Auer-käräjät jatkuivat Turussa tänään torstaina. Oikeus kuuli tänään Anneli Auerin toiseksi nuorinta tytärtä, joka oli väitettyjen rikosten tekoaikaan 5–6-vuotias.
MTV Uutiset seurasi tänään oikeudenkäsittelyä Turun käräjätalolla. Oikeudenkäynti alkoi kello 9. Tiedot päivittyivät tähän juttuun.
Auerin toiseksi nuorin tytär saapui henkilökohtaisesti oikeuden eteen kuultavaksi. Hän oli väitettyjen rikosten alkamisen aikaan viisivuotias.
Muiden sisarustensa tavoin tytär kiistää nyt aikuistuttuaan, että mitään rikoksia olisi tapahtunut hänen lapsuudessaan.
Syyttäjä vaatii Auerille ja hänen ex-miesystävälleen Jens Kukalle (aiemmalta nimeltään) rangaistusta yhteensä 18 väkivalta- ja seksuaalirikoksesta. Syyttäjän mukaan syytettyjen uhreja olivat aikoinaan Auerin lapset siitäkin huolimatta, että nämä ovat peruneet puheensa.
Auer ja Kukka ovat jo suorittaneet rangaistuksensa kyseisistä rikoksista, Auer sai niistä aikoinaan seitsemän ja puoli vuotta ja hänen entinen miesystävänsä kymmenen vuotta vankeutta.
Tänään oli yhdeksäs pääkäsittelypäivä tässä rikosasiassa.
Päivittyvä tekstiseuranta alkaa videon jälkeen
10:11MTV:n Rikostoimittajat keskustelivat Auerin nuorimman lapsen kuulemisesta Huomenta Suomessa. Katso video.
Kello 16.45
Rankasta aiheesta huolimatta mukavaa viikon jatkoa täältä Turusta!
MTV:n tekstiseuranta oikeudenkäynnistä on päättynyt tältä päivältä.
Kello 16.23
Videohaastattelu loppui. Nyt oikeudenkäynti päättyy tältä päivältä.
Oikeudenkäynti jatkuu ensi tiistaina.
Kello 16.21
Tyttö kertoo videolla psykologille, että hänen isänsä on lyönyt häntä myös.
Tyttö kertoo, että hänellä oli Turun Halisissa kuhmuja päässä ja esikoulussa hoitajat ihmettelivät niitä. Tyttö kertoo vastanneensa hoitajille, että hän oli kaatunut.
Nyt tyttö kertoo pelastaneensa hiiren, kun Anneli löi häntä nyrkillä kaksi kertaa.
Psykologi kysyy tytöltä, oliko tämä mukana, kun eläimiä hankittiin kotiin. Tyttö kertoo vain nähneensä, kun eläimiä tuotiin, mukana hän ei ollut.
– Mä oon nähnyt, kun siinä oli se lintu ja sit ne repi sen pään irti, tyttö kertoo.
Tyttö kertoo myös sulkien repimisestä. Hän kertoo, että hänen äitinsä ja siskonsa tappoivat kolme undulaattia ja linnut nokkivat Annelia.
Kello 16.12
Psykologi kysyy, onko joku lyönyt tyttöä. Tyttö kertoo jälleen, miten äiti teki hänelle letit, nosti niistä ja löi nenään.
Tyttö kertoo, että äiti nosti myös pikkusiskon leteistä ilmaan. Tyttö kertoo jälleen tarinan, miten Anneli käski hänen varastaa luumuja ja sen jälkeen nosti häntä leteistä.
Tyttö kertoo, miten Anneli löi hänen veljeään lautasella päähän.
– Sitten Annu (Anneli) sanoi, ettei sitä yhtään harmittanut, että veljeä sattui. ja se oli iloinen, ettei lautanen mennyt rikki, tyttö kertoo.
Tyttö kertoo, miten Anneli pakotti hänen veljensä riisumaan vaatteet ja laittoi tämän tapapihalle talvella. Veli joutui tytön mukaan olemaan ulkona melko kauan ennen kuin hänet päästettiin sisälle.
Tyttö näyttää psykologille, miten äiti läpsi molemmin käsin hänen veljeään poskille.
– Ja sitten Anneli sanoi, että veljen pitäisi valehdella koulussa, että se on kaatunut pulkkamäessä, tyttö kertoo.
Psykologi kysyy, onko joku muu lyönyt tätä kuin Anneli. Tyttö kertoo, että isosisko on lyönyt häntä.
Kello 16.01
Tyttö videolla kertaa jälleen sitä, kun joutui juoksemaan metsään vähissä vaatteissa ja paljain jaloin syksyllä, kun oli lunta.
– Se sanoi, että hus sika metsään! ja sitten mä juoksin, tyttö kertoo.
Tyttö näyttää jalastaan kohdan, mihin sai haavan ja kertoo taas veren ottamisesta lasipurkkiin.
Jälleen tyttö puhuu äidistään ja isosiskostaan monikossa: "ne otti verta", "ne piirsi 666" ja "ne teki". Tyttö kertoo videolla, miten hänen äitinsä ja isosiskonsa viilsivät myös veljeä kerran käteen.
– Sitten ne laittoi siihen kolme kynttilää ja tappoi taas jonkun eläimen, tyttö kertoo.
Psykologi kysyy tytöltä, jäikö haavasta jokin jälki. Tyttö ei tiedä ja psykologi pyytää näyttämään. Tyttö riisuu kenkänsä ja sukkansa.
– Jossain täällä, hän osoittaa etusormellaan laajaa aluetta jalkapohjassaan.
Tyttö pukee sukan ja kengän takaisin jalkaansa. Tyttö ei osaa sanoa tarkasti, missä muut hänen sisaruksensa olivat tapahtumien aikaan.
Kello 15.53
Psykologi jatkaa videolla 9-vuotiaan tytön haastattelua perheessä tapahtuneista väitetyistä rikoksista. Tyttö kertoo vanhimman siskonsa sarjakuvapiirustuksista, joissa luki nuorimman sisaruksen tappamisesta.
Tyttö kertoo kirjekuoresta, jonka näki äitinsä pöydällä.
– Siinä luki Annelille... eiku äidille ja että kukaan muu ei saa katsoa tätä. Ja siellä oli pääkallon kuva, mutta tekstiä mä en nähnyt, tyttö kertoo.
Tyttö kertoo samanlaisesta kirjeestä, joka oli osoitettu hänen isosiskolleen ja siinäkin luki, ettei kukaan muu saa katsoa sitä. Tytön mukaan hänen pikkusiskonsa näki kirjeet myös.
Kello 15.45
Tyttö väittää isosiskonsa puhuneen Ulvilassa isän kuolemasta.
– Entä jos Jukka kuolee, se sanoi. Anneli sanoi, että se olisi just hyvä, tyttö kertoo.
Kello 15.42
Psykologi kertaa ääniä tytön kanssa ja kyselee tarkennuksia. Nyt tyttö tarkentaa kuulleensa, miten hänen vanhin siskonsa hiippailee.
Tyttö kertoo jotakin vanhimman siskonsa tekemisistä, mutta videon huonon äänenlaadun takia hänen sanoistaan on vaikea saada selvää. Tytön kertomukseen liittyy puukko.
– Sitten se piirsi kuvan. Siinä oli Jukka ja sen päässä oli puukko ja sen päästä valui veri. ja sitten siinä oli Anneli ja isosisko, tyttö kuvailee.
