaton tenho sekä bändin vielä uskomattomampi ammattitaito. Tämä kesäkuinen ilta jää elämään muistoihin pitkäksi aikaa.
(MTV3-ANN-MARI LEINONEN)