Bethille puhkesi pähkinäallergia yllättäen 17 vuoden iässä. – Naiivisti ajattelin, ettei se muuttaisi elämääni. En koskaan ajatellut sitä, miten kauas diagnoosin vaikutukset ulottuisivat, hän sanoo.
17-vuotiaaksi asti Beth Mahoney eleli tavallista elämää ilman allergioita. Sitten hän eräänä päivänä söi jogurttia pähkinöillä. Pian Bethin koko elämä muuttui.
Aluksi Beth alkoi yskiä. Hänen kurkkunsa kutisi ja tuntui tiukalta ja kipeältä. Hän tunsi kasvojensa ja kurkkunsa turpoavan.
– Onneksi äitini ohjeistaman antihistamiinin otettuani oireet alkoivat hitaasti väistyä. En tiennyt sitä tuolloin, mutta olin saanut ensimmäisen monista allergisista reaktioistani, Beth kuvaa Huffington Postissa tekstissään, jonka otsikko on "kehitin pähkinäallergian 17-vuotiaana ja se melkein pilasi elämäni".
Aiemmin Beth oli syönyt maapähkinöitä täysin ongelmitta.
– Rakastin maapähkinöitä. En voinut ymmärtää, mitä oli tapahtunut. En ollut tajunnut, että allergia voisi ilmaantua missä tahansa elämän vaiheessa, mutta näemmä se saattoi tehdä niin.
"Naiivisti ajattelin, ettei se muuttaisi elämääni"
Tutkimuksissa Bethiltä löytyi pähkinäallergia. Lääkäri selitti hänelle anafylaktisen sokin mahdollisuuden ja määräsi Bethille EpiPen-kyniä, joilla tilaan voisi antaa ensiapua: adrenaliinipiikki isketään reisilihakseen ennen kuin reaktio kehittyy pahimpaan vaiheeseen.
Tästä huolimatta Beth ei ollut kovin huolissaan.
– Aluksi olin aika välinpitämätön tilani vuoksi. Naiivisti ajattelin, ettei se muuttaisi elämääni. En koskaan ajatellut sitä, miten kauas diagnoosin vaikutukset ulottuisivat.
19-vuotiaana Beth sai vaikean alletgisen reaktion kakusta, jonka piti olla pähkinätön. 21-vuotiaana hän havaitsi, että eräs hänen suosikkituotemerkkejään joutui tekemään takaisinvedon tuotteesta: se sisälsi pähkinää, jota ei mainittu tuoteselosteessa.
– Tämä järkytti minua sisintäni myöten, koska en ollut edes tajunnut, että tuollaisia virheitä voisi sattua, Beth muistelee.
Alkoi pelätä ruokaa
Tapausten jälkeen Beth alkoi rajoittaa syömisiään. Hän alkoi pelätä ruokaa ja nähdä sen hirviönä, jota piti jännittää.
– Minua piinasi ajatus siitä, että voisin haukata palan ruokaa ja sen seurauksena saada kuolemaan johtavan allergisen reaktion. Aloin kehittää syömishäiriön esioireita. Minua kauhistutti syödä.
Aluksi ahdistus vaivasi Bethiä vain ravintoloissa ja ulkona syödessä. Hän kertoi henkilökunnalle allergiastaan, mutta jännitti silti ruoan saapumista eikä oikeastaan uskaltanut luottaa ravintoloihin.
Lopulta Beth alkoi pelätä jopa vanhempiensa luona syömistä.
"En syönyt, koska pelkäsin allergista reaktiota"
Pian allergia alkoi pilata Bethin sosiaalisia suhteita.
– Jos kaverini olivat organisoimassa illanviettoa, johon kuului noutoruokaa, minua ahdisti liikaa, jotta olisin voinut osallistua. Jos he aikoivat mennä lounastreffeille, halusin epätoivoisesti tavata heidät, mutta en syönyt, koska pelkäsin allergista reaktiota. Tämä rasitti suhteitani ystäviini.
Bethiä vaivasi se, ettei hän pelännyt "turhan takia"; pähkinän syöminenhän voisi teoriassa tappaa hänet. Jokainen allerginen reaktio ei kuitenkaan välttämättä ole yhtä paha ja uhkaava.
– Allergiani uhkaa henkeä, mutta jokainen reaktio ei. Sitä on vaikeaa ymmärtää, Beth kuvaa.
Treffailukin vaikeutui
Koulussa Beth sai kaksi allergista reaktiota, joista vain toiseen löytyi mahdollinen syy. Ennen kumppaninsa tapaamista Bethillä oli vaikeuksia treffailla. Hänen täytyi kertoa allergiastaan aikaisessa vaiheessa, jotta hänen deittinsä ei esimerkiksi tilaisi pähkinöillä kyllästettyä ruokaa. Jos niin kävisi, Beth ei voisi suudella deittiään.
22-vuotiaana Bethin onni kääntyi. Hän löysi netistä vertaistukiryhmän, joka ymmärsi hänen huolensa täysin. Beth sai tietää, että ruoka-allergiaan liittyvä ahdistus ja pelko olivat yleisiä allergikkojen keskuudessa. Hän ei ollutkaan yksin.
"Navigoin edelleen päivittäisen ahdistuksen kanssa"
Nyt diagnoosista on yhdeksän vuotta. Beth käy edelleen sekä allergiaan erikoistuneella lääkärillä, että ravintoterapeutilla kahdesti vuodessa.
– Navigoin edelleen päivittäisen ahdistuksen kanssa. Olen oppinut hallitsemaan sitä olemalla tietoinen siitä, missä ja mitä syön. En syö allergialääkärini neuvosta tuotteita, joiden ainesosalistassa lukee "saattaa sisältää (pähkinää)". Soitan aina ravintoloihin ennen kuin syön niissä varmistaakseni, että ne voivat turvallisesti tarjoilla minulle.
Beth on kiitollinen siitä, ettei allergia enää hallitse häntä. Silti hän kampailee välillä yliherkkyytensä kanssa.
– Voin kuitenkin nyt paljon paremmin – ja haluan auttaa muitakin pääsemään samaan pisteeseen.
Lue kaikki lifestyle-aiheiset artikkelit!
Lähde: Huffpost.com