Tytön mukaan kuvan mies näytti Jukalta ja piirustuksessa luki Jukka. Tyttö sanoo, ettei osannut lukea tuolloin, mutta näki kirjaimet. Lisäksi isosisko oli kertonut piirustuksesta tytölle.
– Se piirsi sen ennen sitä murhayötä, tyttö väittää.
Tytön mukaan isosisko piirsi useita tällaisia kuvia.
Kello 15.32
Nyt oikeudessa katsotaan uutta videota. Jälleen nojatuolissa istuu sama 9-vuotias tyttö, joka on Auerin toiseksi nuorin lapsi.
Psykologi kertoo tytölle, että haastattelua seuraa toisessa huoneessa hänen työkaverinsa ja poliisi. Tyttö nyökkäilee.
Taas psykologi käy läpi haastattelun säännöt, joista tärkein on se, ettei valehdella saa. Tyttö nyökkää.
Tyttö kertoo kuulleensa Turun Halisten kodissa, miten isosisko sanoi äidille, että "hyvä, kun heitit niitä lautasia".
– Sitten se se sanos myös, että ne oli käyttänyt Jukan paitoja. Ne ei sanonut miksi, tyttö kertoo.
– Sitten ne tuli iloiseksi siitä, että ne murhas Jukan.
Tytön mukaan äiti ja isosisko olivat sanoneet, että isän murhaaminen oli hauskaa. Tyttö kertoo katsoneensa ovenraosta, kun äiti ja sisko puhuivat asiasta Annelin huoneessa.
Tyttö palaa aiempiin tapahtumiin, joissa häneltä oli otettu verta purkkiin.
Tyttö käyttää äidistään ja siskostaan jatkuvasti ilmaisua "ne" erottelematta oma-aloitteisesti sitä, kummasta oli kyse. Psykologi sanoo, että tyttö oli vasta 5-vuotias hänen isänsä kuollessa ja toteaa, että tytön voi olla vaikea muistaa asioita niin pitkän aikaa sitten.
Psykologi pyytää tyttöä kertomaan uudestaan isänsä murhayöstä. Tyttö toistaa täsmälleen samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla äänet, jotka kuuli. Kolahdukset, tömähdykset, juoksuaskeleet, sipsutukset ja viuhunat.
Tyttö näyttää viuhkeen kuuluneen huitomisesta ja näyttää tilannetta eleellä, kuin joku pitäisi veitsestä kiinni.
Kello 15.18
Tauko on ohi, oikeudenkäynti jatkuu.
Kello 15.06
Nyt videohaastattelussa pidetään lyhyt tauko. Psykologi kertoo poistuvansa hetkeksi.
Oikeussalissa siirrytään katsomaan tauon jälkeistä nauhaa. Psykologi kysyy, mitä tyttö on jutellut veljensä kanssa näistä asioista. Tyttö kertoo jutelleensa jotakin veljensä kanssa.
Nyt ensimmäinen videoitu haastattelu loppuu. Psykologi kertoo tytölle, että haastattelu jatkuisi myöhemmin.
Oikeus pitää lyhyen tauon.
Kello 15.00
Tyttö kertoo, miten hänen äitinsä ja isosiskonsa piirsivät murhatun isän tuhkalla numerot 666 paperille.
Tyttö kertoo, miten hänen äitinsä ja isosiskonsa laittoi hänet ohuissa vaatteissa ulos ja käski mennä metsään. Tyttö kertoo loukanneensa jalkansa ulkona. Kun hän pääsi takaisin sisälle, tytön mukaan häneltä otettiin verta purkkiin.
– Ja sitten se piirsi sillä 666, tyttö kertoo.
Hän kertoo nähneensä äitinsä ja isosiskonsa viimeksi äitienpäivänä.
– Anneli on sanonut, että mä en saisi koskaan kertoa näitä asioita. Ja sitten se on joskus tehnyt mulle letit, nostanut niistä ja lyönyt mua nenään, tyttö kertoo.
– Ja sitten mä otin paperin ja pyyhin sitä ja ne otti sen paperin ja otti siitä sitä verta.
Tyttö kertoo, miten hänen käskettiin varastaa luumuja. Kun hän oli tehnyt työtä käskettyä, häntä toruttiin ja silti "se söi ne luumut".
Tytön kertomus poukkoilee, eikä siitä saa selvää, tarkoittaako hän äitiään vai isosiskoaan.
Kello 14.50
Tyttö palaa isänsä murhayön tapahtumiin ja siihen, mitä hän kuuli äitinsä ja isosiskonsa puhuvan tapahtumista. Tyttö kertoo kuulleensa puukolla lyömisestä, Jukan raahaamisesta ja vasaralla lyömisestä.
Hän alkaa kertoa myös, mitä itse kuuli murhayönä. Hän kertaa aiemmin kertomansa ja kertoo kuulleensa myös vesihanan äänen sekä raahaamisen ääniä. Hän kertoo kuulleensa samaan aikaan juoksuaskelia ja sipsutusta.
– Myös veljeni kuunteli, meillä oli seinässä korvat, tyttö kertoo.
Tyttö kertoo olleensa veljensä kanssa oven vieressä kuuntelemassa.
Tyttö palaa videolla siihen, mitä on kuullut äitinsä ja siskonsa juttelevan keskenään. Hän kertaa jälleen sitä, miten toinen heistä haki keittiöstä veitsen ja toinen haki vasaran.
Kello 14.43
Tyttö kuvailee tarkasti, minkälaisen kaviollisen pirun hänen verellään piirrettiin. Tyttö arvioi, että tilanne kesti vartin.
– Veli näki, kun mua viillettiin, tyttö sanoo.
Tyttö kertoo, että äiti ja isosisko viilsivät myös kissoja ja muita eläimiä, kuten undulaatteja.
– Sitten ne on sanoneet mulle, että kun ne laittaa ne helvetin tulet, että ne palvoo saatanaa.
Tytön mukaan tilanteita näki hänen lisäkseen veli, nuorin sisko harvemmin. Tyttö kertoo, miten hänen vanhin siskonsa yritti tökkiä häntä linkkuveitsellä silmiin.
psykologi kysyy, miten usein viiltelyä tapahtui.
– Varmaan jotain kymmenen tai jotain sellaista, tyttö vastaa.
Tyttö tarkentaa, että X-kirjaimen viiltäminen ei ollut ensimmäinen viiltelykerta. Viiltelyissä olivat aina mukana sekä Anneli että isosisko.
Kello 14.38
Tyttö videolla jatkaa kauheuksien kuvailua psykologille videolla.
– Sitten kun se oli ostanut eläinkaupasta sen hiiren, niin se tappois sen. Ne otti sen pään pois siltä, tyttö kertoo ja näyttää sormillaan, minkä kokoinen hiiri oli.
Tytön mukaan paikalla oli tapahtumien aikaan vanhin sisaruksista ja jonkin aikaa myös veli. Tytön mukaan veli näki hiiren tappamisen.
Tytön mukaan Anneli puhui uhraamisesta. Tyttö alkaa selittää videolla, miten äiti ja vanhin sisko ovat monta kertaa tappaneet eläimiä.
Äkisti hän ponkaisee ylös tuolista, vetää paitansa olkapäästä alaspäin ja näyttää X-kirjaimen muotoista jälkeä olkapäässään.
