Marsea ei koskaan halunnut lapsia, koska vauva on "yksi valtaisa häiriötekijä" – sitten koronapandemia muutti kaiken

1:29
Onko lapsettomuus "luonnotonta"? Miksi moni kritisoi sitä, kun joku ei hanki lapsia "ympäristösyistä"? Haastateltavana Heini Maksimainen, Vauvattomuusbuumi-kirjan kirjoittaja. Teoksessaan hän selvitti, millaista elämä on, jos lapsia ei ole eikä tule.

Koronapandemia muutti Marsean mielen lasten hankkimisen suhteen. – Tajusin, ettei elämästäni ole olemassa kahta versiota, niitä on yksi, hän kuvailee.

Marsea Nelson kertoo, ettei koskaan halunnut lapsia. Sitten iski koronaviruspandemia.

– Vaikken muista tarkkaan, minkä ikäisenä päätin, etten halua lapsia, siitä on jo kulunut aikaa, Marsea kuvailee Huffington Postille.

Kolmekymppisenä hän kertoi aiheesta treffeillä avoimesti. Sitten hän tapasi nykyisen rakkaansa, Brianin.

– Brian ei hätkähtänyt paljastustani [lapsista], hän tuntui tuskin rekisteröivän sitä. Mutta pian huomasin, että se on ongelma, Marsea kuvaa.

"Edessä oli epämiellyttävä todellisuus..."

Lopulta kävi ilmi, että Brian harmitteli asiaa, vaikka totesikin, ettei lapsettomuus ole hänelle kynnyskysymys.

– Siinä me olimme, kaksi kolmekymppistä, jotka jo rakastivat toisiaan, ja edessä oli epämiellyttävä todellisuus. Olin vihainen, sillä vaikka olin ollut asiasta rehellinen hänelle, koin silti syyllisyyttä. Hän oli surullinen, koska ei voinut poistaa haluaan saada lapsia, Marsea kuvaa.

Pari kuitenkin pysyi yhdessä. Asiasta ei puhuttu, vaikka Marsea pohtikin, sopiko lapsettomuus Brianille oikeasti. Samalla Marsea alkoi kyseenalaistaa, miten varma itsekään on asiasta: hänhän oli päättänyt asiasta jo yli vuosikymmen aiemmin.

– Monilla tavoilla olin täysin eri ihminen nyt kuin silloin, Marsea kuvaa.

Päätti arvioida uudelleen syynsä lapsettomuudelle

Marsea päätti terapeuttinsa avulla listata syitään lapsettomuudelle ja tutkia niitä. Kävi ilmi, että hän pelkäsi esimerkiksi lapsen pilavan suhteen Brianin kanssa, oman ajan menettämistä tai sitä, että lapsesta "kasvaisikin sosiopaatti".

– Aloitin terapian kymmenen vuotta sitten, olin vakavasti masentunut, vahingoittanut itseäni vuosia ja joskus ajatellut itsemurhaa, Marsea sanoo.

– Olin tehnyt valtavasti töitä, jotta minusta tuli "menestystarina". Joten suhtauduin vakavasti kaikkiin häiriöihin uudessa, terveessä, huolellisesti muodostetussa elämässäni. Ja arvatkaa, mitä vauva on? Yksi valtaisa häiriötekijä.

Hän koki, että esimerkiksi työpaikkaa voisi aina vaihtaa, ja avioliitostakin voisi tarvittaessa erota. Lapsi sen sijaan muuttaisi kaiken ikuisiksi ajoiksi.

– Kun lapsi tulee elämääsi, se on siinä. Lapseen liittyy useita tuntemattomia tekijöitä, ja se kauhistutti minua, Marsea kuvailee.  

"Jos olisit ennen covid-19:ää kysynyt, miltä tuntuisi..."

Marsea alkoi varovasti pohtia elämää, johon kuuluisikin äitiys. Sitten koronaviruspandemia alkoi.

– Jos olisit ennen covid-19:ää kysynyt, miltä tuntuisi olla jumissa asunnossani ei päiviä tai viikkoja, vaan kuukausia, olisin sanonut epäröimättä, että minut löytää kaappini perukoilta sikiöasennosta itkemästä. Mutta kun se tapahtuikin, ja harrastukseni ja sosiaalinen elämäni katosivat yhdessä yössä, se ei ollutkaan mielenterveydelleni sellainen katastrofi kuin olin olettanut.

Marsea havaitsi jääneensä henkiin: hän oli terve, ja hänellä oli vielä perhe ja läheisiä. Hän havaitsi voivansa stressintäyteisenä aikana jopa hyvin.

– Kun istuin kotona ja katsoin suunnitelmieni katovan, mietin, mitä tekisin, jos pandemiaa ei olisikaan. Tajusin, ettei elämästäni ole olemassa kahta versiota, niitä on yksi, Marsea kuvailee.

Yrittävät saada vauvan

Nyt Marsea ja Brian yrittävät lasta.

– Pandemia opetti sen, mitä terapeuttini oli jo yrittänyt saada minut tajuamaan. En voi vain valmistella itseäni pahimpaan, nainen kuvaa.

– Minun pitää elää elämääni ja luottaa, että minulla on voimaa ja sinnikkyyttä selvitä siitä, mitä vastaan tuleekin.

Lähde: Huffpost.com

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja