Työuupumus voi saada maailman näyttämään montulta, josta ei ole ulospääsyä. Burnoutin itse kokenut psykologi Liisa Uusitalo-Arola kertoo, mikä oire pitäisi ottaa vakavasti ennen kuin tilanne ajautuu kriisiin.
Moni meistä tietää sen tunteen, kun vapaa-aika ja loma eivät enää riitä palautumiseen, muisti pätkii ja työn imu on kadonnut. Päivät menevät sumussa. Seuraava huoahdustauko tuntuu olevan liian kaukana.
Työ- ja organisaatiopsykologi, psykoterapeutti ja työnohjaaja Liisa Uusitalo-Arola auttaa loppuun palaneita työssään, mutta hän on kokenut burnoutin myös itse. Hän tietää sitä kautta, milloin sumussa kulkija on vaaravyöhykkeellä.
Lue myös: Yksi seikka erottaa nuoret ja iäkkäämmät työntekijät toisistaan – nuorilla riskin paikka
Uusitalo-Arola kuvaa tuoreessa kirjassaan Työuupumuksesta tasapainoon (Tuuma, 2026) uupumusta liukkaaksi liskoksi tai amebaksi, josta on vaikea saada otetta.
– Oikeastaan minun tarinani oli hirmu tavallinen monessakin suhteessa. Kun väsyin ja uuvuin, minulla oli tavattoman epäselvä työnkuva, jota en saanut selkiytettyä. Minulla oli pienet lapset, eli oli oikein tyypillinen ruuhkavuositilanne, Uusitalo-Arola selvittää Huomenta Suomen haastattelussa.
Uusitalo-Arola arvioi nyt vuosia myöhemmin, että taustalla vaikutti vielä 1990-luvun lama.
– On nytkin hirveän helppo nähdä ihmisissä, että koetaan suurta epävarmuutta siitä, uskaltaako esimerkiksi vaihtaa työpaikkaa, kun ei tiedä, miten työllistyy uudestaan. Voiko tehdä muutoksia elämässä, vaikka kuinka kipeästi tietää niitä tarvitsevansa? On todella kahden tulen välissä.
Oma parantuminen ei tapahtunut hetkessä, vaan siinä meni Uusitalo-Arolan sanoin "valtavasti aikaa".
– Ja sehän noudatti ihan samaa kaavaa, kuin josta mistä olen kirjoittanut jo pitkän aikaa. Eli vähitellen täytyy saada keho ja mieli jonkinlaiseen tasapainoon. Ja sitten täytyy joko nopeammin tai vaiheittain tehdä konkreettisia muutoksia sekä elämäntilanteessa, työtilanteessa että omassa tavassaan toimia ja suhtautua.
Lue myös: Jos työpaikaltasi löytyy tällainen, lomalta palaaminen on paljon helpompaa
Tyypilliset hälytysmerkit
Mitä sitten ovat tyypilliset hälytysmerkit, joita työssä ja elämässä väsymystä kokevan ei kannata ohittaa?
– Sanotaan niin, että siinä vaiheessa, kun uni alkaa häiriytyä, täytyy oikeasti pysähtyä miettimään, miten elämää pystyisi rytmittämään järkevämmin ja miten siihen saisi enemmän huokoisuutta ja ilmavuutta. Se kertoo jo siitä, että meidän systeemimme on joutunut menemään aika pitkälle sopeutumisessa, jonka hellittämätön kuormitus ja palautumisvaje saavat aikaa.
Unen häiriöt voivat ilmentyä monella tavalla.
– Lähtökohtaisesti elimistön säätelyjärjestelmät alkavat pikkuhiljaa sakkaamaan, ja silloin häiriintyvät myös meidän sisäiset kellomme ja rytmimme. Uni voi häiriintyä joko nukahtamisen päästä tai aamupuolesta tai ylipäänsä heikentyä laadultaan.
Lue myös: Suomalaisten työuupumus ja huoli oman työn tulevaisuudesta ovat kasvaneet
Elämä on kapea tunneli
Silloin kun ihminen on uupumassa, monet kuvaavat sitä Uusitalo-Arolan mukaan kulkemisena tunnelissa, josta tulee koko ajan kapeampi. Mielenmaisema on synkkä.
– Minä olen käyttänyt sanaa monttu. Pahimmassa vaiheessa näyttää siltä, että yhtäkään osaa elämässä ei voi liikuttaa. Eli tiedonkäsittely muuttuu sillä tavalla, että meidän on aina vain vaikeampi nähdä niitä vaihtoehtoja, joita oikeasti elämässä voisi olla, ja niitä muutoksen mahdollisuuksia, joita tilanteen katkaiseminen vaatisi.