– Ne teki sen sen vuoksi, ettei ne saanut uhrattua sitä kissaa, koska mä olin vapauttanut sen. Se kissa oli juossut metsään pakoon ja mä otin sen kiinni ja sain sitä hätistettyä sinne, tyttö kertoo.
Tyttö näyttää videolla, miten äiti piti häntä kiinni ja vanhin sisko viilsi häntä linkkuveitsellä olkapäähän. Tytön mukaan myös hänen haavastaan otetulla verellä piirrettiin pirunkuva.
Kello 14.31
Tyttö kertoo videolla, että hänen äitinsä on kertonut murhanneensa vanhimman sisaruksen kanssa perheenisän. Tyttö kuvailee, miten hänen äitinsä on kertonut, miten kumpikin löi isää puukolla.
– Ja sitten Anneli on kertonut, että se oli kerran ennen murhaa lyönyt Jukkaa naamaan, tyttö sanoo.
Tyttö kertoo, miten hänen äitinsä otti isän verta purkkiin.
– Anneli itse kertoi. Mä oon nähnyt sen purkin, se oli sellainen lasinen purkki, jossa oli kullanvärinen purkki. Siellä oli punaista verta. Sitten se otti sitä sormeen ja piirsi sillä paperille 666, tyttö kertoo.
Puhuessaan tyttö nousee pystympään istumaan ja katsoo suoraan psykologia kasvoihin.
– Sitten siinä oli kolme tuikkua pöydällä, niin Anneli sanoi, että ne on helvetin tulet, tyttö sanoo.
Kello 14.24
Tyttö kertoo asuvansa sijaisvanhempiensa ja kahden sisaruksensa ja lemmikkipapukaijan kanssa.
Psykologi kysyy, tietääkö tyttö, miksi hän on saapunut juttelemaan.
– Koska mä haluun kertoa asioita. Mä heräsin, kun lasinsirpaleiden ääniä kuului, tyttö sanoo ja tarkentaa puhuvansa "murhayöstä".
Tyttö kertoo kuulleensa kolahduksia, tömähdyksiä ja "Jukan rääkäisyn".
– Ja sitten mä kuulin sellaista viuh viuh viuh, tyttö kertoo ja näyttää kädellään viuhtomista.
Tyttö sanoo, että viuhke kuului ikään kuin metallista.
– Sitten kuului sellainen sipsutus keittiöön, sellainen hiippailu. Ja sit kuulus sellainen kuin joku olis ottanut veitsen pöydältä, tyttö kuvailee.
– Mä en tiedä, missä Jukka oli. Mutta Anneli on kertonut, että ne oli raahannut sitä isosiskon kanssa vähän.
Kello 14.17
Psykologi pyytää tyttöä kertomaan jotakin itsestään. Tyttö kertoo ikänsä ja sen, missä hän asuu. Hän kertoo, että hänellä on kavereina koulukavereita ja naapureita.
Tyttö heiluttelee jalkojaan ja pyörittelee peukaloitaan yhteen.
Tyttö ja psykologi puhuvat hetken tytön koulunkäynnistä. Tyttö kertoo, että hänen luokallaan on 19 oppilasta. Tyttö kertoo opettajastaan ja luokkaretkestä.
Tyttö kertoo käyvänsä koulua mielellään. Hän kertoo pitävänsä uskonnosta, matematiikasta ja kuvaamataidosta. Pian alkavalla kolmannella luokalla hän odottaa englannin opetuksen alkamista.
Kello 14.12
Video on kuvattu elokuussa 2011.
Nojatuoliin asettuu nuori 9-vuotias tyttö. Hän istuu syvällä nojatuolissa, eivätkä hänen jalkansa yletä lattiaan. Lapsella on vaaleanruskeat pitkät hiukset ja katsoo vastapäätä istuvaa naispuolista oikeuspsykologia.
Psykologi kertoo videolla tytölle, että huoneessa pitää puhua totta. Psykologi kertoo, että tyttö saa kertoa vain sellaisia asioita, mitä on itse nähnyt ja kuullut. Myös kuulemistaan keskusteluista saa kertoa.
– Joo, tyttö vastaa pienellä äänellä.
Psykologi tekee lapsen kanssa muutaman harjoitteen siitä, mikä on totta ja mikä ei. Psykologi painottaa, että jos tyttö ei ymmärrä jotakin tai ei tiedä vastausta, hän voi kertoa sen. samoin tyttö voi kertoa, jos psykologi sanoo jotakin väärin.
Kello 14.07
Nyt oikeus ryhtyy katsomaan oikeuspsykologian ammattilaisten kuvaamia videoita, joissa Auerin toiseksi nuorinta tytärtä haastatellaan liittyen perheen tapahtumiin.
Huone videolla on paljolti samanlainen kuin se huone, jossa Auerin nuorinta tytärtä haastateltiin samasta teemasta. Nuorimman tyttären haastattelut katsottiin oikeudessa viime viikolla.
Kello 14.04
Oikeus päättää kuulla lapsia aikoinaan haastatelleita oikeuspsykologeja syyttäjän todistajina.
Puolustuksen asiantuntijaa liittyen vieraannuttamiseen oikeus päättää kuulla todistajana, ei asiantuntijana. Kahta muuta puolustuksen asiantuntijaa liittyen luotettavuuslausuntoihin heitä kohdellaan asiantuntijoina.
Kyse on oikeusteknisistä asioista.
Kello 13.58
Oikeus pohtii parhaillaan sitä, ovatko puolustuksen tietyt asiantuntijat esteellisiä kuultaviksi asiantuntijoina täällä oikeudessa vai kuullaanko heitä todistajina.
Kello 13.47
Lounastunti päättyi. Oikeudenkäynti jatkuu.
Kello 12.40
Auerin toiseksi nuorimman tyttären kuuleminen on päättynyt. Oikeus päättää, ettei tytön tarvitse olla paikalla, kun oikeus alkaa katsoa videoita, joissa oikeuspsykologi haastattelee häntä lapsena nyt käsiteltävistä rikoksista.
Oikeus vetäytyy nyt lounastunnille.
Kello 12.38
Syyttäjä aikoo nyt viitata esitutkintapöytäkirjaan.
Syyttäjä nostaa esiin tytön kertoman lapsena, jossa tämä kertoo halunneensa näyttää aikoinaan sijaisäidilleen vyön jäljet. Tyttö on kertonut lisätutkinnassa myöhemmin, ettei vyöllä lyömistä ole ikinä tapahtunut, mutta hän muistaa osan keskustelusta.
Syyttäjän mukaan lapset eivät olleet vielä sijoitettuna sijaisvanhemmille. Tyttö on kuitenkin kertonut, että hän koki, että hänen oli pakko keksiä jotakin sanottavaa.
– Niin kun sijaisäiti väitti, että näin on tapahtunut, koin, että mun oli pakko myötäillä, että olisin ollut kertomassa hänelle jostain vyöllä lyömisestä, tyttö vastaa syyttäjälle.
Syyttäjä tivaa tytöltä tämän intiimialueiden oireista. Tyttö sanoo, ettei muista, onko hänellä ollut niitä.
Syyttäjä kysyy, miksi tyttö on kertonut poliisille, ettei muista, miten sepitetyt tarinat syntyivät ja täällä oikeussalissa hän muistaa.
– No mä oon käynyt läpi näitä tapahtumia ja muistellut enemmän kaikkea, tyttö vastaa.
