(Warner)
Annika Eklundin kolmas albumi on ehtaa iskelmää, joka nojaa vahvasti nimikkokappaleeseen. Kerkko Koskisen säveltämä ja Kyösti Salokorven sanoittama Shanghain valot oli myös euroviisuehdokkaana, mutta edustuspaikan vei Lordi. Ilmeisesti Bond-teemalla ratsastava Ultra Bra –kyhäelmä ei vedonnut suomalaisiin.
Annika Eklundilla ei ole ollut paljon sanansijaa levyn antiin. Kaikki kappaleet ovat muiden tekemiä, joiden parissa on urakoinut etenkin Bumtsibumistakin tuttu pianisti Esa Nieminen. Niemisen jälki on taattua ja perusvarmaa. Ja biisitkin on tuotettu ammattitaidolla. Mutta perin tasapaksu paketti tämä on.
Massan yläpuolelle nousee kuitenkin Niemisen säveltämä Sama aika, sama paikka josta tulee mieleen Paula Koivuniemi. Biisin voisi kuvitella toimivan kesälavoilla hienosti.
Albumin karmaisevin veto on sen päättävä päätön disco-potpuri. Kauhea sotku discokompilla höystettyjä hittejä. Käsittelyn saavat Huone 105, Dirlanda, Metsäratio, Minttu sekä Ville ja Apinamies. Myötähäpeä nosti punan poskilleni, eikä tätä tapahdu ihan helposti. Toisaalta varmaankin tämä Itämeren laivoilla toimii.
Annika Eklundin laulajanlahjoja ei voi kuitenkaan väheksyä. Seinäjoen tangomarkkinoiden tangoprinsessa vuodelta 2001 on tehnyt lujasti töitä. Onpa hän ehtinyt Yö-yhtyeen levylle sekä kiertueelle. Moni ei varmaankaan muista, että neitokaisen debyyttilevy ilmestyi jo vuonna 1997.
Iskelmädiggareille Shanghain valot on varmasti tervetullut levy. Minä taas en olisi yöuniani menettänyt vaikka se olisi jäänyt tekemättä.
teksti: Timo Väkimies