Yksi Venäjän valhe paljasti suomalaisdiplomaatti Mikko Kinnuselle, että Ukrainassa syttyy sota

Perjantaina 18. helmikuuta 2022 Mikko Kinnuselle valkeni, että sota on tulossa.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin puheenjohtajan erityisedustajana Ukrainassa toiminut Kinnunen katseli aamulla asunnossaan Kiovassa puhelimestaan Venäjän edellispäivän uutisia. Yksi niistä kuulosti kovin oudolta, ja se oli nostettu huomiota herättävän isosti esille.

Venäjän viranomaisten kerrottiin ottaneen kiinni Ukrainan tiedusteluhenkilökuntaa, joilta löytyneiden asiakirjojen mukaan Ukraina olisi käynnistämässä sotilaallisen hyökkäyksen Luhanskin ja Donetskin niin sanottuihin kansantasavaltoihin eli Venäjän tukemille separatistialueille.

Samana päivänä Venäjä ilmoitti aikovansa evakuoida "kansantasavalloista" 700  000 ihmistä. Aikeita perusteltiin Ukrainan väitetyillä välittömillä hyökkäysaikeilla.

Lue myös: Pekka Toveri: Venäjä saattaa aloittaa jo suurhyökkäyksen lähiviikkojen aikana – "Putin valmis uhraamaan kymmeniä tuhansia reserviläisiä"

Työnsä kautta Kinnusella oli Etyjin SMM-siviilikriisinhallintaoperaatiosta ensikäden tietoa, jonka mukaan Venäjän tukemien alueiden ja Ukrainan välisellä kontaktilinjalla Itä-Ukrainassa oli rauhallista: kummallekaan puolelle ei ollut tuotu uusia joukkoja tai kalustoa. Tulitaukorikkomukset olivat lisääntyneet, mutta mikään ei viitannut hyökkäykseen. Venäjä siis valehteli.

Nyt Kinnunen viimeistään oli varma siitä, että Venäjä todella aikoi ryhtyä uusiin sotilaallisiin toimiin.

– Senkin jälkeen minä, ehkäpä hieman naiivisti, ajattelin että uusi sotilaallinen operaatio liittyisi lähinnä näihin kahteen niin sanottuun kansantasavaltaan, Kinnunen sanoo nyt STT:lle, kun hän muistelee lähes vuosi sitten käynnistynyttä suurhyökkäystä edeltäneitä päiviä.

Neuvottelut jumittivat

Ulkoministeriössä 1990-luvulta asti työskennellyt Kinnunen nimitettiin elokuussa 2021 Etyjin puheenjohtajan erityisedustajaksi Ukrainaan ja kolmikantaiseen kontaktiryhmään, jossa neuvoteltiin Minskin sopimusten toimeenpanosta ja Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisusta.

Kolmikantaryhmän kokouksiin osallistuivat Ukrainan, Venäjän ja välittäjänä toimineen Etyjin lisäksi myös edustajat kahdesta "kansantasavallasta".

Venäjä oli sotinut Ukrainassa vuodesta 2014 asti. Edistystä neuvotteluissa ei juuri ollut saavutettu.

Maaliskuusta 2020 alkaen kolmikantaneuvotteluita oli käyty koronapandemian vuoksi videoyhteydellä, minkä Kinnunen uskoo vaikeuttaneen edistymistä.

Lue myös: NYT: Jo lähes 200 000 venäläistä kuollut tai haavoittunut Ukrainassa

Osana työtään hän sai marraskuussa 2021 myös tilaisuuden vierailla niin sanotuissa kansantasavalloissa.

– Tietynlainen liittäminen Venäjään oli aika pitkällä jo, Kinnunen kuvaa kokemaansa.

Alueilla puhuttiin venäjää, maksettiin Venäjän ruplilla ja vain venäläisiä tiedotusvälineitä oli mahdollisuus seurata. Kouluissa opiskeltiin venäläisten opetusjärjestelmien mukaisesti.

– Myös taloudellisesti ne olivat täysin riippuvaisia Venäjästä.

Joukkoja rajalle

Marraskuussa 2021 Venäjä alkoi keskittää taistelukalustoa Ukrainan rajoille. Samantyyppistä toimintaa oli tapahtunut jo keväällä, mutta nyt mittakaava oli entistä suurempi. Venäjän joukkoja oli myös Ukrainan naapurimaissa Valko-Venäjällä ja Moldovassa.