Kello 12.26
Gummerus kysyy tytöltä, palasivatko sijaisvanhemmat rikostapahtumiin sen jälkeen, kun heitä oli kuultu viranomaisten taholta.
– Ei. Niistä ei enää puhuttu paitsi se, mitä me sisarukset keskustelimme niistä keskenämme, tyttö vastaa.
Tyttö sanoo, ettei nähnyt isoisäänsä ennen kuin tämä kuoli.
Kello 12.24
Auerin puolustaja Markku Fredman kysyy tytöltä, oliko tällä ketään muita ihmisiä kuin sijaisäiti, jolle tämä olisi voinut kertoa tuntemuksistaan vaihtoaikana.
– Ei ollut ketään muuta. Emme tavanneet enää koskaan, kun tulin vaihdosta takaisin, tyttö kertoo.
Tyttö kertoo olevansa nykyisin yhteydessä isovanhempiinsa. Mummi on sairaalassa, eikä tytön mukaan kykene enää puhumaan kokonaisilla lauseilla.
Nyt Kukan puolustaja Kaarle Gummerus jatkaa kyselyä. Gummerus kysyy tytöltä, kertoiko hän vaihdosta tultuaan sosiaalityöntekijöitä tavatessaan itse lapsuuden aikaisista rikoksista vai kysyttiinkö niitä häneltä.
– En tiedä, en muista, tyttö vastaa.
Gummerus ottaa sosiaalityöntekijöiden myöhemmistä papereista löytyvän kirjauksen siitä, miten tyttö on pikkusiskonsa kanssa löytynyt itkettyneen näköisenä lastenkodin huoneesta. Tytöt ovat kertoneet ohjaajalle, että tytöt olivat puhuneet "elämän mittaisesta murheesta".
– En muista, tyttö vastaa.
Gummerus nostaa esiin toisen asiakirjan, jossa ohjaaja on kirjannut kertoneensa tytölle, että tekee rikosilmoituksen sijaisvanhemmista liittyen lasten sijaisperheessä kokemaan kaltoinkohteluun. Tytöt suhtautuivat tuolloin asiaan varautuneesti ja kertoivat, etteivät tahdo sijaisvanhemmilleen mitään pahaa, eivätkä luota poliiseihin.
– Ajattelin, että ne oli kuitenkin lopettaneet työnsä tän takia. En halunnut heille mitään pahaa. Poliisiin en luota esimerkiksi sen takia, mitä äidille on käynyt, tyttö sanoo.
Kello 12.13
Syyttäjä jatkaa tytön kuulemista. Tyttö kertoo syyttäjän pyynnöstä, että on saanut äidiltään Turun Halisissa asuessaan kaksi kertaa tukkapöllyä.
– Nämä olivat ainoat kerrat, kun muhun on kohdistettu kuritusväkivaltaa kotona, tyttö kertoo.
Hän kertoo myös veljeensä kohdistuneesta läpsimisestä.
Syyttäjää pyytää tyttöä kertomaan, minkälaista elämä Turun Halisissa oli. Tyttö kertoo, että äiti oli kotona ja hän itse kävi aluksi esikoulua ja aloitti sitten ensimmäisen luokan. Muutoin lapset leikkivät paljon pihalla kavereiden kanssa.
Syyttäjä kysyy tytöltä siitä, miksei tämä uskaltanut puhua sosiaalityöntekijöille halustaan muuttaa pois, vaikka oli ilmaissut halunsa sijaisvanhemmille.
– Eniten mä pelkäsin sitä, etten saisi enää ikinä nähdä sisaruksiani, tyttö vastaa.
Tyttö kertoo, että sijaisvanhemmilla oli erilaisia saatanaan liittyviä uskomuksia. Sijaisisä käyttö uskonnollista kieltä puhuessaan saatanasta.
– Hän kutsui meitä saatanan sikiöiksi, tyttö sanoo.
Kello 12.03
Syyttäjä jatkaa Auerin toiseksi nuorimman tyttären kuulemista. Hän lukee paperia, joka on tehty tytön ja sosiaalityöntekijän tapaamisesta.
Asiakirjan mukaan tyttö on luottanut sijaisäitiinsä, mutta sijaisisän kanssa välit olivat olleet haastavat.
– Tossa haastattelussa mä en halunnut avautua, tyttö vastaa nyt syyttäjän kysymyksiin.
Asiakirjan mukaan sijaisperhe on halunnut suojella lapsia muiden muassa medialta. Syyttäjä kysyy asiasta tytöltä.
– Jos näin oli, se oli aika kohtuutonta, tyttö vastaa.
Samassa tapaamisessa tyttö on kertonut kohdanneensa traumaattisen tapahtuman uudestaan. Tyttö kertoi tapaamisessa myös väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
– Mä en ollut silloin vielä valmis kertomaan totuutta. En pystynyt tekemään sitä ennen kuin olin jutellut siitä kahden sisarukseni kanssa, tyttö vastaa.
Syyttäjä kysyy tytöltä, oliko isosiskon ja äidin palaamisella hänen elämäänsä yhteyttä siihen, että hän ryhtyi kertomaan eri tavalla lapsuuden aikaisista tapahtumista.
– Varmaan silloin tajusin, kuinka kamala asia se oli ja kuinka pahasti pilattiin äidin ja Jensin elämä, tyttö kertoo.
Syyttäjä toteaa, että veli otti yhteyttä Fredmaniin paljon siskojaan myöhemmin. Syyttäjä kysyy, onko tällä käsitystä, miksi näin.
Tyttö luettelee veljensä haasteita.
– Hänellä oli silloin niin paljon muuta, ei tämä asia ollut päällimmäisenä. Ja häntä hävetti kauheasti, hän sanoi itse niin.
Syyttäjä kysyy, pitääkö tyttö yhteyttä äitiinsä säännöllisesti.
– Joo, silloin tällöin. Vaihtelee, mutta vähintään kerran kuussa. Jensiin en ole ollut yhteydessä lapsuuden jälkeen, tyttö kertoo.
Syyttäjä kysyy, onko tyttö matkustellut äitinsä kanssa.
– Silloin kun menin Espanjaan yksin, niin äiti ja nuorin siskoni tulivat hakemaan mua sieltä, tyttö kertoo.
Hän kertoo myös toisesta äitinsä kanssa Espanjaan tekemästään reissusta.
Kello 11.47
Oikeudenkäynti jatkuu.
Kello 11.36
Oikeus pitää nyt lyhyen tauon.
Kello 11.35
Tyttö kertoo syyttäjälle, että alkoi vaihdossa ollessaan miettiä kaikkea tapahtunutta.
– Ajattelin, etten halua elää valheessa koko elämääni. Mutta tämä oli vaikea asia, koska olimme sopineet sisarustemme kanssa, ettemme koskaan kerro totuutta asiasta, tyttö kertoo.
Syyttäjä kyselee tytöltä sosiaalityöntekijän kanssa käydystä keskustelusta sen jälkeen, kun tyttö palasi vaihdosta.
Kello 11.32
Syyttäjä jatkaa kirjeiden lukemista. Niissä sijaisäiti ehdottaa erilaisia keinoja purkaa ahdistusta ja lohduttelee tyttöä.
Auerin toiseksi nuorin tytär istuu todistajan paikalla oikeussalissa ja kuuntelee syyttäjän lukua tuijottaen eteenpäin. Nyt kirjeiden lukeminen loppuu.
