Ulkomaantoimittajan kommentti: Koronakriisi on kuin seuraisi luonnonkatastrofia hidastettuna – ja juuri siinä on toivomme tässä tilanteessa | MTV Uutiset
Ulkomaantoimittajan kommentti: Koronakriisi on kuin seuraisi luonnonkatastrofia hidastettuna – ja juuri siinä on toivomme tässä tilanteessa
Koronakriisi on uutisaiheena aivan poikkeuksellisesta kokoluokkaa. Siitä voi kuitenkin löytää yhtäläisyyksiä luonnonkatastrofeihin, mikä toivottavasti auttaa taistelussa virusta vastaan, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Janne Puumalainen.
Kerroimme tv-uutisissa ensimmäistä kertaa Kiinan Wuhanissa leviävästä hengitystieviruksesta tammikuun puolivälissä. Uusi SARS:in tapainen koronavirus oli havaittu noin neljälläkymmenellä ihmisellä, kaksi oli kuollut. Epäiltiin, että viruksesta johtuvia oireita olisi wuhanilaismatkailijoilla myös Thaimaassa ja Japanissa.
Noin viikkoa myöhemmin tein ensimmäisen juttuni aiheesta. Tartuntamäärä oli jo lähes kymmenkertainen, kuolleita kuusi ja vahvistettuja tautitapauksia neljässä maassa Wuhanista tulleilla turisteilla.
– Leviämistä ei ainakaan hillitse kiinalainen uusivuosi, jonka juhlinta saa sadat miljoonat matkustamaan tällä viikolla, totesin tv-jutussani.
Tämä varovaisesti muotoiltu ennuste osui valitettavan oikeaan. Pian olinkin jo matkalla Ivaloon raportoimaan Suomen ensimmäisestä virusepäilystä kiinalaisella matkailijalla. Sen jälkeen viruksen leviämisen seurannalta ei ole voinut ulkomaantoimittajana välttyä. Se on kuulunut työtehtäviin käytännössä päivittäin, enemmän tai vähemmän.
Kriisi on edennyt nopeasti, mutta osin ennakoitavasti
Tammikuun lopulta on tultu pitkä matka tähän pisteeseen. Harva, jos kukaan, osasi silloin ennustaa pandemian kääntävän maailman täysin uuteen asentoon alle kahdessa kuukaudessa. En minäkään.
Vähitellen ulkomaanuutisista tuli lähes pelkästään koronavirusuutisia. Kansainvälisiltä uutistoimistoilta saapuva kuvamateriaali on jo viikkoja ollut miltei pelkkää koronaa. Sittemmin sama on tapahtunut myös urheilun ja kotimaan aiheille. Tilanne on aivan poikkeuksellinen: koronaviruskriisi on muuttanut ihmisten elämää ympäri maailmaa hämmästyttävän nopeasti ja laajasti. Vertailukohtaa täytyy etsiä toisesta maailmansodasta asti.
Silti, kun viruksen leviämistä on seurannut päivittäin, on kriisin seuraava käänne harvoin tullut yllätyksenä. Kun tilanne räjähti käsiin Wuhanissa, näytti todennäköiseltä, että sama tapahtuu pian myös jossain muualla kiinalaisten lähdettyä uudenvuodenviettoon. Kun näin tapahtui muun muassa Etelä-Koreassa ja Iranissa, näytti väistämättömältä, että kohta niin käy myös Euroopassa.
Kun virustauti alkoi levitä voimalla Italiassa, merkittävät tautipesäkkeet myös muualla Euroopassa olivat vain ajan kysymys. Italia myös aloitti tiukat rajoitustoimet Euroopassa, minkä jälkeen oli helppoa arvata tämän olevan pian todellisuutta myös muualla maanosassa.
"Kuin katsoisi luonnonkatastrofia hidastettuna”
Yllättävintä uusissa käänteissä on ollut lähinnä niiden nopeus. Vaikka ei senkään pitäisi olla yllätys, kun lähes alusta alkaen on ollut selvää, että virustartuntojen määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Vaikka ymmärrän tätä matematiikkaa, epidemian kiihtyvää luonnetta on hankala sisäistää.
Eikä viruksen maantieteellisen leviämisen suuntia ole voinut täysin ennakoida. Globalisaatio on viime vuosikymmeninä muuttanut planeettamme niin verkottuneeksi, että pystymme lähinnä arvailemaan, minne virus leviää seuraavaksi. Varsinkin, kun itämisaika voi pisimmillään olla lähes kaksi viikkoa ja myös oireeton voi tartuttaa.
Monesta maailman medioista olenkin lukenut viime viikkoina saman fraasin: ”Koronakriisi on kuin katsoisi luonnonkatastrofia hidastettuna.” Sitä tämä todella on ollut.
Näin katastrofiuutiset etenevät
Luonnonkatastrofiuutiset, kuten maanjäristykset, maastopalot ja hyökyaallot, seuraavat usein samaa linjaa. Ensitiedot tapahtuneesta ovat epäselviä, eikä esimerkiksi tilanteen vakavuutta pystytä heti arvioimaan. Vähitellen saadaan lisätietoa vahingoista, tapahtumien kulusta ja mahdollisista uhreista. Nekin tarkentuvat ja muuttuvat.
