Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jonka oireita voidaan helpottaa, mutta ei parantaa. Näin oletti myös tautia sairastavan Hannan tytär Raija, kunnes hän tutustui vitamiinihoitoihin.
Raijan äiti sairastui Parkinsonin tautiin 68-vuotiaana. Perheen isä oli menehtynyt kaksi vuotta aiemmin. Diagnoosin myötä Raija alkoi matkustaa noin kuukauden välein toiselta puolelta Suomea äitinsä tueksi.
Lääkitys helpotti fyysisiä oireita, mutta sen sijaan sairaus alkoi muuttaa huolestuttavasti Hannan persoonaa.
− Meillä on aina huumori kukkinut perheessä. Minulle tuli kauhistuksena se, ettei äiti enää nauranut. Hän istui kiikkutuolissa apaattisena ja katsoi ikkunasta ulos, Raija kertoo.
Huoli äidin pärjäämisestä
Kun Hanna oli sairastanut vuoden päivät, tytär tajusi, ettei tämä tule enää toimeen yksinään. Raija muutti 33-vuotiaana äitinsä luo.
Arki alkoi rytmittyä oman vuorotyön ja äidin auttamisen välillä.
− Laitoin äidille ruuan valmiiksi ja sitten mietin, että miten hän saa sen lämmitettyä, saako hän lieden pois päältä. Edes ruoka ei pysynyt äidillä vapinan vuoksi käsissä. Murehdin, löytäisinkö hänet jostain lattialta kun palaan kotiin.
Hanna oli kuullut kampaajaltaan jo ennen sairastumistaan lääkäristä nimeltä Aki Loikkanen, joka tarjoaa Parkinsonin tautiin vaihtoehtoisia vitamiinihoitoja. Noin vuosi äidin diagnoosista Raija päätti ottaa lääkäriin yhteyttä.
− Äiti lähti vastaanotolle mielellään, sillä hän on ollut aina luontaislääketieteen, erityisesti yrttien, kanssa tekemisissä. Meillä ei ollut kuitenkaan mitään odotuksia. Ajattelimme vain, että kokeillaan.
