Ulvilan dna-skandaali muuttaa poliisin ohjeistusta

Poliisijohtaja Robin Lardotin mukaan jatkossa ainoastaan dna-näytteensä eliminaatiorekisteriin luovuttanut työntekijä saa käsitellä vakavien rikosten näytteitä.

– Emme ole vielä ratkaisseet, onko tämä ohje vai määräys. Lopputulema on varsin samankaltainen. Lähdemme siitä, että vain vertailunäytteen antaneet henkilöt saavat käsitellä mahdollisia todisteita.

Uudistuksen myötä rikospaikkatutkija päätyisi siis tutkimaan lähinnä kioskimurtoja, jos hän kieltäytyy luovuttamasta dna-näytettään eliminaatiorekisteriin. Uudistus pyritään toteuttamaan tämän vuoden puolella.

Vapaaehtoinen pakko

Taustalla on alkukesästä ratkennut Ulvilan murhatalon ulkopuolisen dna:n mysteeri. Halosta löytynyt ulkopuolinen dna paljastui kuuluvaksi KRP:n rikosteknisen laboratorion tutkijalle, joka antoi näytteensä eliminaatiorekisteriin vasta nyt.

–Totta kai käymme läpi, miten näin on päässyt tapahtumaan. Ja mitä voimme tehdä, ettei jatkossa näin tapahdu, Lardot toteaa.

Poliisin henkilöstöstä noin 600 on antanut tähän mennessä näytteensä eliminaatiorekisteriin. Lardot pitää lukemaa hyvänä, sillä se kattaa jo nyt lähes kaikki rikosteknisen laboratorion työntekijät sekä vakavien rikosten parissa paikallispoliiseissa työskentelevät rikospaikkatutkijat.

Toistaiseksi Lardot ei pidä tarpeellisena säätää lakia, jonka mukaan partiopoliisienkin olisi pakko antaa näytteensä.

– Lainsäädännön muuttaminen on huomattavasti enemmän aikaa vievä prosessi. Siihen liittyy tiettyjä ihan perustavanlaatuisia periaatekysymyksiä.

"Vastaavia tapauksia voi tulla jatkossakin"

Dna-analyysimenetelmät ovat muuttuneet valtavasti Ulvilan murhan ajoista.

Tekniikka on entistä herkempää, ja nykyisin pelkkä yskäisy rikospaikalla voi aiheuttaa näytteen saastumisen. Rikosteknisen laboratorion johtajan Erkki Sippolan mukaan laboratorion henkilökunnan suojausta onkin jatkuvasti kehitetty.

– On erilaisia suojavaatteita, suojausvälineitä ja hengityssuojaimia. Niitä hyödyntämällä olemme saaneet minimoitua kontaminaatioriskiä, mutta koskaan sitä ei voi kokonaan poistaa.

Dna-näytteet käsitellään nykyisin aina puhdastiloissa, joissa ei käsitellä muita näytteitä. Laboratoriossa vuosittain tutkituista 20 000 näytteestä noin 20 todetaan saastuneeksi. Ulvila-jutun pitkää viivettä Sippola pitää kuitenkin ainutlaatuisena.

– Mutta kun rekisteriä kartutetaan vähitellen, vastaavia tapauksia voi tulla myös jatkossa. On mahdollista, että joskus rekisteriosuma paljastuu vasta oikeuskäsittelyn jälkeen.

Dna-näyte pakolliseksi?

Sippola painottaa, että näytteen saastumismahdollisuus kuuluu dna-tutkimuksen luonteeseen, eikä sitä aukottomasti voida koskaan rajata pois. Poliisit eivät saastuttaisi näytteitä enää ainoastaan siinä tapauksessa, jos kaikki Suomen poliisit velvoitettaisiin antamaan dna-näytteensä eliminaatiorekisteriin.

– Teknisesti ajatellen se olisi erittäin hyvä asia, mutta juridisesti tai kansalaisten tasa-arvoisuuden näkökulmasta se ei olisi ihan mutkatonta.

Yhtäältä poliisi voitaisiin Sippolan mukaan liian herkästi sulkea pois epäiltyjen joukosta, vaikka hänen dna:nsa löytyisi rikospaikalta. Poliisi voisi tehdä rikoksen ilman, että dna:n löytymiseen rikospaikalta kiinnitettäisiin huomiota.

Toisaalta taas poliisi voisi päätyä epäillyksi aina, jos hän ei osaa antaa selitystä rikospaikalta löytyvälle dna:lle, vaikka paikalta löytyisi myös 200 tuntematonta dna:ta.