Syyttäjän mukaan tytön ja sijaisäidin viesteistä välittyy lämpö ja läheisyys.
– Niin, hän oli tärkeä mulle, kun olin vaihdossa. Mulla oli ikävä sijaisäitiä, koska hän osaisi olla mulle ystävällinen. Mutta kun saavuin Suomeen, sijaisvanhemmat eivät tulleet katsomaan mua. Jos sijaisäitini olisi välittänyt musta tosi paljon, hän olisi varmaan tullut minua vastaan lentokentälle, tyttö kertoo.
– Mä en luottanut häneen millään tasolla, mutta oli kiva viestitellä hänen kanssaan. Mulla ei ollut ketään muita tuttuja elämässä, mä olin kiintynyt häneen, enkä halunnut päästää irti.
Tyttö kertoo, että sijaisäiti laittoi hänelle viestiä seuraavan kerran parin kuukauden kuluttua heinäkuussa. Tähän tyttö ei vastannut koskaan. Seuraava viesti tuli sijaisäidiltä seuraavana ystävänpäivänä.
– Yhtäkkiä, tyttö sanoo.
Kello 11.25
Syyttäjän kysymykset jatkuvat. Tyttö vastaa lääkärintarkastuksia koskeviin kysymyksiin, ettei muista niistä paljon mitään.
– Muistan, että mun alapäätä tutkittiin siellä ja kyseltiin kaikenlaista. Mun alapäästä ei ole löytynyt siellä vammoja, koska alapäässäni ei ole mitään vammoja, tyttö sanoo.
Syyttäjän pyynnöstä tyttö kertoo viestitelleensä sijaisäidin kanssa vaihdossa ollessaan. Tyttö lähti vaihtoon tammikuun lopussa 2019 ja palasi sieltä saman vuoden toukokuussa.
Syyttäjä lukee sijaisäidin ja tytön välisiä viestejä. Kirje päättyy sanoihin "rakastamme sinua".
Tyttö on vastannut viestiin pitkästi ja kertonut kovasta koti-ikävästään.
– Haluan vain tulla takaisin sinne, tyttö on kirjoittanut tuolloin.
Tyttö on valitellut sitä, että joutuu tutustumaan uusiin ihmisiin. Kirjeessään tyttö on kertonut saaneensa paniikkikohtauksen vaihtoperheen koiran käytöksen takia. Tyttö kertoo myös käyvänsä läpi sisäistä draamaa, koska on kertonut Suomessa asuvalle ihastukselleen tunteistaan.
Tyttö päättää viestinsä sanoihin "olette rakkaita". Tyttö kertoo seuraavissa kirjeissä ahdistuksestaan ja paniikkikohtauksista, jotka johtuvat kirjeiden mukaan koulusta. Tyttö kertoo myös, että pois muutto pois sijaisperheestä vaikuttaa hänen mielialaansa.
Kun sijaisäiti vastailee tytölle, viestit päättyvät sydämiin. Myös tytön kirjeet päättyvät sydämiin. Kirjeiden perusteella osapuolten välit vaikuttavat lämpimiltä ja läheisiltä.
Kello 11.07
Syyttäjä kysyy tytöltä, sanoiko tyttö, että tarinat seksuaalisista asioista syntyivät sen jälkeen, kun lapset olivat käyneet jo oikeuspsykologilla isänsä murhaan liittyen.
– En muista mitään aikoja, mutta muistan, että näin se tapahtui, tyttö vastaa.
Syyttäjä kysyy, että miten Kukka tuli niin vahvasti mukaan kertomuksiin. Tyttö ei muista.
Syyttäjä kysyy, että miksi tyttö kertoi "kivaksi" kuvailemastaan Jensistä tällaisia asioita.
– Mun mielestä on oudompaa, että mä olen väittänyt äidistä sellaisia asioita, äiti on kuitenkin mun äiti. En mä halunnut kertoa kenestäkään tällaisia asioita, muta painostettiin niihin, tyttö kertoo.
Syyttäjä kysyy, miksi sijaisvanhemmat olisivat halunneet heidän keksivän tällaisia tarinoita.
– Mä aloin myöhemmin ajattelemaan, että heillä on joku persoonallisuushäiriö ja siksi he käyttäytyvät näin. Ja ehkä saavat siitä jotakin, esimerkiksi rahaa, tyttö sanoo.
– Lapsena mä en ajatellut mitään. Se rahamotiivi tuli siitä, kun kaverit kertoivat ehkä joskus seiskaluokalla, että sijaisvanhemmat saavat meistä rahaa saman verran kuin hyväpalkkaisesta työstä saadaan.
Kello 11.01
Syyttäjä jatkaa kyselyä. Tyttö kertoo pyydettäessä, että kertoi viiltelyihin liittyvistä asioista veneretkellä ja seksuaalirikoksista hotellissa.
– Näistä puhuttiin myös mökillä ja kotona, tyttö sanoo.
– Oltiin ekalla kerralla sisarukset samassa tilassa, kun sijaisisä alkoi kysellä, että onko meitä koskettu alapäästä. Molemmat sijaisvanhemmat olivat paikalla.
Tyttö kertoo vastanneensa ensin kieltävästi kysymyksiin.
– Mutta sitten sijaisvanhemmat alkoivat kysellä yksityiskohtaisemmin, että onko tällaista tapahtunut. Sijaisvanhemmat olivat, että alkakaa nyt muistaa. Sitten mä sanoin, että mua on tökitty jollain erilaisilla asioilla, tyttö kertoo.
– Mulle ehdotettiin, että mua olisi kosketeltu alapäästä. Sitten mä keksin, että oltaisiin tökitty erilaisilla esineillä. Osan keksin päästäni ja yhdistin siihen, mitä sijaisvanhemmat olivat sanoneet.
Tyttö kertoo, että muut kertomukset syntyivät "samanlaisessa painostuksessa".
– Mä en tiennyt mitään seksuaalisista asioista. Mä kerroin vaan sitä, mitä sijaisvanhemmat kyselivät.
Syyttäjä tiukkaa tytöltä, että miten tyttö keksi 9-vuotiaana seksuaalisia asioita.
– Mä en ole keksinyt seksuaalisia asioita vaan millä mua on tökitty. Sijaisvanhemmiltani sain ehdotuksia. Mä en ole itse keksinyt mitään seksuaalisia juttuja, koska mä en ole tiennyt niistä, ne kaikki ovat tulleet sijaisvanhemmilta.
Tytön mukaan pikkusisko ja isoveli alkoivat myötäillä tarinoita. Syyttäjä kysyy, mitä mökillä puhuttiin ja miten se tapahtui.
– Niitä samoja valheita.
Kello 10.52
Nyt on syyttäjän vuoro kysellä tytöltä. Tämä vastaa syyttäjälle muistavansa aika hyvin aikaa, jolloin perhe asui Turun Halisissa.
Tyttö ei muista, miten kauan hänen äitinsä seurusteli Jens Kukan kanssa.
– Ehkä jotain kuukausia. Muistan, että käytiin kerran Jensin luona jossain kerrostalossa. En ole ihan varma, että tapasinko Jensin lapsia, tyttö kertoo.
Tyttö muistaa, että Jensin jälkeen hänen äitinsä seurusteli muutamia kuukausia (peitepoliisi) "Sepon" kanssa.
– Ajattelin siitäkin, että se oli ihan kiva.