Lue myös: Suuri huoli työelämässä – "Jokaisen yrityksen pitäisi herätä"
Jopa kivat asiat, kuten sosiaalisten suhteiden ylläpito ja hyvien ystävien näkeminen, tuntuvat kuormittavilta.
– Hyvin useinhan käy sillä tavalla, että ihmiset alkavat väsyessään säädellä omaa olotilaa myös välttelemällä kovin runsaita kontakteja. Ei ehkä tunne, että on oikein hallinnassa. Ei jaksa.
Toimittaja ja tietokirjailija Tuomas "Tunna" Milonoff häpesi uupumistaan. Juttu jatkuu videon alla.
Uusi uupumus
Uupuessaan ihminen kadottaa jotain hyvin henkilökohtaista: luovuutensa, voimansa ja monesti myös suuren osan uskosta itseensä, Uusitalo-Arola sanoo.
– Toipuminen taas on uutta luova kasvuprosessi, eikä ihminen sen läpi käytyään ole enää sama. Tämä tekee osaltaan ymmärrettäväksi sen, että toipuminen usein kestää pitkään ja jää myös herkästi kesken.
Nopea paluu työelämään voi vahvistaa uskoa omaan selviytymiseen, mutta jos sen paremmin työssä, arjessa tai tekemisen tavoissakaan ei tapahdu muutosta, vaarana on uupumuksen uusiutuminen tai muuttuminen pitkäaikaisesti luovuutta ja elämäniloa verottavaksi osaksi elämää.
– Voi pohtia, mitä tämä tarkoittaa myös työyhteisöjen kannalta. Entä jos tuloksena onkin yhteisö, jossa lopulta jaetaan jaksamattomuutta ennemmin kuin innostusta? Tai yhteisö, jossa uudet ideat on parasta pitää omana tietonaan, sillä puoliuupuneet työtoverit eivät niitä kuitenkaan jaksa sulattaa? Uusitalo-Arola kysyy.
Lue myös: Työelämää 30 vuotta tutkinut professori kertoo, miten huono työpaikka uuvuttaa työntekijän
Uusitalo-Arolan mukaan yllättävän monet uupuvat uudestaan.
– Tavallisempaa on jäädä toipumisen puoliväliin, eli toipua sen verran, että jaksaa taas tehdä ja sitten hetken päästä uudestaan notkahtaa.
– Pidemmän päälle mielestäni tämä on melkein huolestuttavampaa kuin se, että kerran romahtaa kunnolla ja ottaa siitä opikseen ja tekee tarpeelliset muutokset, eli käy prosessin ihan kunnolla läpi, kuin se, että tilanne saattaa jatkua kymmeniä vuosia, ehkä jopa läpi koko työelämän. Mielestä se on surullista.
Lue myös: Kuormitusta töissä? Tee kuten ammattilainen
Ei toipumista ilman muutosta
Uusitalo-Arola kuvaa toipumisprosessia sahaavaksi.
– Sen takia olisi tärkeää, että olisi vertaistukea ja muita tahoja, jotka pystyvät kertomaan, että vaikka näyttää siltä, että toipuminen ottaa takapakkia, menee oikeasti eteenpäin.
Psykologi korostaa paranemisessa vielä kertaalleen muutosten merkitystä.
– Ensimmäinen täytyy palauttaa tasapaino ja toimintakyky, joiden varassa pystyy toimimaan. Toinen asia on arvotyöskentely ja konkreettiset muutokset. Tunnetusti, jos palaa ihan aikaisempaan tapaan olla ja tehdä, täsmälleen samoihin olosuhteisiin, puitteisiin, ei ole käyty niitä tarpeellisia keskusteluita, ei ole saatu aikaan välttämättömiä muutoksia, ja luisu uuteen uupumiseen on paljon todennäköisempää.
Lue myös: Ovatko ihmiset olleet aina väsyneitä? Tutkija: Uupumus ei ole vain nykyajan vitsaus
Miksi uupuminen voi olla myös lahja?
Uupuminen voi Uusitalo-Arolan mukaan parhaassa tapauksessa johtaa parempaan elämään.
– Jos uupumus ehtii siihen mittaan, että oikeasti joutuu pysähtymään vähän kuin pakosta, eli kriisi etenee niin pitkälle, että se vaatii jonkinlaisen pysähtymisen eikä ihminen pysty jatkamaan entiseen tapaan, toipuminen usein avaa sellaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia, joita ei olisi ikinä tajunnut ennen kuin uupuminen tuli.
– Voi sanoa, että uupuminen on monen elämässä lopulta myös lahja, jota ei olisi koskaan halunnut elämäänsä.
Katso koko haastattelu jutun alussa olevalta videolta.
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Huomenta Suomen löydät MTV Katsomosta.
