Maassamme vallitseva poikkeustila herättää huolta etäopetuksessa olevien lasten keskuudessa ja tulee jättämään heihin jälkensä, arvioi MTV Uutisten haastattelema opettaja. Koskettavassa haastattelussa hän kertoo myös omasta arjestaan viisilapsisen uusioperheen äitinä ja kahdenkymmenen kuudesluokkalaisen etäopettajana.
Pitkä opettajan ura on opettanut Leenan tulkitsemaan oppilaiden ilmeitä ja eleitä. Hän kertoo vaistoavansa oppilaiden huolen etäyhteyden päästä.
– Kyllä sen huolen näkee linssinkin läpi, vaikka nyt en pääse koskettamaan olkapäästä, että hei, mitä sinulle kuuluu. Alkuun etäopiskelu oli oppilaille uutta ja jännittävää, mutta nyt näkyy jo väsymys. Heillä on ikävä koulua, kavereita ja opettajia.
Isovanhempien ja vanhempien tilanne herättää huolta lapsissa
Lasten ensisijainen pelko ei ole heidän oma terveytensä.
– Suurin huoli heillä on isovanhemmistaan. He eivät niinkään pelkää oman terveytensä kannalta – siihen heillä on aika positiivinen suhtautuminen. Mutta selkeästi heitä huolestuttaa isovanhempien ja omien vanhempien kohtalo. Että entä jos isä tai äiti sairastuu?
Leenaa huolestuttaa myös oppilaiden kotiolot.
– Oppilaan kotona voi olla järkyttävä huoli isovanhemmista, omasta toimeentulosta, rahojen riittämisestä. Lisäksi kun tunnen heidän taustansa, tiedän, että tietyillä oppilaille koulu on tuki ja turva. Nyt se on viety pois.
Tyttären lukioon haku vaikeutui
Tilanne on hankala elämän taitekohdassa oleville oppilaille, kuten esimerkiksi abiturienteille ja peruskoulun päättäville.
Leenan oman perheen 15-vuotias tyttö käy yhdeksättä luokkaa.
– Hän haki erikoislukioon ja siinä meni koko hakuprosessi aivan uusiksi. Sinne olisi ollut pääsykokeet, mutta nyt mennäänkin vain todistuksen mukaan.
Leena on viisilapsisen uusioperheen äiti
Jokaisella työläisellä on ammatti-identiteettinsä lisäksi myös oma elämä. Leenan tapauksessa puhutaan viisilapsisen uusioperheen äidistä, joka kuuluu astmansa vuoksi riskiryhmään.
Arki pyörii kotona siten, että neljä lapsista on etäopetuksessa ja yksi käy koulua: kakkosluokkalaiselle erityislapselle koulussa olo on paitsi sallittua, myös erittäin tärkeää.
– Mieheni on sellaisessa ammatissa, ettei hän voi olla pois töistä. Hän ei voi päivän aikana tukea muuten kuin puhelimitse.
– Alkuun tämä oli järkytys kaikille. Siinä käytiin kaikki tunteet läpi: itkettiin ja naurettiinkin, välillä vähän huumoriksi käännettiin. Ensimmäisen etäopetusviikon jälkeen se iskostui lapsillekin, että ihan oikeastiko tämä on näin – ei voi nähdä kavereita.
"Teemme ruuat valmiiksi edellisenä iltana"
Leenan apua kaipaavat paitsi ruudun takana olevat kuudesluokkalaiset – myös oman perheen nuorimmat.
– Ennakoimme paljon ja teemme esimerkiksi ruuat jo edellisenä iltana valmiiksi. Välillä oma lapsi tulee viereen pyytämään jotakin, kun etäopetan. Silloin oppilaille pitää sanoa, että odottakaa hetki, palaan kohta. Kun palaan opettamaan, ajatus on keskeytynyt.
– Tässä on haikeutta ja surua. Haaveilemme siitä ajasta, että sitten kun nämä rajoitukset ovat ohi, mennään makkaranpaistoon.
Leena haluaa kuitenkin kiinnittää huomion myönteisiin asioihin.
– Kaikesta huolimatta oma perhe auttaa jaksamaan ja minulla on takaraivossa positiivinen pedagogiikka. Myös arjen pienet asiat auttavat: pihahommiakin on nyt saatu tehtyä enemmän. Halkojen hakkaaminen käy kuntosalin korvikkeena, Leena naurahtaa.
Hänellä on myös vinkki arjessa jaksamiseen.
– Anna hetki itsellesi työpäivän jälkeen. Kuppi kahvia, istu hetki ulkona. Koneet ja puhelimet pois. Vähän aikaa jotakin ihan muuta.
– Ja meillä on kuitenkin kaikki hyvin – saamme esimerkiksi laskut maksettua.
Poikkeusolot jättävät jälkensä
Koronavirusepidemian jälkeen normaaliin arkeen tuskin palataan sormia napsauttamalla.
– Pohdin, mitä syksyllä tapahtuu ja millaisia tukitoimia järjestetään. Varmasti oppilailla, opettajilla ja vanhemmilla tulee olemaan myös post-traumaattista stressiä tämän jälkeen.
– Sitä miettii, että millaiseen syksyyn tässä valmistaudutaan. Kyllä sen tietää, että jäljet tämä jättää.