Tyttö muistaa olleensa 8-vuotias, kun sisarukset muuttivat sijaisvanhempien luokse.
– Aluksi säännöt eivät olleet niin tiukkoja, mutta isosiskon lähdön jälkeen ja venereissun jälkeen säännöt alkoivat tiukentua, tyttö kertoo.
Tytön mukaan isosisko alkoi ajatella, ettei sijaisperheessä ollut kaikki "normaalisti". Myös sijaisvanhemmat ilmaisivat tytön mukaan useita kertoja, että isosisko on vaikea.
Syyttäjä tiukkaa tytöltä, miksi tämä ei muista niistä perheterapiakäynneistä, joissa isosisko oli mukana. Tyttö ei osaa vastata, hän kertoo, että hän oli lapsi tuolloin ja jotkut asiat hän muistaa paremmin kuin toiset.
Kello 10.44
Nyt on Jens Kukan puolustajan Kaarle Gummeruksen vuoro kuulustella tyttöä.
Tyttö kertoo, että hän muistaa, miltä Jens Kukka näytti.
– Hän oli enemmän puhelias. Ja kiva ja sosiaalinen, tyttö kertoo.
– Muistaakseni hän tuli kertomuksiimme sijaisisältämme. Meiltä kysyttiin hänestä. Seposta (peitepoliisi) meiltä ei kysytty.
Gummerus kysyy, miten sijaisvanhempien säännöt syntyivät.
– He päättivät ne itse. Joskus perustelivat ja joskus eivät. Esimerkiksi nukkumaanmenoaikaa perusteltiin siitä, että meillä kesti iltatoimet liian kauan. Kotiintuloajat vain ilmoitettiin.
Tyttö kertoo, etteivät lapset pyytäneet koskaan kotiavainta.
– Meille tehtiin selväksi, ettei se ollut meidän koti. Pystyimme arvaamaan, ettei niitä saataisi. Eihän me saatu ikinä olla yksin kotona.
Kello 10.38
Palattuaan Suomeen, tyttö kertoi halunneensa tavata vanhimman siskonsa ja äitinsä. Hän kertoi siitä psykologille tai sosiaaliohjaajalle.
– Sitten isosiskoltani tuli viesti sosiaalityöntekijälleni. Aloin seuraamaan isosiskoani sosiaalisessa mediassa ja sitten hän laittoi minulle viestiä, Tyttö kertoo.
– Oli ihanaa kohdata hänet. Siinä oli paljon erilaisia tunteita ja haikeutta siitä, ettei oltu nähty niin pitkiin aikoihin.
Heinäkuussa 2019 tyttö laittoi äidilleen Anneli Auerille viestiä.
– Kerroin, että haluan tosi paljon nähdä hänet ja olen ajatellut häntä joka päivä. Ehkä kuukausi tämän jälkeen tapasimme, se oli ihanaa ja liikuttavaa, tyttö kertoo.
– Mä pelkäsin tosi paljon, että äiti syyttää meitä. Mutta sitten äiti ymmärsikin, että olemme olleet lapsia, tyttö sanoo ja kyyneleet kohoavat hänen silmiinsä.
Tyttö kertoo, että puhui vähän äitinsä kanssa tuomion purusta, mutta ei paljoa. Tyttö kertoo, etteivät hänen sisaruksensa olleet heti valmiita perumaan virallisesti puheitaan lapsuuden tapahtumista.
Jossain vaiheessa Auer antoi tyttärelleen asianajajansa yhteystiedot, jos tämä haluaisi olla yhteydessä häneen.
– Siitä meni sitten aika kauan, kun otin yhteyttä. Ilmeisesti pikkusiskoni ja isoveljeni ovat ottaneet myös yhteyttä. Kyllä siinä hetki kesti, että he olivat valmiita siihen, tyttö kertoo.
– Varsinkin veljeäni hävetti tosi paljon. Minua ei ole kukaan painostanut olemaan aktiivinen tässä asiassa. Enkä ole saanut mitään palkintoa tai etua edistäessäni tätä asiaa.
Tyttö sanoo toivovansa, että oikeus antaa tässä asiassa oikean päätöksen.
– Että syytteet kaatuvat. En ole joutunut minkään rikosten uhriksi.
Kello 10.28
Tyttö kertoo, ettei ole ikinä havainnut arpia kehollaan. Hän kertoo, että sai tietää myöhemmin, että äiti ja tämän ex-miesystävä ovat saaneet tuomion lasten kertomusten perusteella.
Oikeuspsykologisten kuulemisten jälkeen yhteys äitiin, vanhimpaan siskoon ja muihin sukulaisiin katkesi.
– Sijaisvanhempien mielestä mummi ja vaari olivat äidin ja isosiskon puolella, tyttö vastaa kysymykseen, että miksi sijaisvanhemmat eivät antaneet heidän enää tavata isovanhempiaan.
Tyttö kuvailee kolmen nuorimman sisaruksen keskinäistä suhdetta hyväksi sijaisperheessä. Sijaisvanhempiin suhde oli huono.
– Koska aina tehtiin jotain väärin.
Jossain vaiheessa tyttö alkoi haluta muuttaa pois sijaisperheestä. Hän ei uskaltanut kuitenkaan kertoa siitä ensin sosiaaliviranomaisille, koska pelkäsi sijaisvanhempiaan.
– Ekana lähti nuorin siskoni lähti pois. Olin lähdössä vaihtoon, ja meillä oli huoli siitä, miten voisimme pitää yhteyttä keskenämme. Siskoni sai sosiaaliviranomaisten edessä raivokohtauksen siitä, ettei hänellä ollut puhelinta ja sitten sijaisvanhempani väittivät, että olivat juuri ostaneet hänelle uuden puhelimen. Mutta sitten puhelin otettiin kuitenkin häneltä heti pois, tyttö kertoo.
Toiseksi vanhin sisaruksista oli tuolloin armeijassa.
Välikohtaus johti siihen, että myös nyt kuultava tyttö muutti pois sijaisperheestä. Vaihdossa ollessaan hän pääsi tavallisiin perheolosuhteisiin.
– Olin silloin 17-vuotias ja olin ensimmäistä kertaa yksin kotona. Se oli tosi jännittävää, että oli sellainen vapaus, mutta en tiennyt, mitä tehdä sillä. Aloin miettiä tosi paljon sitä, millaista oli ollut elää sijaisvanhempien luona, tyttö kertoo.
Vaihto päättyi kesken.
– Mulla oli tosi pahaa sosiaalista ahdistusta, paniikkikohtauksia ja tosi ikävä nuorinta siskoani, tyttö kertoo.
Sisarukset näkivät muutaman kerran sijaisvanhempiaan, sitten välit näihin katkesivat.
Kello 10.15
Oikeuspsykologien kuulemisen jälkeen elämä jatkui sijaisperheessä.
– Mutta siellä oli edelleen pelottava ilmapiiri ja vuosien varrella säännöt tiukkenivat, tytär kertoo.
– En kuvitellut, että niistä tarinoista seuraisi mitään, koska ne eivät olleet totta. Se oli suuri järkytys, mitä kertomuksista seurasi.
Tyttö kertoo keskustelleensa näistä tuntemuksistaan kahdelle kaverilleen.
– Sisarusten kanssa me ei uskallettu pariin vuoteen keskustella siitä keskenämme. Puhuimme myöhemmin kolmistaan näistä. Sovimme, ettemme voi ikinä paljastaa sitä, että olemme valehdelleet, tyttö kertoo.
