Mahdollisten alueluovutusten kautta Ukrainaan syntyvässä rauhassa on vaaransa, arvioivat asiantuntijat Washingtonin-tapaamisen jälkimainingeissa.
Onko rauha Ukrainassa automaattisesti myönteinen asia Euroopan turvallisuudelle – olipa se millainen tahansa? Strategian professori Tommi Koivula Maanpuolustuskorkeakoulusta vastasi kysymykseen Huomenta Suomessa tiistaiaamuna.
– Helposti on olemassa sellainen uhka, että tekemällä Ukrainaan rauhan vaikka alueluovutusten pohjalta – niin kuin Venäjä tuntuu tällä hetkellä vaativan – tulemme samalla ikään kuin hyväksyneeksi, legitimoineeksi, sen, että sotilaallisella voimankäytöllä voidaan siirrellä rajoja Euroopassa, Koivula sanoo.
Turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen on samoilla linjoilla.
– Sellaiseen harhaluuloon ei kannata tuudittautua, että vaikka aseet taukoaisivat Ukrainassa, niin se johtaisi siihen, että tämä ei voisi toistua jollain tavalla jossain muuallakin. On ikävä maalata tällaisia uhkakuvia, mutta koen, että on vastuullista muistuttaa siitä, Vanhanen sanoo.
Lue myös: Venäjän kenties törkein teko nousi esiin yöllä Washingtonissa – Trump: "Kaikkien listojen kärjessä"
Vanhanen pitää huolestuttavana sitä, että tie rauhaan Ukrainassa vaikuttaisi kulkevan alueista luopumisen kautta.
– Siis Venäjä käy 2020-luvulla valloitussotaa, jossa se ottaa toiselta valtiolta provosoimattomalla hyökkäyksellään alueita ja onnistuu neuvottelemaan näillä alueilla itselleen jonkinnäköisen sopimuksen, Vanhanen kuvailee.
– Silloin tietysti pitää miettiä, onko sellainen rauha, jossa aseet loppuvat mutta alueista luovutaan, sellainen, joka lisää turvallisuutta tulevaisuudessa vai kenties enemmänkin lisää riskejä tulevaisuudessa?
Vanhanen näkee jälkimmäisen vaihtoehdon todennäköisempänä.
Lue myös: Zelenskyi ja Euroopan johtajat syleilivät toisiaan lämpimästi Washingtonissa
Toisaalta Koivula huomauttaa, että sekään ei tunnu olevan realistista, että Venäjä onnistuttaisiin työntämään pois valloittamiltaan alueilta tai että se itse suostuisi luopumaan valloituksistaan.
– Eli kyllä tässä varsin raadollista reaalipoliittista laskelmointia samalla joudutaan miettimään sen suhteen, mitä on tehtävissä, Koivula sanoo.
– Se on tätä sodan karua realismia. Mutta tietysti silloin, kun hyväksytään, että lopputulos on tällainen ei-optimaalinen, pitää miettiä, mitä voidaan tehdä jatkossa, että se ei toistu, Vanhanen lisää.
Käytännössä Venäjän hyökkäyshaluja voidaan pienentää vahvistamalla pelotetta: panostamalla maanpuolustukseen, vaatimalla muita Nato-jäseniä toimimaan samoin ja tekemällä uskottavia puolustussuunnitelmia Naton puitteissa.
– Eli viestimällä sitä, että puolustetaan tosissaan. Näillä asioilla pystyy ennakoimaan sitä, että ei päädytä tilanteeseen, jossa joudutaan neuvottelemaan omista periaatteista ja pahimmillaan luopumaan niistä, Vanhanen sanoo.