Äidin silmiä avaava kertomus: Toivon, että näkisin maailman samalla tavalla kuin Down-lapseni

Down-lapsen äiti kertoo hänen tyttärensä etsivän hyvää jokaisesta ihmisestä. Ja myös löytävän sitä.

LennyLetter-sivustolle perhe-elämästään kirjoittanut Amy Silverman kertoo olevansa suloisen 13-vuotiaan Sophie-tyttären äiti. Downin syndrooma on ainoa asia, mikä erottaa tytön muista samanikäisistä lapsista. Tyttö puhuu hyvin, mutta hänellä on puutteita motorisissa taidoissa. Monet tavallisilta tuntuvat asiat, kuten pyörällä ajaminen, kirjoittaminen, kenkien sitominen ja housujen nappien kiinni laittaminen eivät häneltä onnistu.

– Kaikista Downin syndroomaan kuuluvista asioista – leikkauksista, kuntoutuksista, viisivuotiaana tapahtuneesta pottakoulutuksesta, tuntien kokouksista koskien tavalliseen kouluun laittamista – mikään ei yllättänyt minua enemmän kuin murrosikä, joka saapui aikataulussa. Ja Sophie on omaksunut sen innolla, Silverman kertoo.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä

Äiti kertoo tytön laittautuvan joka aamu huolellisesti ennen kouluun menoa tehdäkseen vaikutuksen poikaystäväänsä. Hänellä on aivan samat ongelmat kuin muillakin teinitytöillä.

Tyttö näkee maailman kuten haluaa

Silverman kertoo katselevansa usein tyttärensä unta ja miettivän, kuinka ihmeessä hänen pieni tyttärensä on oikein pärjännyt niin hyvin. Sophiella oli syntyessään sydänvika, joka noin puolella Down-lapsilla on, ja hänen rintaansa koristaa nyt jättimäinen arpi. Lisäksi tytöllä on todettu hypoitonia eli alentunut lihasjänteys. Fyysiset vaivat eivät kuitenkaan estä iloa, joka tytön sisältä kumpuaa.

– Hän on usein sosiaalisesti täysin epäasiallinen. Hänelle ei ole ongelma marssia kynsisalonkiin ukulelen kanssa ja esittää serenadi muille asiakkaille, äiti kertoo ja toteaa, että tyttö ei välitä lainkaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. 

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä

– Sophie näkee, mitä hän haluaa, hän näkee hymyn väkijoukon keskellä.

Suuresta elämänilosta huolimatta äiti kertoo tytön hokeneen kahdeksanvuotiaasta saakka, että hän ei halua, että hänellä on Downin syndrooma. Jokaisella kerralla äidillä on vaikeuksia antaa tytölle vastausta.

– Lukuisia kertoja istuessani autossa olen pohtinut, miltä tuntuisi olla sellaisessa vartalossa ja aivoissa, nähdä maailma Sophien silmin. Sophie etsii aina hyvää ihmisistä, ja hän myös löytää sitä.

Silverman kertoo tyttärensä rakastavan estoitta kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja se jos mikä tekee hänestä maailman ihanimman ihmisen. 

– Toivon, että voisin antaa hänelle sen, mitä hän toivoo kaikkein eniten. Mutta en voi. Katsoin häntä silmiin ja kerroin toivovani, että voisin olla kuin hän. Koska hän on rohkea ja aito. Koska hän hymyilee ja etsii halausta. Tiedän, ettei hän uskonut minua, äiti kertoo.

Lähde: LennyLetter

***

Lue myös:

    Uusimmat