Kello 10.11
Tyttären mukaan äidin väitettyyn saatananpalvontaan liittyvät yksityiskohdat tulivat sijaisvanhemmilta. Samoin monet murhaan liittyvät yksityiskohdat.
– isosiskoni on ollut aina tosi eläinrakas, siksi hän on pienestä pitäen hoitanut kissoja, tyttö kertoo.
Hän muistaa tilanteen, jossa osoitti paikkoja, joihin eläimet on haudattu.
– En siinäkään vaiheessa uskaltanut kertoa, että se on valetta.
Tyttö sanoo, ettei pikkusiskon aiemmin kertomissa "kuolinjuhlissa" ollut mitään todellisuuspohjaa.
– Meille kerrottiin niitä yksityiskohtia ja käytettiin myös omaa mielikuvitusta kertoessamme asiasta.
Veneretken jälkeen sijaisvanhemmat veivät lapsia eri hotelleihin "turvallisuussyistä".
– Jotain sellaista sijaisvanhemmat selittivät, ettei äiti ja isosisko tulisi tappamaan meitä. Siellä kehitettiin nämä väkivalta- ja seksuaalirikostarinat, tytär kertoo.
– Sijaisvanhemmat kysyivät niistä meiltä, että onko tällaista tapahtunut. Kysyttiin moneen kertaan ja eri tavoilla, onko meitä koskettu alapäästä ja muuta. Ja piti alkaa kertoa asioista, että ei suututtu, tytär muistelee.
Tytär koki, ettei sijaisvanhemmille taaskaan kelvannut vastaukseksi se, ettei lapsille olisi tapahtunut mitään. Sitten lapset joutuivat oikeuspsykologien haastatteluihin.
– Mä muistan, että ennen niihin kuulemisiin menoa piti muistella tosi tarkkaan sijaisvanhempien kanssa sitä, mitä oltiin aiemmin sanottu ja kertoa se sama, tytär kertoo.
– En ole missään vaiheessa joutunut väkivallan tai seksuaaliväkivallan kohteeksi. Muistaisin, jos olisin joutunut ja muista, että olen valehdellut näistä. Se oli kamalaa, mutta oli pakko. Uhkana oli Sijaisvanhemmat, niiden raivo ja rangaistukset.
Kello 10.00
Veneellä sijaisvanhemmat alkoivat syytellä lapsista nuorinta, että tämä olisi "tärvellyt" venettä.
– Levittänyt kakkaa ympäriinsä ja viillellyt paikkoja. Rangaistukseksi hänelle syötettiin pelkkää nuudelia ja kaurapuuroa, tyttö kertoo.
Tyttären mukaan nuorin sisko oli lopulta tunnustanut teot, vaikkei ollut tehdä niitä. Sitten pienimmältä siskolta oli ryhdytty kyselemään myös murhayöstä, kunnes pikkusisko sanoi, että näki, kun äiti tappoi isin,
Tämän jälkeen nuorimman siskon rangaistus loppui.
– Häntä kiitettiin siitä, että hän oli rehellinen, tytär kuvailee.
Tytön mukaan sijaisvanhemmat uskoivat heti, että nuorin sisko oli nähnyt murhan.
– Tämän jälkeen he alkoivat miettiä, mitä kaikkea muuta tämä on nähnyt. Sitten alkoi muutkin jutut, yksi asia, mitä muitan, että multa kyseltiin, onko mua viillelty, tytär kertoo.
Sijaisvanhemmat väittivät tytölle, että hänen isoveljensä olisi kertonut tällaista.
– Sitten multa kyseltiin vaan niin monta kertaa, että vastasin, että on viillelty. He kysyivät myös yksityiskohtia isäni murhasta, että onko tällaista tapahtunut ja tällaista, tytär kertoo.
Sijaisvanhemmat kyselivät tyttären mukaan tapahtumista lapsilta erikseen ja yhdessä. Lapset tiesivät, mitä muut sisarukset olivat kertoneet. Sijaisvanhemmat myös videoivat tilanteita.
– Jos unohti sanoa videolla jotain, siitä suututtiin ja piti kertoa paremmin uudella videolla. Ja siitä suututtiin todella pahasti, jos sanoi, ettei näitä ole tapahtunut, tytär kuvailee.
– Sitten he rupesivat huutamaan, eivätkä uskoneet sitä ollenkaan.
Tyttö purskahtaa itkuun kertoessaan tapahtumista.
Kello 9.53
Tytär kertoo, että sijaisvanhempien luona vallitsi pelon ilmapiiri.
– Piti koko ajan olla valppaana, tytär kertoo.
– Joistain asioista kerroin kavereille, mutta aikuisia ei ollut, keille olisi voinut kertoa. Sosiaaliviranomaisille ei uskaltanut sijaisvanhempien kuullen sanoa mitään, koska siitä olisi taas tullut seuraava rangaistus.
Kun Anneli Auer vapautui 2011, lapset kuvittelivat muuttavansa äitinsä luokse.
– Mutta sijaisvanhemmat eivät sellaista puhuneet, tyttö kertoo.
Kun äiti vapautui, sijaisvanhemmat veivät lapset veneretkelle. Veneellä oli tiukat säännöt lapsille.
– Samat ruoka- ja nukkumaanmenoajat. Meillä oli oma hytti, jossa oli yksi sänky, jossa nukuttiin kaikki kolme. Myöhemmin hytin ovi sidottiin öiksi kiinni, tyttö kertoo.
Kello 9.49
Sijaisvanhempien luona asuessa lapsille ryhdyttiin asettamaan sääntöjä. Koulun jälkeen piti vaihtaa kotivaatteet ja nukkumaan piti mennä kello 18 iltaisin. Kotiin piti tulla kello 16.
Lapset saivat käyttää kännykkää vain kysymällä luvan sijaisvanhemmilta.
– Sitten saatettiin ehkä yksi viesti lähettää kaverille, tytär kertoo.
Suihkussa ei saanut käydä ilman lupaa ja vaan suihkussa piti käydä koulussa. Lapset eivät saaneet kotiavainta.
– Meille jatkuvasti muistutettiin, ettei se ole meidän koti vaan heidän kotinsa ja saamme asua siellä, tytär kertoo.
Lapset eivät harrastaneet mitään.
Rangaistukset olivat outoja. Ei saanut esimerkiksi ruokaa, mutta piti istua kuitenkin pöydässä katsomassa, kun muut syövät. Sijaisvanhemmat pitivät myös mykkäkoulua, joka saattoi kestää kuukauden tai kaksikin.
– Esimerkiksi, kun mun kengät jäivät pieniksi, mun piti selittää, miksi niihin oli tullut reikä. Sitten piti tunnustaa, että on rikkonut ne ja ottaa rangaistus, tytär.
– Ei meille annettu rahaa, joskus annettiin yläasteella 30 euroa vuodessa. Ja se oli ainoa, mitä sain. Kaikki rahat menivät heidän veneeseensä.
Tyttären mukaan lapset eivät muutenkaan saaneet juuri mitään. Jouluna he saivat lahjoja ja syntymäpäivinä.
– Me ei saatu itse mennä keittiöön tekemään ruokaa tai avata jääkaappia.