Jälkikäteen selvitetään syitä ja toivottavasti myös opitaan, miten vastaavissa vaikeasti ennakoitavissa tilanteissa voidaan vähentää vahinkoja ja parantaa viranomaistoimintaa.
Viime vuosien luonnonkatastrofeista muistan erityisen hyvin Kreikan Attican maastopalot heinäkuussa 2018. Maanantaina 23. heinäkuuta saatiin tieto suuresta iltapäivällä syttyneestä maastopalosta. Kymmenen uutisten jälkeen lähtiessäni kotiin oli tiedossa muutama kuolonuhri. Tiistaiaamun valjetessa uhriluku oli jo 20. Luku kasvoi päivän ja tiedot hurjista tapahtumista tarkentuivat iltaan mennessä.
Yli 30 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli oli levittänyt tulta lähes räjähdysmäisellä nopeudella eteenpäin. Paikalliset ja turistit pakenivat sen reitiltä sekasorron vallitessa. Osa juoksi mereen, josta veneet noukkivat selviytyneitä. Noin sata ihmistä ei onnistunut pelastautumaan ja menetti henkensä.
Jälkikäteen on etsitty syitä palon räjähdysmäiselle leviämiselle. Äärimmäisten sääolojen lisäksi on epäilty ainakin alueen tiheitä, harventamattomia metsiä ja laitonta rakentamista liian lähekkäin. Myös sekä palomiesten että poliisien toiminnassa, ja varsinkin viranomaisyhteistyössä, paljastui selviä virheitä.
Katastrofin "hidastettua" luonnetta on käytettävä hyväksi
Koronaviruspandemiaa ei tietenkään voi suoraan verrata maastopaloihin, maanjäristyksiin tai hyökyaaltoihin, mutta jotain niistä voi oppia. Vaikka tätä ”hidastettua katastrofia” on nopeaa luonnonmullistusta tuskallisempaa seurata, niihin verrattuna siinä on myös yksi etu: reagointi.
Vaikka pandemia tuntuu etenevän vastaansanomattomasti, voimme yhä tehdä jotain suojataksemme riskiryhmiä ja varmistaaksemme, että tehohoitopaikkoja riittää mahdollisimman monelle. Kreikan maastopaloissa metsän harventaminen tai laittomien rakennusten purkaminen olisi voinut hidastaa tulen etenemistä ja säästää ihmishenkiä, mutta se ei tietenkään ollut enää mahdollista, kun tuli oli jo irti ja eteni silmänräpäyksessä.
Nyt voimme vielä reagoida, mutta päättäjillä ja asiantuntijoilla ei ole yhtään liikaa aikaa hukattavaksi. Suomen etu toivottavasti on se, että olemme taudin etenemisessä monia muita Euroopan maita jäljessä. Kun ensimmäinen koronaviruskuolemamme vahvistettiin lauantaina, oli vahvistettuja tartuntoja noin 500. Ruotsissa kerrottiin ensimmäisestä kuolemasta kymmenen päivää aiemmin. Tartuntoja oli noin 500.
Toivottavasti voimme oppia länsinaapurista jotain, ettemme mekin ole kymmenen päivän kuluttua rakentamassa kenttäsairaaloita, kun tehohoitopaikat uhkaavat loppua. Emmekä varsinkaan kuukauden päästä tilanteessa, jossa puolustusvoimien kuorma-autoletkat kuljettavat ruumiita pääkaupunkiseudulta muualle krematorioiden kapasiteetin loppuessa. Näin tapahtuu tällä hetkellä Pohjois-Italiassa.
Jälkiviisauden aika on myöhemmin, kriisi on yhä täällä
En ole oikea henkilö arvioimaan sitä, onnistutaanko Suomessa rajoitustoimilla tautia hillitsemään riittävästi tai tehtiinkö ne ajoissa. Toivon niin. Muuta Eurooppaa seuraamalla näyttää kuitenkin selvältä, etteivät rajoitustoimet Suomessakaan jää tähän. Ravintoloiden ja baarien sulkemiset saattavat olla vuorossa seuraavaksi, ehkä myös liikkumisrajoitukset Uudeltamaalta. Ja jos nykyisiä suosituksia ei noudateta, myös ulkona liikkumiseen saatetaan puuttua.
Somessa moni on jo nyt syytellyt THL:ää ja poliitikkoja liian hitaista toimista. Kritiikissä voi olla tai olla olematta perää, mutta jälkiviisauden tai syyllisten hakemisen aika tulee myöhemmin, kun ”hidastettu luonnonkatastrofi” on viimein ohi. Silloin selvitetään myös, mitä tulevaisuudessa pitää tehdä toisella tavalla. Nyt pitää keskittyä siihen, mitä vielä voidaan tehdä.
Ja lopuksi: Tämä katastrofi leviää tulen tavoin, mutta ei puusta puuhun vaan ihmisestä ihmiseen. Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, ettei ihmisten metsä nimeltä Suomi ole liian tiheä.
Janne Puumalainen työskentelee MTV Uutisissa Eurooppa-kirjeenvaihtajana.
Asemapaikallaan Brysselissä Puumalainen seuraa EU:n ja Naton toimintaa sekä matkustaa tarvittaessa uutistapahtumien perässä ympäri maanosaa. Hän on erikoistunut kansainväliseen politiikkaan ja seuraa tarkasti myös eri Euroopan maiden sisäpoliittisia kiemuroita.