Kriisimielialaa nostivat joulukuussa Venäjän vaatimukset muun muassa siitä, että Nato ei saisi laajentua itään.

Kun Kinnunen vieraili helmikuun alkupuolella Harkovassa lähempänä Venäjän rajaa, hän ei kokenut, että ilmassa olisi ollut suurhyökkäyksen uhkaa.

Ukrainalaiset olivat silti selvästi huolissaan ja epätietoisia.

Helmikuun alkupuolella iäkäs naapuri pysäytti eräänä iltana Kinnusen kadulla kysyen, mitä oikein oli meneillään. Oliko Venäjä hyökkäämässä? Nainen kertoi, ettei ollut huoleltaan kyennyt nukkumaan, vaan oli sen sijaan keittänyt suuren kattilallisen borssikeittoa.

Lue myös: Suomalainen sotilasasiantuntija: Venäjä voi pian yrittää laajentaa aluevaltauksiaan Itä-Ukrainassa – "Voima ei välttämättä riitä pitkälle"

Pari viikkoa ennen hyökkäystä monet maat kehottivat jo kansalaisiaan poistumaan Ukrainasta. Myös diplomaatteja alkoi poistua Kiovasta. Etyjin puheenjohtajamaan Puolan pyynnöstä Kinnunen kuitenkin jäi.

Helmikuun puolivälissä Venäjän duuma pyysi presidentti Vladimir Putinia tunnustamaan Donetskin ja Luhanskin "kansantasavallat" itsenäisiksi valtioiksi.

Sitten perjantaina 18. helmikuuta Kinnunen näki uutisen ukrainalaisten kiinniotoista Venäjällä, ja Venäjä ilmoitti evakuointiaikeistaan Luhanskissa ja Donetskissa.

Vuorokauden sisällä Yhdysvallat varoitteli jo Venäjän suunnittelevan hyökkäystä Kiovaan.

Kinnunen yritti kutsua perjantaina ja lauantaina kolmikantaryhmän keskustelemaan jännittyneestä tilanteesta, mutta Venäjä ei suostunut.

Putinin ilmoitus

Maanantaina 21. helmikuuta Putin ilmoitti tunnustavansa Itä-Ukrainan "kansantasavaltojen" itsenäisyyden. Seuraavana päivänä Putin sanoi tunnustamisen koskevan Donetskia ja Luhanskia kokonaisuudessaan, sisältäen siis myös Ukrainan hallussa olevat alueet.

Kinnunen kommentoi lausunnossaan päätöksen olevan Minskin sopimusten vastainen, ja toivoi edelleen jatkoa kolmikantaryhmän neuvotteluille.

23. helmikuuta Venäjällä vietettiin Isänmaan puolustajien päivää. Ympäri Eurooppaa oltiin varpaillaan. Olisiko kansallinen juhlapäivä se hetki, jolloin Venäjä ryhtyy sotatoimiin?

Kiovan katukuvassa mikään ei kuitenkaan viitannut siihen, että siellä valmistauduttaisiin sotilaalliseen hyökkäykseen, Kinnunen sanoo. Hänelle päivä oli itse asiassa varsin seesteinen.

Lue myös: Ukraina: Venäjä valmistautuu pistämään kaiken peliin – "Kerää parhaillaan kaikkea mitä irti saa"

Kolmikantaryhmän aikataulun mukainen kokous oli siirretty Venäjän juhlapäivän vuoksi seuraavalle viikolle. Ylimääräistä kokousta ei ollut saatu järjestettyä. Myös suuri osa diplomaattikollegoista oli lähtenyt.

Kun töitä oli vähänlaisesti, Kinnunen esimerkiksi kävi parturissa. Hän kävi myös tapaamisessa Ukrainan puolustusministeriössä, eikä sieltäkään välittynyt millään lailla paniikkimielialaa, vaikka hyökkäystä osattiin odottaa. Varapuolustusministeri moitti Kinnusta siitä, että tämä oli maksanut hiustenleikkuusta niin paljon: peräti 500 hryvniaa (18 euroa), kun kahdeksallakympillä olisi saanut saman lopputuloksen.

