Riitta Lielahti on pitänyt neljälle lapselleen kotiopetusta viikon ajan. Omien lasten opettajana toimiminen on jo itsessään haastavaa puuhaa, mutta Riitan kohdalla muuttunutta arkea varjostaa lisäksi korostunut huoli omasta terveydestä. Riskiryhmään kuuluvalle perheenäidille koronavirustartunta voisi olla hengenvaarallinen.
On maaliskuun puoliväli, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämmittää alkavaa päivää. Sipoolainen Riitta Lielahti, 36, on kävellyt lähimetsään vetämään henkeä. Aamulla on tulostettu Wilma-viestit ja annettu jokaiselle neljästä lapsesta oma koulutehtävänsä suoritettavaksi. Hommia riittää ja hermot kiristyvät. Paperit ja kynät ovat lennelleet.
Kotiopetusta on takana vasta kolme kokonaista päivää, edessä epämääräinen aika – ehkä jopa kuukausia –, kun koronavirusepidemian leviämistä yritetään hillitä.
– Montako päivää tässä on vasta menty ja olen jo oikeasti metsässä puhaltelemassa, Riitta naurahtaa.
Riskiryhmäläinen ei kehtaa kuormittaa terveydenhuoltoa
Huumori kukkii sipoolaisperheessä edelleen, vaikka tilanne on kaukana koomisesta. Riitta on huomannut lastensa olevan hyvin infektioalttiita. Aina kun perhe on käynyt jossain, on tuliaisiksi paljastunut parin päivän kuluttua kotiutumisesta joku tartuntatauti. Puolen vuoden aikana on podettu streptokokit, enterorokot ja influenssat. Juuri kun jälkimmäisestä oli päästy, iski koronavaara.
Jos perheenjäsenet toisivat uuden koronaviruksen kotiin, olisi Riitan henki vaakalaudalla. Puolitoista vuotta sitten lääkärit totesivat, että Riitan aivolisäkkeessä on hyvänlaatuinen kasvain ja siitä johtuva aivolisäkkeen vajaatoiminta. Kasvain tarkoittaa muun muassa sitä, että Riitta saa jopa 16 kolmoishermosärkykohtausta kuussa ja että hänen elimistönsä ei tuota riittävästi stressihormoniksi kutsuttua kortisolia. Riitalla on kortisonilääkitys, jonka on pelätty voivan lisätä koronaan liittyviä riskejä – laajaa näyttöä asiasta ei kuitenkaan ole suuntaan tai toiseen.
Aivokasvaimen lisäksi Riitta kärsii tuntemattomasta keuhkosairaudesta. Elokuussa hänen keuhkojensa toiminta romahti. Seurauksena oli keuhkokuume ja sairaalakierre. Lääkärit eivät vieläkään tiedä, mikä Riitan keuhkoja vaivaa. Hän odottaa edelleen aikaa keuhkolääkärille.
Riitta ei ole saanut henkilökohtaista ohjeistusta lääkäriltä, miten toimia nykyisessä tilanteessa. Pitää yrittää selvitä omin voimin ja hallituksen poikkeuksellisia määräyksiä tottelemalla.
– En oikeastaan edes kehtaa kuormittaa terveydenhuoltoa, Riitta sanoo.
Lue myös: Koronan riskiryhmäläiset paljastavat kasvonsa – 16-vuotias tyttö: ”En halua kuolla”
Lapset pelkäävät äitinsä puolesta
Jo oma sairastuminen muutti perustavanlaatuisella tavalla Riitan arkea. Uskontotieteiden opiskelija ja freelance-toimittaja joutui sairauslomalle. Liikuntaharrastukset vaihtuivat pötköttelyyn, hyvänä päivänä metsässä kävelyyn. Juuri kun Riitasta tuntui, että hän on päässyt elämänsyrjään kiinni, iski korona. Kiinalainen mysteerivirus muuttui epidemiaksi ja pandemiaksi, joka uhkaa ikäihmisiä ja perussairaita jokaisella mantereella.
Puoliso lopetti Eurooppaan suuntautuneet työmatkat jo muutama viikko sitten. Koronassa on jotain hyvääkin, sillä nyt mies on enemmän fyysisesti vierellä. Koko perhe on koossa saman katon alla.
