Kaikkien heavybändien ilkeä äitipuoli, englantilainen Black Sabbath -yhtye, on pitkän uransa aikana esiintynyt parissakymmenessä eri kokoonpanossa. Useille bändin ystäville se ainoa oikea Black Sabbath on kuitenkin Ozzy Osbourne (laulu), Tony Iommi (kitara), Geezer Butler (basso) ja Bill Ward (rummut). Tämä klassinen alkuperäiskokoonpano toimi noin kymmenen vuoden ajan vuodesta 1968 lähtien ja teki kahdeksan levyä.
1990-luvulla grunge-musiikki nosti klassikkobändin mainetta entisestään. Uudet bändit, kuten Faith No More, kehuivat Sabbathia ja esittivät sen biisejä ja tekivät bändin näin tutuksi nuoremmalle sukupolvelle, joka ei ollut koskaan kuullut siitä alkuperäiskokoonpanon aikana.
Black Sabbath sai alkunsa vuonna 1968 kokoonpanosta The Polka Tulk Blues Company, joka muutti ensin nimensä The Earth Blues Companyksi ja lyhensi sen pian muotoon Earth. Alkuvuodesta 1969 nimi muutettiin vuonna 1935 tehdyn samannimisen kauhuelokuvan innoittamana muotoon Black Sabbath.
Hankittuaan ensisuosionsa Pohjois-Englannissa bändi keräsi kokemusta esiintymällä Hampurin kuuluisalla Star Clubilla, jossa myös Beatles oli soittanut ennen nousuaan maailmanmaineeseen. Black Sabbathin esikoislevy julkaistiin Vertigo-levymerkillä vuonna 1970. Nimetön levy tehtiin kolmessa päivässä mitättömän pienellä budjetilla. Tony Iommin murskaavan raskaisiin riffeihin perustuva omaperäinen musiikki alkoi kuitenkin herättää huomiota, ja albumista tuli hitti Englannissa.
Kakkoslevy Paranoid nosti Black Sabbathin heavybändien eliittiin Led Zeppelinin ja Deep Purplen rinnalle. Levyn nimibiisi on hevin rakastetuimpia klassikoita ja nykyään "soittakaa Paranoid!" -huutoja voi yleisöstä kuulua miltei minkä tahansa bändin keikalla. Levyltä löytyy myös pasifistinen jyräys War Pigs. Kakkoslevy oli hitti jo Yhdysvalloissakin.
Nimensä, levynkansien ja laulujen sanojen ansiosta Black Sabbath sai maineen okkultistisena bändinä, eivätkä sen jäsenet huhuja kiistäneet. Todellisuudessa Sabbathin kiinnostus pimeyden voimia kohtaan vastasi lähinnä kauhuelokuvien harrastajan uteliaisuutta. Vaikka bändi on ollut esikuvana monille myöhemmille satanistibändeille, se oli seuraajiaan viattomampi. Basisti Geezer Butler korostikin, että hänen sanoituksissaan ollaan aina saatanaa vastaan, ei koskaan tämän puolella, ja siksi bändi piti kaulassaan pahalta suojaavia ristejä.