Ohjuksia Kiovaan

Torstaiaamuna 24. helmikuuta puoli kuuden aikaan Kinnusen EU:lle työskentelevä kollega soitti ja kysyi, oliko tämä nukkumassa. Mitäpä luulet, kello on 5.30, Kinnunen vastasi.

Kannattaisi harkita heräämistä, koska Venäjä on ampunut ohjuksia Kiovaan, kollega sanoi.

– Kyllä se tietysti herättää, tuollainen soitto. Ei siinä laita torkkukytkintä päälle, Kinnunen sanoo.

Kinnunen soitti autokuskilleen ja pakkasi loppuun kesken jääneen laukun seuraten samalla uutisia. Hän oli osannut odottaa sotilaallista toimintaa Luhanskissa ja Donetskissa, mutta ei täysimittaista hyökkäystä.

Lue myös: ISW: Venäjä valmistautumassa hyökkäykseen – saattaa mobilisoida jopa 200 000 sotilasta

Kokoluokka paljasti Kinnuselle Venäjän todelliset motiivit, ja niissä ei ollut kyse vain Luhanskista ja Donetskista.

Ensimmäinen yritys lähteä Kiovasta tyssäsi tukkeutuneeseen liikenteeseen. Samana päivänä Kinnunen pääsi kuitenkin lähtemään Puolan suurlähetystön järjestämässä autosaattueessa.

Rajalle ajettiin kiertoreittiä niin, että yleensä kahdeksan tunnin matka vei yli 12 tuntia.

Pari päivää kesti myös tajuta se, että kolmikantatyöryhmän työ oli nyt ohi.

Oliko neuvotteluista hyötyä?

Ratkaisua Itä-Ukrainan konfliktiin ei kolmikantaryhmässä tai muuallakaan saatu aikaan ennen Venäjän suurhyökkäystä.

Edes Minskin sopimuksissa määriteltyyn ensimmäiseen tavoitteeseen pysyvästä ja toimivasta tulitauosta ei koskaan päästy. Kolmikantaryhmässä sitouduttiin Kinnusen mukaan vuosien varrella tulitaukoon noin 25 kertaa, mutta kertaakaan sopimus ei pitänyt.

Lue myös: MTV sodan polttopisteen liepeillä: "Venäjän tavoitteena on pussittaa Ukrainan joukot"

Kinnunen kokee kuitenkin, että kolmikantaryhmän työstä oli myös hyötyä: sen kautta pystyttiin muun muassa vähentämään ampumista kontaktilinjan yli ja siten vähentämään siviilien kärsimystä.

Ryhmässä sovittiin myös esimerkiksi vedenpuhdistuslaitosten varjelusta, jotta molemmin puolin riittäisi puhdasta vettä.

Ukrainan ehdoilla

Erityisedustajana toimiessaan Kinnusen täytyi olla puolueeton. Enää sellaista vaatimusta ei ole.

– Venäjän laiton sota on muuttunut koko ajan raukkamaisemmaksi. Jos ei menesty rintamalla, sitten kohdistetaan sotatoimia siviilikohteisiin ja siviili-infrastruktuuriin, Kinnunen sanoo.

Hän pitää sodan syynä ennen kaikkea Venäjän ja Putinin halua kontrolloida Ukrainaa.

– Venäjän vaikutusvalta Ukrainasta väheni, ja Ukraina koko ajan lähentyi Eurooppaa. Ukraina halusi luoda itselleen eurooppalaista tulevaisuutta. Ei sitä, mitä Venäjällä oli tarjota.

Kinnunen uskoo, että ennemmin tai myöhemmin osapuolet taas neuvottelevat.

– Kaikki me haluamme, että sota päättyisi, mutta sodan pitää päättyä sillä tavalla, että Ukraina voittaa ja Ukraina määrää rytmin, milloin neuvotellaan, hän sanoo.

Jos nyt päätettäisiin aselevosta, Ukrainassa olisi yli kolme kertaa niin pitkä kontaktilinja kuin aiemmin, ja Venäjän hallussa uusia Ukrainan alueita, Kinnunen huomauttaa.

– Siirtyminen tällaiseen tilanteeseen, olisiko se pysyvä, kestävä rauha? Ei olisi.