Riitta sanoo, että 1-, 3-, 5- ja 7-luokkalaiset lapset ovat suhtautuneet muutokseen yllättävän hyvin. Elämän karut realiteetit pamahtivat jälkeläisten kasvoille jo äidin sairastuessa. Uutisissa pauhataan, kuinka riskiryhmäläisiä tulee suojella uudelta koronavirukselta. Lapset tietävät, että äiti kuuluu tuohon joukkoon.
– He pelkäävät, että mä kuolen, Riitta sanoo.
Kuolemanvaarasta on puhuttu perheessä avoimesti mutta pelottelematta. Vanhemmat ovat yrittäneet luoda lapsiinsa varmuutta siitä, että sairaalassa kyllä hoidetaan äitiä, jos hän sinne joutuu.
Lue myös: Tutkijat selvittivät vähemmän tunnetun oireen – voikin olla ensimmäinen merkki koronaviruksesta
Lasten kotiopettaminen käy työstä
Terveysuhkien harteille kaatamaa taakkaa ei kevennä vastuu lasten etäopiskelusta. Lielahden perheen lapset siirtyivät kotiopetukseen kaksi päivää ennen kuin hallitus päätti sulkea oppilaitokset, jotta he eivät kantaisi koronaa kotiinsa ja vaarantaisi äitinsä terveyttä.
Vanhempien on karsittava omista hommistaan auttaakseen lapsiaan massiivisten päiväkohtaisten tehtävien kanssa. Riitasta tuntuu, että tehtävämäärä on jo liian suuri ja ohjeet jo liiankin tarkkoja. Kevyempi läksykuorma ja luovuuden lisääminen tehtävänantoihin voisi vähentää perheiden kuormitusta.
Riitta joutuu miehensä kanssa käymään jokaisen neljän lapsen tehtävät läpi lapsen vierellä. Muuten tehtäviä ei edes aloitettaisi.
– Tämä käy ihan töistä. Jos molemmat vanhemmat ovat itse etätöissä, niin en ymmärrä, miten kotiopetus onnistuu.
Kotona vastaan tulevat myös käytännön rajoitukset. Riitan kahdella vanhemmalla pojalla on koulun kautta omat tietokoneet, mutta muuten perheellä on yleiskäyttöön vain yksi tietokone. Sille saattaa joutua koulupäivän aikana jonottamaan.
Lapset suhtautuvat etäopiskeluun eri tavoin. Yksi kokee pystyvänsä keskittymään paremmin, toinen moittii äitiään, joka ei heti osaa vastata kysymykseen, miksi maaliskuun 19. päivänä liputetaan. Oikea opettaja olisi heti tiennyt, että Minna Canthin päivän eli tasa-arvon päivän vuoksi.
Rytmiä muuttuneisiin arkipäiviin vanhemmat yrittävät tuoda ulkoiluilla sekä ruokailuilla. Kun koulutehtävät on saatu hoidettua pois alta, laitetaan työskentelyvälineet niille varattuun paikkaan. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Vielä tilanne on ainakin osittain hallinnassa, sanoo Riitta.
– Ehdottomasti pahinta koko tässä tilanteessa on, että ei tiedetä, kuinka pitkään siinä menee.
Ilon löytäminen synkkinä aikoina on tärkeää
Nurkan takaa kurkkii jo kevät. Muutaman kuukauden kuluttua on kesä. Kesäloman odottaminen tuo valoa tämänhetkiseen raskaaseen perhearkeen.
Lielahden perhe on joutunut perumaan kesäkuulle suunnitellun kuukauden matkan Espanjaan, mutta eniten lapsia tuntuu harmittavan se, etteivät he pääse virpomaan, viettämään syntymäpäiviä tai huvittelemaan PowerParkiin.
Iloisten ja positiivisten asioiden löytäminen ankarina aikoina on tärkeää. Huumorin merkitys ja hetkessä eläminen korostuu. Onneksi perheellä on perusasiat kunnossa. Jos kaiken kukkuraksi Riitta kävisi puolisonsa kanssa läpi aviokriisiä, ei paletti enää pysyisi pystyssä.