Kello 9.41
Tytär kertoo, että aluksi he saivat tavata muista sukulaisiaan. Hänen mukaansa sisaruksilla ei ollut mitään keskinäisiä riitoja, kun vanhin sisaruksista muutti pois.
Tytär kertoo, että sisarukset odottivat viimeiseen saakka, että he pääsevät äidin luokse kotiin. Sitten äiti vapautui, mutta tämä joutuikin yllättäen mielentilatutkimukseen.
– En muista, että missä vaiheessa sijaisvanhempieni suhtautuminen äitiini muuttui, mutta siinä kohtaa, kun he alkoivat haukkua isosiskoani, he haukkuivat myös äitiäni. Että äitini olisi syyllinen murhaan, tytär kertoo.
Fredman kysyy, muistaako tyttö sitä, että vanhin sisko olisi uhannut heidän turvallisuuttaan.
– Muistan sijaisvanhempieni kertoneen, että isosiskoni halusi sytyttää heidän talonsa tuleen. Ei mun sitten annettu olla enää yhteydessä isosiskoon, tytär kertoo.
Hän muistaa, että sisarusten äiti soitti toisinaan ja lähetti kirjeitä mielentilatutkimuksen aikaan sisaruksille. Jossain vaiheessa nuorimpien lasten yhteys sukulaisiinsa katosi.
Kello 9.34
Lapset sijoitettiin ensin pienten lasten vastaanottokeskukseen, sitten muihin laitoksiin. Tyttären mukaan lapset tapasivat sukulaisiaan. He halusivat sukulaisten luokse pysyvään sijoitukseen.
Sitten kaikki neljä lasta sijoitettiin enonsa ja tämän vaimon luokse.
– Aluksi kaikki oli ihan ok. Isosiskollamme oli ongelmia siellä, koska häntä kohdeltiin eri tavalla ihan alusta asti, tytär kertoo.
– Syytettiin, että hän rikkoo sääntöjä ja on kapinahenkinen, vaikkei hän ollut. He vaativat isosiskolta melkein täydellistä käytöstä.
Sitten vanhin sisko sijoitettiin muualle, pois sijaisvanhempien luota.
– Isosiskon koki, että hänen kohtelunsa oli epäoikeudenmukaista ja sijaisvanhemmatkin halusivat eroon hänestä.
Tyttö kertoo, että olisi ensin halunnut muuttaa isosiskonsa kanssa pois. Nuoremmat sisarukset pääsivät tapaamaan isosiskoaan, mutta tyttö koki, ettei heille annettu tarpeeksi aikaa. Sijaisvanhemmat eivät olleet yleensä mukana tapaamisilla vaan kävivät vain viemässä nuoremmat sisarukset sinne.
– Tapaamiset loppuivat sijaisvanhempien painostuksesta. He alkoivat puhua enemmän pahaa siskostamme. Se oli tosi pelottavaa, tytär kertoo.
Kello 9.27
Kun perheenäiti joutui vankilaan, tytär koki sen vaikeana.
– Se oli tosi raskasta, että äiti vietiin pois. Mikään ei korvannut äidin poissaoloa, tytär kertoo.
Lapset kävivät tapaamassa äitiään vankilassa.
– Vierailut kestivät aina liian vähän aikaa ja olisin aina halunnut jäädä sinne pidemmäksi aikaa.
Kello 9.24
Ensin tytärtä kuulustelee Auerin puolustusasianajaja Markku Fredman.
Tyttö kertoo olleensa nelivuotias, kun hänen isänsä kuoli. Hän kertoo, että hänellä on joitakin muistikuvia Ulvilan kodista.
Tyttö kertoo olleensa isoveljensä kanssa samassa huoneessa, kun perheenisä Jukka S. Lahti kuoli.
– Muistan, että kuulimme meteliä, mutta emme uskaltaneet mennä katsomaan. Sitten äiti vietiin sairaalaan, tyttö kertoo.
Kun äiti pääsi sairaalasta, perhe muutti Turkuun. Tyttären mukaan hän oli tuolloin tekemisissä sukulaisten kanssa, koulukavereiden ja muiden tuttavien kanssa ihan tavallisesti.
Sitten äiti alkoi seurustelemaan Jens Kukan kanssa. Myöhemmin äiti alkoi seurustella "Sepon" kanssa, lapset olivat heidän mukanaan kylpylässä.
Kello 9.16
Oikeudenkäynti muuttui julkiseksi, media kutsuttiin saliin.
Todistajana istuu nyt Auerin toiseksi nuorin tytär. Hän on 23-vuotias, tummahiuksinen nuori nainen. Hän istuu tyynenä todistajan paikalla.
Kello 9.09
Oikeudenkäynti alkoi suljetuin ovin.
Kello 8.57
Anneli Auer saapui myös itse henkilökohtaisesti oikeuteen. Hän on kertonut aiemmin MTV:lle, että haluaa seurata kaikkien lastensa kuulemiset oikeussalissa.
Auer kieltäytyi kuitenkin kohteliaasti MTV:n haastattelusta.
– Ehkä sitten, kun kaikki lapseni on kuultu, Auer sanoi.
Hän on jo aiemmin kertonut, että tilanne oikeustalolla on hänelle hyvin paineinen, kun paikalla parveilee niin paljon mediaa. Auer pyysi aiemmin oikeudelta, että saisi seurata itseään koskevaa oikeudenkäyntiä etänä videoyhteyden välityksellä, mutta oikeus ei myöntänyt siihen lupaa.
Kukka sen sijaan saa seurata oikeudenkäyntiä etänä, oikeus myöntyi siihen, koska Kukka asuu niin kauakan Turusta.
Kello 8.21
Hyvää huomenta Suomen Turusta!
Oikeudenkäynnin on määrä alkaa kello 9.
Paikalle odotetaan jälleen runsaasti mediaa. Varsinais-Suomen käräjäoikeus on varannut oikeudenkäynnille salin 4, jossa on vain yhdeksän yleisöpaikkaa.
Oikeus jakaa tuttuun tapaan medialle tikettejä, joiden tarkoituksena on varmistaa sisäänpääsy saliin. Käytäntö on ainutlaatuinen Suomessa, mutta niin on koko Auer-oikeudenkäyntikin.
Paikalle on saapunut jo yleisöä varmistamaan paikkaansa salissa.
Käräjäoikeuden jakama tiketti, jonka hakemalla media voi lunastaa paikkansa salista.
Rebekka Härkönen työskentelee MTV Uutisten rikostoimituksessa rikos- ja oikeustoimittajana.
Härköseen voit olla yhteydessä rikos- ja oikeusaihealueen juttuvinkkeihin ja silminnäkijähavaintoihin liittyen. Härkönen ottaa mieluusti myös vastaan ajankohtaisia valokuvia sekä videoita esimerkiksi onnettomuus-, rikos- ja viranomaisoperaatiopaikoilta.
Härkönen on syntyjään helsinkiläinen mutta asunut ja työskennellyt parin vuosikymmenen ajan Turussa, joten Varsinais-Suomen asiat tuntuvat läheisiltä. Toiselta ammatiltaan Härkönen on rikoskirjailija.
Erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat tavallisten ihmisten oikeudet, yhteiskunnan järjestelmävirheet, viranomaisväärinkäytökset ja järjestäytynyt rikollisuus.
YHTEYSTIEDOT:
Puhelinnumero: 050 4777 174 (Parhaiten tavoittaa WhatsApp-viestillä tai perinteisellä tekstiviestillä.)
