Markku Mutanen ei ollut tavallinen lapsi. Hän oli ylivilkas ja epäkohtelias eikä tullut toisten kanssa toimeen. Vasta 40-vuotiaana Mutanen sai diagnoosin: hänellä todettiin ADHD. Sen jälkeen Mutasen elämä muuttui.
Markku Mutanen oli seitsemänvuotias, kun isä vei hänet kasvatusneuvolaan vuonna 1969. Sieltä hänet ohjattiin tutkimuksiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, ja siitä lähtien Mutasen käyttäytymiselle yritettiin löytää syytä. Mutasen levottomuus oli havaittu jo syntymävaiheessa, ja vain kahden vuoden ikäisenä hän aiheutti äidilleen mielenterveydellisiä ongelmia ylivilkkaudellaan.
– Lapsena kiipeilin kirjahyllyissä ja olin rauhaton. Silloin esitettiin epäilyksiä lievästä aivovammasta sekä kehityshäiriöstä.
Murrosiässä ja aikuisena Mutanen halusi sulkea silmänsä siltä, että oli erilainen kuin muut. ADHD:n vuoksi hänen elämänsä poikkesi kuitenkin tavallisesta. Vuosien varrella hänellä on ollut 54 eri työpaikkaa, hän on asunut 30 eri paikkakunnalla, elänyt avoliitossa kahdeksan naisen kanssa, ollut kihloissa viisi kertaa ja naimisissa kaksi kertaa ennen nykyistä avioliittoaan. Lyhyin työsuhde on kestänyt 15 minuuttia, pisin kaksi ja puoli vuotta.
– Minulla oli sosiaalisia ongelmia, en pärjännyt ihmisten kanssa, minulla oli lyhyt pinna enkä kehittynyt lainkaan.
Mutanen ei hyväksynyt erilaisuuttaan ennen kuin oli pakko. Vuonna 2002 Mutaselle tuli seinä vastaan.
– Olin ryyppyreissulla Helsingissä ja asuin silloin Sipoossa. Otin taksin kotiin, mutta pakenin paikalta ennen maksamista. Taksikuski pamputti minut kolme kertaa tajuttomaksi. Rankan kokemuksen jälkeen heräsin todellisuuteen. Sen seurauksena taustaani alettiin tutkia.
"Tarinani olisi voinut olla surullisempi"
Lääkäri totesi, ettei Mutasen epänormaali käytös johtunut mielenterveydellisestä ongelmasta vaan neurologisesta viasta. ADHD diagnosoitiin hänellä vihdoin vuonna 2002. Sitä ennen hänen elämänsä oli kuin nuoralla tanssimista, sillä todellisuudesta putoaminen ei ollut kaukana.
– Oli suuri vaara, että tässä olisi käynyt toisin ja että tarinani olisi ollut surullisempi. Tie huumeisiin ja alkoholiin oli auki. Olen kyynel silmässä miettinyt, miten onnellinen olen ja miten hyvin olen selvinnyt.
Moni on ihmetellyt, miten Mutanen on pystynyt muuttumaan ihmisenä. Hän miettii vastausta pitkään, mutta toteaa sitten löytäneensä paikkansa yhteiskunnasta.
– Tekemiseni ei ole enää höyryämistä. Teen sitä mikä tuntuu hyvältä, enkä ole kenenkään talutusnuorassa.
Diagnoosin saamisen jälkeen Mutanen on kiertänyt ympäri Suomea ja välillä ulkomaillakin kertomassa ihmisille sairaudestaan. Luentojen pitäminen on Mutasen elämän pisimpään jatkunut projekti. Hän saa itsetunnolleen vahvistusta siitä, että hän kertoo asiantuntijana sairaudestaan lääkäreille, hoitajille ja opettajille ja pitää tohtoreiden kanssa samoissa seminaarissa luentoja metsurin papereilla.
– Pyrin kertomaan ihmisille, millainen sairaus on ADHD ja annan tietoa asiasta. Lähestyn ihmisiä maanläheisesti. Luentosalit ovat olleet mukavasti täynnä, ja ihmiset ovat olleet kiinnostuneita.
Kirjaprojekti, luentoja ja kolumneja
Nykyään Mutanen ei vaikuta ainakaan puhelimessa siltä, että hänellä olisi ADHD. Mies kertookin muuttuneensa ihmisenä paljon viime vuosina. Luentojen lisäksi hän on vienyt onnistuneesti päätöksen neljän vuoden kirjaprojektin Sirpa Poson kanssa, vaikka Mutanen on saanut kaikkiaan kuusi kertaa nelosen äidinkielestä. Tällä hetkellä hän toimii Keskisuomalaisen kolumnistina ja suunnittelee tandempyörämatkaa Euroopan halki ensi keväälle.
– Nyt osaan nöyrtyä asioiden edessä ja olen oppinut kunnioittamaan ihmisiä. Ennen olin yhteistyökyvytön ja -haluton, motivaatio oli heikko, olin rasittavan kärsimätön, periksiantamaton, ilkeä ja jopa väkivaltainen. Minussa oli kaikki sellaiset piirteet, jotka ovat ihmisessä, jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä.
Tänä päivänä hän soveltaa vanhaa hyvää neuvoa: hän yrittää rakastaa muita kuin itseään. Sen avulla hän on saanut rauhan elämäänsä.
– Olen onnellinen mies ja sinut asian kanssa. Teen sitä mistä pidän: sanomaani kuunnellaan ja sain kirjoittaa kirjankin. Olen elänyt nykyisen vaimoni kanssa seitsemän vuotta mukavaa ja tasapanoista perhe-elämää.
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.