Myös avointa keskustelua ja tunteiden esille tuomista tarvitaan. Perheenjäsenille pitää pystyä sanomaan ääneen, että nyt kaipaa omaa aikaa tai että nyt väsyttää ja kiukuttaa. Ja vaikka lapset ovat koko ajan kotona eikä aikuisillakaan ole pakopaikkaa, pitää myös parisuhteelle osata ottaa aikaa.
Viruksen leviäminen omaan perheeseen pelottaa. Poikkeukselliset toimet ja niiden mullistava vaikutus arkeen ovat vain keinoja, jolla pienentää pelon aihetta.
Lue myös: Näkyykö korona piikkinä syntyvyydessä vai avioeroissa? Tutkimusprofessori arvioi poikkeuksellisen tilanteen vaikutuksia: "Aika varmasti voi sanoa, että..."
Riitan 10 neuvoa lapsiperheiden vanhemmille haastavan tilanteen keskellä:
- Hallitus tekee omat tärkeät ratkaisunsa, mutta vain sinä tiedät, mitä juuri teidän kotonanne tapahtuu. Älä jää yksin vaikeiden asioiden kanssa. Esimerkiksi erityislasten haasteita tai perheväkivaltaa ei voi eristää kotiseinien ulkopuolelle. Voit tuntea epäreiluutta juuri teidän perhettänne koskevista asioista, jotka eivät noudata mitään yleistä kaavaa. Ota rohkeasti yhteyttä läheisiin tai ammattiauttajiin, jos sinusta tuntuu, että voimat loppuvat kesken. Älä unohda, että sinua voidaan ja halutaan auttaa.
- Muista, että elämme nyt poikkeuksellista aikaa. Arjen on hyvä jatkua uusilla pelisäännöillä, mutta suorittamisen rimaa on laskettava viimeistään nyt.
- Keskitä ajatuksesi menetettyjen asioiden sijaan siihen, mitä voitte vielä tehdä.
- Kuuntele lasta. Tekemisen, suorittamisen ja selittämisen sijaan pysähdy lapsesi äärelle. Mitä hän haluaa sanoa sinulle?
- Ymmärrä, että lapsen käyttäytyminen voi olla nyt entistä haastavampaa. Lapsi voi vaatia, huutaa tai vetäytyä tavallista voimakkaammin. Salli hänen voimakkaat tunnepurkauksensa. Lapsi voi ilmaista huutamalla myös aikuisten tukahdutettua lapselle tuntematonta tunnetilaa.
- Ole avoin myös omien tunteidesi suhteen. Lapsi näkee mahdollisen pelkosi ja epävarmuutesi joka tapauksessa. Voit sanoa lapselle, että vaikka vaikea tilanne pelottaa tai stressaa sinua, teillä ei ole mitään hätää.
- Käytä luovuutta ottaaksesi omaa aikaa. Käy yksin kävelyllä tai vetäydy istumaan vaikka kylmän saunan lauteille. Tee asioita, jotka ilahduttavat sinua. Jos hoidat lapsia yksin, ole yhteydessä läheisiin aikuisiin virtuaalisesti.
- Muistele, mitä tykkäsit tai olisit halunnut tehdä lapsena. Kaivele muististasi esiin parhaat perinneleikit ja heittäydy. Sokkoleikki, ”vettä kengässä” tai vaikka hyppynarun hyppiminen ovat hyvää taukojumppaa myös aikuiselle.
- Ole läsnä siinä hetkessä missä olet. Älä mieti kotikoulun vaikeuksia läppärisi äärellä tai työasioita lapsesi äärellä. Älä yritä saada tilannetta hallintaan, sillä se on nyt lähes mahdotonta. Tarkastele myös omaa ruutuaikaasi. Pidä katseesi puhelimen sijaan lapsesi leikissä.
- Ole armollinen itsellesi. Kukaan ei oleta sinun olevan yhtä aikaa täydellinen vanhempi, ala- tai yläkoulun opettaja, työntekijä, lastenhoitaja, kodinhoitaja ja kokki. Ei edes normaalitilanteessa. Anna itsellesi lupa väsyä ja levätä aina kun voit.